Kevään ensimmäiset perhoset ovat jo täällä

Kevään ensimmäiset perhoset ovat jo muutaman lämpimän viikon ajan lennelleet ja ilahduttaneet väreillään. Suruvaippa, sitruunaperhonen ja kaaliperhonen ovat lepattaen lehahdelleet kallioillamme. Samoin neitoperhoset (yläkuvassa). Heti kun aurinko lämmittää hetken, ovat nämä värikkäät ystävät seuranamme. 

Sinisiipi

Kangasperhonen

Muutamia pikkuisia sinisiipiä oli kutsuttu vuorenkilven tarjoamiin juhliin. Ne eivät suostuneet kameralle näyttämään siipien yläpinnan kauniita värejä, sillä näiden perhosten mesijuhlissa maistelellaan voimajuomaa siivet supussa. Upea taivaansininen sävy jäi siis tämän siniviiven siipien suojiin. Kyseessä lienee Suomen kansallisperhonen paatsamasinisiipi. 

Aika hämmästyttävä on sinisiipisten heimoon kuuluvan kangasperhosen (vihernopsasiiven) häikäisevän vihreä sävy. Kovin montaa vihreänhohtoista perhosta ei Suomessa taida olla. Siipien yläpinnalta tämä kaveri on tumman ruskea. 

Neitoperhonen

Nokkosperhonen

Hehkuva nykyään Suomessa yleistynyt neitoperho maisteli huumaavaan vuorenkilven tarjoilemaa mettä. Ihastuttava tapaus, värikirjoltaan yksi suosikeistani. Yksinäinen nokkosperhonen lämmitteli kalliolla. Sen loisto ei ole talven horroksen jäljiltä aivan ykkösuokkaa, mutta kukapas juuri herättyään olisi juhlakunnossa. Kevään ensiperhoset ovat siis talvehtineet ja valmistautuvat nyt uuden loistokkaan sukupolven loihtimiseen. 

Auroraperhonen (uros)

Auroraperhonen (naaras)

Uutena tuttavuutena tutustuin tähän valko-oranssisiipiseen pikkuperhoseen: aurooraperhonen on saanut nimensä jumalattarelta ja  aamuruskolta. Vain "herraperhoselle" on annettu oranssit siivenkärjet, tulevilta "vaimoehdokkailta" ne puuttuvat. Niiden ystävinä ojanpientareella lehahteli pieniä lanttuperhosia. Tuntui, että niiden loppumaton pyrähtely ei herennyt hetkeksikään. Taisi olla muut mielessä, kuin pientareen ensimmäiset kukat... 

Lanttuperhosia

Perhoset kuvattu Kustavissa toukokuun puolivälissä 2021. 

Joko sinä bongaillut monia perhosia tänä keväänä? 

Värikästä kevättä! 

– Merikaisla

Ojanpientareen ja niittyjen kukkia

Tunnelmia kesältä. 

Parasta arjen kauneutta tarjoavat luonnon omat kasvit, niittyjen ja ojanpientareen kukat, joita voi ihan ilmaiseksi katsella ja nauttia niiden värikirjosta. Näitä kuvaamiani kasveja tapaan päivitä kesäisillä kävelyretkilläni Kustavissa. Pääkuvassa on kaunis, minulle uusi tuttavuus: Luhtalitukka. 

Valkokukkainen ahomatara on vaatimaton ja pienikukintoinen, mutta läheltä katsottuna kuin morsian.

Huopakeltano, matalakasvuinen, sitruunankeltainen kukka. 

Harakankellon liila sävy on vangitseva.

Ranta-alpi, keltainen ojien ja rantojen kukka. 

Keltamatara on runsaskukkainen ojanpiennar- ja niittykukka. 

Kissankello on kuin suoraan satusatujen ihmemaasta. Kaunis violettikukkainen luonnonkukka. 

Alkukesällä koiranputken kukinta on vielä nupullaan, mutta niissä viihtyvät jo kimalaiset. 

Koiranputken kukkia kesällä.

Niittyleinikki.

Lähikuva pienestä sinisestä, matalana kasvavasta nurmitädykkeestä.

Kaikille tuttu päivänkakkara on pirteä
niittyjen ja ahojen kukka.

Lähikuvassa puna-ailakki, jonka voinee helposti sekoittaa
mäkitervakkoon (taustalla niittyleinikki).

 

Puna-apila. 

Siankärsämöstä on myös punertava versio. Usein tämä ojanpientreiltakin tuttu kukka kukkii valkoisena. 

Tienpientareen ahomansikka on heinäkuussa jo marjassaan. 

Ketoneilikka on kauniin aniliininpunainen. 

Luhtalitukka (niittyluhtalitukka) kasvaa runsaana täällä Kustavissa lähiojan reunalla. 

Tämä kukka ei olekaan mikään voikukka, 

vaan kukkakärpänen iloitsee kesämaitiaisessa. 

Heinäkuun lopulla ojanpientareet oli jo niitetty niittoautolla tasaiseksi ja vain muutamat matalat ja kauimmaiset luonnonkukat ilahduttavat pörriäisiä ja tienpiennarta taivaltavaa kulkijaa. Varmasti tällä pyritään saamaan näkyvyyttä ja turvallisuutta teille, vaan harmittaa, kun kukkaloisto katoaa.

Luonnonkukissa viihtyvät myös perhoset. Tämä kesänä opin tuntemaan myös keisarinviitan ja niittyhopeatäplän. Kurkaa kuvat: facebook.com/Merikaislatuulessa

- Merikaisla

Luonnon päivä! Punamustat hyönteiset: amiraaliperhonen ja pirkkosieniäinen

Luonnon päivä, hienoa, että sellainen on keksitty, sitä vietetään elokuun viimeisenä lauantaina. Sen ja loppukesän kunniaksi saavat punaiset värit ja saariston punamustat hyönteiset, amiraaliperhonen ja pirkkosieniäinen puheenvuoron.

On siis aika kesän toisen ötökkäpostauksen. (Kesän ensimmäisessä siivekäsjulkaisussa tutustuin oranssien ohdakeperhosten maailmaan.) Näin elokuisten klapihommien ohessa törmäsin näihin punamustiin hyönteismaailman kaunottariin.

"Mul on kiire, mul on aina kiire!" Tämä pikkuinen pirkkosieniäinen kipitteli pitkin klapipinossa ollutta oksankarahkaa. Vain viiden millimetrin kokoinen koppakuoriainen syö lahoavan, sinistyneen puunkuoren sienirihmastoa metsissä, harmiton kaveri siis puutarhassa. Äänestäisin tämän punaisten koppakuoriaisten sarjan missikisassa ykköseksi, niin kaunis on sen kiiltävä, kirkkaan punaisena hohtava selkämys.

"Olen päiväperhonen, täpläperhonen. Olen ylväs ja kaunis, tiedän sen. Vaan miellyttävätkö hurjat kasvoni sinua?" Yksinäinen amiraaliperhonen ilahdutti meitä pyrähdyksillään. Siihen en ole usein törmännyt. Kaunotar sekin, vaikka tämän yksilön toinen siipi oli hieman pienempi. 

Nyt on vihdoin kaikki puuhommat tehty tältä kesältä, ja kesän aikana kuivuneet klapit on pinottu katosten alle.

Koska kyseessä on näemmä tällä kertaa puna-musta-postaus, pääsevät mukaan myös punaisina hehkuvat ruusunmarjat. Vaan mikäs tämä on? Ötökkä on vieraillut myös täällä. Hassun punainen ”pörhelö” on ruusun äkämä. Sen on saanut aikaan äkämäpistiäinen. 

Mikä on sinun suosikkisi perhosista tai ötököistä? 


- Merikaisla

PS. Käy katomassa myös oranssien perhosten "vallankumous" Facebookissani ja auta minua tunnistamaan perhoset.