Suomen talvi on harmaa ja ikävä?

 

Sanovat, että Suomen talvi on harmaa. Ja valoton. 

Vaan kun aurinko yllättäen pitkän, pimeän talven keskellä nostaa päätään pilviverhon takaa, on maailma värejä tulvillaan. Pienet jäähelmet puiden oksilla toistavat auringon häikäisevää kirkkautta. Pakkashangella pikkuriikkisissä hiutaleissa välähtelevät prisman sateenkaarisävyt. 

Taivaan sininen hehku on henkeäsalpaavan kaunis. Auringonlasku lännessä lataa keltaisen ja oranssin kirkuvat sävyt verkkokalvolle, ja samaan aikaan pohjoisen taivaalla matalalla roikkuvat pilvet värjäytyvät satumaiseen violetin ja vaaleanpunaiseen laveerattuun sävymaailmaan. 

Puiden rungoilla jännittävät, harmaanvihreät jäkälät ja kallion kyljessä lumen alta pilkottavat sammaleet yllättävät kerta toisensa jälkeen värihehkullaan. 

Tänään lumi sulaa kohisten. Vieläköhän pakkaskelit saapuvat? 

Luonnon tarkkaileminen on voimaannuttavaa. Nautitaan kaikista talven hetkistä! 

- Merikaisla

Luminen jatulintarha syntyi jäälle

Talvinen iltapäivä, jään päällä lunta. Uskaltaako valkoisen puhtautaan pinnan rikkoa? Iskee valkoisen taulunpohjan sydndrooma hetkeksi, mutta sitten mielen valtaa tarve piirtää jotain: Jatulintarha. Labyrintti. Mikähän siinä ja sen muodosa minua kiehtoo? 

Muoto. Loputtomuus. Taikausko. Menneisyys. 

Tarvon ympyrämuodostelmaa edestakaisin reunoilta keskelle ja keskeltä reunoille syventäen sen muotoja. Melkein jo huimaa. Ei ole muuta kuin tämä hetki.

Ajatus raukeaa.

Ilta-aurinko hiipi pikkuhiljaa pilvien ja taivaanrannan rajaan ja värjää maisemaa mystiseksi. Varjot syventävät jatulin piirtoja. Hiljaa se kuiskaa: 

Tämän minä sinulle tarjoan. Suojan. Minä varjelen sinua. 

 

Mikä on jatuli ja jatulintarha?

Sana jatuli juontuu pohjoisen jättiläisistä, Lapin mystisestä muinaiskansasta, joita myös noidiksi epäiltiin. Kivestä tehtyjä jatuleita, jatulintarhoja, eli labyrinttejä rakennettiin Suomessa historialliselta ajalta, jo pronssikaudella. Pääasiassa niitä löytyy rannikolta. 

Jatulintarha on suojeleva symboli, joka torjuu pahaa. Se yhdistetään myös hedelmällisyyteen ja moniin rituaaleihin. Myös merenkulkuun ja luotseihin. Jatulin kuvia löytyy myös kirkkojen seinille maalattuna. Kivikehästä on käytetty myös monia muita nimiä, mm: nunnantarha, jättiläisen tie, Laiskan-Jaakon rinki ja Jerusalemi ja ruotsalaisittain jungfrudans. 

Pienenä leikimme näissä lumeen tekemissämme spiraaleissa noitavainoa: yksi otti kiinni ja toiset juoksivat pakoon. Salaisia portteja pitkin pääsi vaihtamaan polkua. Mahtaako jatulintarha olla sinulle tuttu kuvio?

• Katso lisää kuvia Facebookistani: Jatulintarha Turun Luolavuorella ja Rauman Kappelinsalmen rannalla. 

Haluan jakaa näiden kuvien kera rauhoittumisen ja meditaatiohetken, jonka itsekin koin - muistetaanhan joskus pysähtyä, tämän poikkeusajankin keskellä. 

- Merikaisla  

Talvinen päivä saaristossa

Talvinen päivä saaristossa. Hyvä päivä ulkoiluun, hiihtämiseen jäällä – ja pilkille lähtöön. Yöllä lähes 20 astetta pakkasta, auringon lämmittäessä siitä ei ole tietoakaan. Mukava pakkassää. 

Rannassa söpöt jäljet, iso jänis meni, pikkujänis tuli. Kenenkähän jäljet nämä toiset ovat, pienen supikoiran? Jää oli täynnä eri eläinten jälkiä, ja lopulta tietenkin meidän tekemänä suksien suihkinnan jälkiä - sekä pilkkireikiä. Naapuri oli ajellut mönkijällä pilkkipaikoilla.

Pikkukoiramme oli innoissaan. Hau - hau! Äkkiä nyt se kairareikä! 

Taisi haukku pelottaa kalat pois, kun niitä ei lopulta pilkillä ja reiästä noussut ainuttakaan. 

Lopuksi rannassa makkaranpaistoa. Räystäältä roikkui muutama kaunis jääpuikko. Taivas loisti henkeäsalpaavan sinisenä. 

Pääasia pilkillä käymisessä ei mielestäni ole kalan saaminen ☺ vaan nimenomaan raikkaasta säästä nauttiminen. Päivän lopputulos siis: nolla kalaa, paljon aurinkoa ja talvista ilmaa.

Auringontäyteisiä päiviä kaikille! 

- Merikaisla