Pieni rantavaja ja huussi – mikä väriksi ulkoseinään?

Tämä pieni vaja rakentui jokin aika sitten rantaamme. Kyseessä oli valmis Lillevilla -varasto/huussi-paketti, joka oli suhteellisen helppo pystyttää. Kivijaloiksi laitettiin lekaharkkoja, ja niiden päälle pinottiin hirret ohjeiden mukaan. Parissa päivässä homma oli tehty, sillä apunamme oli ystävämme rakennusalalta, joka joudutti reippaasti pystytystä.

Kaksiosainen varasto

Mukana ollut väliseinä asennettiin hieman keskikohdasta vasemmalle: sinne tuli siis pikkuhuussi. Toiselle puolelle jäi kivan kokoinen pieni varasto. PuuCee on mukava rannassa, kun vietämme kallioilla kesäpäiviä, sillä ylös torpallemme, joka sijaitsee ylhäällä kalliolla, on portaita pitkin aikamoinen nousu. Mielestäni kompostoivan puuhuussin rakentaminen on samalla ekoteko! 

Minkä väriseksi maalata vaja ulkoa?

 

Vajaa ja huussia ei vielä ole sisustettu, eikä maalattu sisältä. Valkoisellahan sen sisäseinät tullaan maalamaan.

Musta huopakatto oli suhteellisen helppo värivalinta, mutta minkä värinen vajasta tulisi? Muut rakennukset ovat tontillamme punamultaa, joten se väri pyöri pitkään mielessäni. Onneksi hirsien piti kuivua talven yli, jotta maali pysyisi hyvin kuivassa puussa. Homesuojaus toimi hyvin talven yli. Jäi siis aikaa miettiä maalivalintaa ja sävyä. 

 

Musta varasto voitti

Saaristossa olen nähnyt jonkin verran punamullan ohella mustia rantarakennuksia. Olisipa hieno, jos vajassamme olisi vielä jäviruokokatto! Musta siis? Kyllä. Lopulta siis päädyin mustaan ulkomaaliin: Virtasen hengittävä 4:n öljyn maaliin. Nopea kurkkaus ja värin tsekkaus Saariston värikartasta. Värivalinnassa voitti ajatus, että tumma sävy luontuu rantamaisemaan ja vaja hieman piiloutuu rantapuiden keskelle. Valkoiset oven pokat ja räystäslaudat raikastavat ja tekevät kauniin kontrastin. 

Huussinpuoleista ovea koristaa taottu haka ja sen ikkunassa on tietenkin pitsiverhot. Vajassa säilytetään mm. isännän kalastustarvikkeita – ja tietysti minun omaa pinkin väristä lady-virveliä (!). Niinpä seinä sai vielä kylkeensä komean ”Gone fishing”-kyltin. 

Oletko sinä  joutunut miettimään ulkoseinien värien valintaa, ja onko se ollut helppoa?
 
Leppoisia kesäpäiviä, Merikaisla

Tunnistatko metsän valkoiset kukat? Entä mustarastaan laulun?

Metsätähti. 

Ilta kääntyy valoisaksi suviyöksi. Luonto on kauneimmillaan. Vielä lehtivihreä on heleää. Metsässä tuntee kesän voiman. Polkua kävellessä ja tässä tunnelmassa voisin viihtyä pitkään. Valo on kuulasta. Unenomaista.

Metsän valkoiset kukat, oravanmarja ja metsätähti

Keväisen viherryöpsyn keskeltä hohtavat valkoiset kukat. Tunnetko sinä oravanmarjan? Mistä sen nimi lie? Kukinto on tiheä valkoinen terttu. Kukinnan jälkeen kasvia koristavat punaiset marjat. Ovatko ne oravalle? Enpä usko, mutta ehkäpä nimi oli viesti, että näitä marjoja ei ihmisille, sillä ne aiheuttavat vatsapuruja, eli ovat lievästi myrkyllisiä. 

Oravanmarja

Tämä toinen kaunokainen on metsätähti, hyvin yleinen metsiemme kukka. Vaatimaton, herkkä ja kaunis. Ehkäpä sinullekin tuttu? Sen terälehdet ovat tervävämpiä kuin valkovuokon. 

Yksinäinen metsätähti. 

Oi, kielojen huumaavaa tuoksua

Kielot ovat nyt hehkeimmillään. Oi, mikä tuoksu, kuin metsän omassa hajuvesikaupassa. Monissa kuvissa muuten näkyy kellertäviä täpliä: ollaan juuri siinä keväisessä hetkessä, kun männyn siitepöly värjää  luontoa keltaiseksi. 

Kielon kätköihin on tipahtanut rastaan vaaleansininen munan kuori.

Kielon kukan muoto on kuin keijukaisen hattu. Varmasti jossain heilahti sininen mekon helma, valo välkähti siivestä, rungon takana suhahti... Mieleen nousee muutama säe lapsuuden laulun pienestä tytön tylleröisestä, joka kulki unenomaista metsäpolkua.

Pieni tytön tylleröinen, sievää unta näki;
että hänen ympärilleen, tuli metsän väki.

Sipsutteli Sinipiika, pienen tytön luokse;
otti kiinni kädestä, hyppeli ja juoksi.

Talitintin poikaset kurkkivat eilen pöntön suulta, ja riutuneen oloinen emo kantoi vielä muutamia hyönteisiä, joilla koitti houkutella poikuetta valoon ja maailman ihmeisiin. Tänään kuului kuusikosta monelta oksalta pienten tinttien sirkutus: "Tsi-si-si, mä olen täällä, missä sä olet?". 

Hetkeä ennen aurinko vielä pilkistelee puiden runkojen takaa. Mustarastaan sointuva laulu polveilee illan hetkessä: Ehkäpä tämä on kuvan munasta kuoriutuneen poikasen isukki. 

 




Tämän laulun myötä: Kukkivaa kesää. Tuoksuvia metsähetkiä. Yötöntä yötä. Nauttikaa luonnosta! 

- Merikaisla

PS. Vielä toukokuussa valkovuokot kasvoivat laajoina mättäinä läheisessä lehtometsässä. Nyt niiden  kukkaloisto oli jo mennyttä ja kukat pääosin kuihtuneet. Tässä kuitenkin ne vielä juhla-asussaan. 

Toukokuista valkovuokkojen loistoa.

Merikaisla vai järviruoko?

Kaisloja lammikossa Kustavissa.

Sain kunnian kirjoittaa Vesilinniemen Vesiensuojeluyhdistys - Vevesin nettisivujen blogiin jutun. Valitsin blogiin hauskasti nimeeni liittyvän aiheen: tarinaa siis merikaislasta ja järviruo'osta. Usein ruokoa nimitetään virheellisesti kaislaksi. Tunnistatko sinä nämä rantojen kasvit? 

Oletko muuten sinä keksinyt jotain kivaa käyttöä järviruo'olle?

Lue juttuni Vevesin sivuilta: www.veves.fi

Oi, suvi suloinen, saavuit jälleen! Ihanaa kesän alkua, niin voisin jo sanoa. Pääskyset ovat jo saapuneet saaristoon ja viikossa vihreä lehahti puihin. Vene on laskettu, nyt odotellaan vain lounatuulten tuomaa lämpöä. 

Merikaisla

DIY: Steariinisytykkeet metsän inspiroimana

Itsetehdyt sytykkeet ovat mukava lahja, ja tottakai, myös hauska itse käyttää. Saunanpesä ja takka syttyvät mukavasti näillä DIY-sytykkeillä. Tämä metsäinen sytyke herättää itselleni tuoksuvan muiston metsästä, ja tietenkin hetkestä, kun näitä on valmistanut. Lisäksi olen pakkaillut sytykkeitä sellofaanipusseihin, ja vienyt niitä pikkulahjana kyläilemään mennessäni. On huisin hauskaa katsoa saajan hämmennystä, kun hän ihmettelee, että toitko muffinsseja vai mitä ihmettä... 

TEKO-OHJE: TEE-SE-ITSE -SYTYKKEET

-  Paperiseen muffinssivuokaan tehdyn sytykkeet 

Itse käytän steariinin sulattamiseen vanhaa metallista kurkkupurkkia. Sulatus hoituu kätevästi vesihauteessa kattilassa sulattaen. Vanhojen kynttilän palasten käyttö on myös ekologinen tapa hyödyntää muuten mahdollisesti roskakoriin meneviä kynttilän palasia. 

Oma inspiraationi syntyi vanhan ja loppuun palaneen vihreän kynttilän siivittämänä. Lisäksi askartelukaapista löytyi aimo kasa vanhoja kruunukynttilän pätkiä. Näin syntyivät nämä metsäiset sytykkeet. 

Materiaalit

- Paperisia muffinssivuokia

- Kynttilänpalasia tai steariinia

- Kynttilän sydänlankaa tai paksuhkoa narua (esim. juuttinaru)

- Luonnon antimia, eli havupuun oksia, pieniä käpyjä, jäkälää (mitä ikinä luonnosta löydätkään kyseisenä vuodenaikana)

- Extrana palavia luonnon tarjoamia koristeita (vain luovuus on rajana!)

Näillä ohjeilla onnistut: 

- Kaada sulatettua steariinia ensin vain vähän paperisen muffinssivuoan pohjalle ja anna jäähtyä. Tämä auttaa siihen, että vuoka ei leviä latteaksi. 

- Kaada uudelleen sulaa steariinia vuokaan, ja ennen kuin steariini kovettuu, asettele erilaisia luonnonmateriaaleja pystyyn. 

- Kun steariinin pinta alkaa jähmettyä, upota siihen "sytytyslanka", eli palanen kynttilän sydänlankaa tai narua. Lanka pysyy paremmin pystyssä, kun steariini on jähmettymässä.

- Jos halua sytykkeen pinnalle koristeita, laita ne silloin, kun pinta on juuri ja juuri jähmettymässä. Muuten koristeet uppoavat kuumaan steariiniin.

- Anna jäähtyä hitaasti, ettei paperi irtoa. 

- Käsittele sytykkeitä hellästi, sillä vuoka irtoaa helposti steariinin kuivuttua. 

Pakkaa sytykkeet nättiin pakettiin. Toisaalta ei haittaa, jos paperivuoka irtoaa. Sytyke toimii ilman sitäkin! 

Itse käytin näissä sytykkeissä pieniä katajan ja kuusenoksia, pikkukäpyjä, harmaajäkälää, pieniä jäkälän valtaamia oksia sekä väripiristykseksi rosepippuria (käyttöpäivä mennyt umpeen) ja katajanmarjoja. 

Koristeiden ei tarvitse tekohetkellä olla kuivia, havut jopa pysyvät kauniimpina, eivätkä ne samantien karise, jos ne ovat tuoreita. Ei kestä montaa päivää, kun ne kuivuvat niin, että ne toimivat hyvin sytykkeenä. 

Välivaiheita: steariinia pikkuhiljaa muffinssivuokiin. 

Entäs ne haitat? Ainoa ongelma on, että raaskiiko näitä käyttää. Olisi huiman hienoa kuulla, jos teet, tai olet tehnyt vastaavia. Vinkkaa ihmeessä! 

Roihuten, 

Merikaisla

Kevättalvisen päivän luontohavaintoja

Kevättalvi. Aamun ensimmäinen ääni: käpytikka nakuttaa kelopuuta. Vastarannalla kolkutukseen vastaa toinen tikka. Hiljaisuus. Sama koputus, kysymys ja vastaus. Yksinäinen keltasirkku kuuntelee ja katselee oksalla pää kallellaan tali- ja sinitiaisten lintulautaruokailua. 

Aurinko paistaa ja täydeltä terältä on aika lähteä hiihtelemään jäälle. Jään pinta on jo muokkautunut auringon voimasta rosoiseksi. Suksien rohina kuuluu korvissa. Ylhäällä taivaalla liitelee merikotka. Pari viikkoa sitten niitä oli viisi, nyt yksinäinen kotka hallitsee sinistä taivasta ja kaartelee laajenevaa ympyrää rauhallisesti liitäen. 

Lumi on täynnä eläinten jälkiä. Kettu on tallannut oman polun järviruokojen tuntumaan. Jänis on viilettänyt jään halki. Mitäs nämä oikein ovat? Olisiko tässä vinottain hypähdellyt saukko tai näätä. Entäs nämä toiset jäljet? 

Enpäs heti huomannutkaan: vastarannan tuntumassa myös joutsenpariskunta on tullut ihmettelemään mahdollista tulevan kesän vuokrapaikkaa. Kevyesti kaulat jo keinahtelevat ja hetken laulu soi. – Olethan edelleen puolisoni? Jäädäänkö tänne? Eivät jääneet. Tunnin levon jälkeen kiersivät lentäen merenlahden ja suuntasivat kohti pohjoista. 

Palokärki jo kutsuu, kuik-kuik-kuik ja välillä pitkä kvii. Kaukana kuuluu toisen tikan rytmikäs rummutus. Toviksi pikkulintujen parvi alkaa sirkuttaa kilpaa, vaan vielä ei ole kevätlaulujen aika. 

Kevät jo kurkistelee lumihangen alta, on mukava katsella kallioilta sulavia pälviä, niistä voi löytää erilaisia kuvioita ja hahmoja. Mitä sinä tässä näet? 

Jään kumea humahdus, ei se vielä sula, tunnustelee vain. Haluaa  unelmoida kesän tulosta, kun jälleen saa vapaana lainehtia. 

Kevät jo kurkistelee oven raosta. Haluan ajatella, että painostavasta maailmantilanteesta huolimatta ilmassa on toivoa. Luonto antaa minulle voimaa. 

- Merikaisla