Luonnon
päivä, hienoa, että sellainen on keksitty, sitä vietetään elokuun viimeisenä lauantaina.
Sen ja loppukesän kunniaksi saavat punaiset värit ja saariston punamustat hyönteiset, amiraaliperhonen ja
pirkkosieniäinen puheenvuoron.
On siis aika kesän toisen ötökkäpostauksen.
(Kesän ensimmäisessä siivekäsjulkaisussa tutustuin oranssien ohdakeperhosten
maailmaan.) Näin elokuisten klapihommien ohessa törmäsin näihin punamustiin
hyönteismaailman kaunottariin.
"Mul on kiire, mul on aina kiire!" Tämä pikkuinen pirkkosieniäinen kipitteli
pitkin klapipinossa ollutta oksankarahkaa. Vain viiden millimetrin kokoinen
koppakuoriainen syö lahoavan, sinistyneen puunkuoren sienirihmastoa metsissä, harmiton
kaveri siis puutarhassa. Äänestäisin tämän punaisten koppakuoriaisten sarjan missikisassa
ykköseksi, niin kaunis on sen kiiltävä, kirkkaan punaisena hohtava selkämys.
"Olen päiväperhonen, täpläperhonen. Olen ylväs ja kaunis, tiedän sen. Vaan miellyttävätkö hurjat kasvoni sinua?" Yksinäinen amiraaliperhonen ilahdutti
meitä pyrähdyksillään. Siihen en ole usein törmännyt. Kaunotar sekin, vaikka tämän yksilön toinen siipi oli hieman pienempi.
Nyt on
vihdoin kaikki puuhommat tehty tältä kesältä, ja kesän aikana kuivuneet klapit
on pinottu katosten alle.
Koska kyseessä on näemmä tällä kertaa puna-musta-postaus, pääsevät mukaan myös punaisina hehkuvat ruusunmarjat. Vaan mikäs tämä on? Ötökkä on vieraillut myös täällä. Hassun punainen ”pörhelö” on ruusun äkämä. Sen on saanut aikaan äkämäpistiäinen.
Mikä on sinun suosikkisi perhosista
tai ötököistä? - Merikaisla
PS. Käy katomassa myös oranssien perhosten "vallankumous" Facebookissani ja auta minua tunnistamaan perhoset.