Tankarin majakkasaari tarjoaa myös kiehtovaa merihistoriaa

Tässä jälleen yksi majakkabongaus ja retki Kokkolan ulkosaaristossa sijaitsevalle Tankarin majakalle. Vahva suositus majakoita ja merta rakastaville! 

Aurinkoinen päivä kutsui merelle ja päiväretkelle kohti Tankarin majakkaa. Matkasimme sinne Kokkolan Yxpihlajan vierasvenesatamasta M/S Jennyllä. Mukavan kokoinen alus, jonka kanttiinista sai pientä purtavaa ja istumapaikkoja oli myös kannella. Tankar sijaitsee noin 15 km päässä mantereelta, ja matka taittui aurinkoisessa säässä mukavasti.

Opastettu kierros ja majakka

Mukavan merimatkan ja rantautumisen jälkeen pääsimme opastetulle kierrokselle, joka kierrätti meitä saaren eri paikoissa ja kertoi paikan mielenkiintoisesta historiasta. Tankar tunnettiin aiemmin Tankokarina: merestä pilkistävällä ulkoluodolla oli aluksi 1750-luvulla vain kummeli, jota oli korotettu tynnyreillä, eli kansan suussa luodolla seisoi tanko. 

Maan noustessa luodosta muodostui saari. Nykyinen saarella seisova uljas punavalkoinen majakka valmistui vuonna 1889. Noin 30 metrisen majakan runko on raudasta valmistettu. Peltikuorinen torni on rakennettu ilman välitasanteita ja huipulle pääsee kierreportaita nousten. Askelmia kertyy yhteen suuntaan huimat 122. Majakan ikkunoista näkee mukavasti alueen rakennukset ja tietenkin meren aina horisonttiin asti. 

Tankarin maisemat ja museo

Pieni polku kulkee kylän ja asutuksen läpi kohti majakkaa: Sen varrella on kauniita harmaantuneita mökkejä ja punamultaisia rakennuksia. Saarella onkin toiminut luotsien lisäksi kalastajien oma kyläyhteisö. 

Matkan varrella sijaitsee myös pieni hylkeenpyyntimuseo, jossa voit nähdä kalastukseen ja hylkeenpyyntiin liittyvää esineistöä. Luotsit asuivat saaren pohjoisosassa luotsiasemalla. Nämä elinkeinot elivät karulla saarella rintarinnan. Tietenkin saarella asuivat majakan valmistuttua myös majakkamestari ja majakanvartijat. 

Tankarin vanha puukirkko

Majakkasaarelta oli pitkä ja vaarallinenkin merimatka lähimpään mantereella sijaitsevaan kirkkoon. Niinpä luoto sai oman pienen puukirkon. Tankarin kirkko on pystytetty vuonna 1754. Sen penkeissä voi nähdä aikalaisten kaivertamia puumerkkejä. Jokaisalla arvostetulla kävijällä, ns. kirkonmiehellä, oli oma paikkansa kirkossa, josta merkit kertovat. Jos pappi ei sään vuoksi päässyt saarelle pitämään saarnaa, sen piti satamavouti.

 

Saarella ei ollut helppoa elää. Myös onnettomuuksia kohdattiin. Vuonna 1855 Tankarin luotsiasemaa kohtasi suuri menetys. Luotsivene upposi työtehtävissä kovassa myrskyssä ja saaren kaikki luotsit menehtyivät.

Tämä muistolaatta ei kerro siitä, vaan se on pystytetty luotseille ja aseman henkilökunnalle, jotka eivät hyväksyneet venäjän keisarin käskyä luotsitoiminnan venäläistämisestä, vaan erosivat tehtävistään. Laatan tekstissä lukee vuosiluku 1912 sekä "Muistomerkki niille, jotka eivät alistuneet ryssän sortoon."

Kallioinen saari on noussut merestä vuosien saatossa. 

Vinkkini Tankarin majakkareissuun

Vinkki 1. Suuntaa keskiviikkona saareen, silloin majakka on auki ja pääset sisälle uljaaseen majakkaan.

Vinkki 2. Jos haluat käydä majakassa, suuntaa heti opastetun kierroksen jälkeen ensin majakalle, jotta pääset varmasti vierailemaan huipulla. Majakalle on tapana kertyä jonoa ja majakka on auki vain pari tuntia iltapäivällä. Sisälle pääsee vain 5 henkilöä kerrallaan. Majakkaan on pieni pääsymaksu.

Vinkki 3. Saareen voi jäädä myös yöksi ja majoittua viehättävässä vieradsmajassa, Majakkamestarin talossa tai luotsiaseman hostellissa. Saarella voi vierailla tietenkin myös omalla veneellä. 

Vinkki 4. Omat eväät maistuvat aina varmasti. Saarella on myös pieni anniskeluoikeuksin varustettu Cafè Tankar -kahvila, josta saa mm. sämpylöitä. Mutta, jos haluat tarjolla olevan lohikeiton, se tulee varata ennakkoon.

• Liput majakkaristeilylle

• Lisätietoa majakasta

Toivottavasti vinkkini auttavat, jos aiot bongata tämän edelleen toiminnassa olevan majakan. Tanka-majakan valokiila viistää edelleen yössä ja luo kirkasta kajoaan ja turvaa kaikille merenkulkijoille! 

- Merikaisla 

Söderskärin Majakka Porvoon edustalla – vihdoin sinne pääsee!

Söderskärin majakalle Porvoon ulkosaaristoon on vasta muutaman hetken aikaa päässyt vierailemaan kesäaikaan. Söderskärin saariryhmä on rauhoitettu luonnonsuojelualue ja Natura 2000 alue. Vaikka majakkasaarille on kielletty maihinnousu 1.5 - 31.7. lintujen pesintäkauden aikana, on Pörtö Line saanut Ympäristöministeriön luvalla tehdä sinne yleisöristeilyjä kesällä. Ne starttaavat Helsingin kauppatorilta, Vuosaaren Aurinkolahdesta sekä Sipoon Kalkkirannasta. Itse valitsimme lähtöpaikaksi Sipoon. Sipoosta lähtevä vene oli pieni ja hyvinkin "autenttinen keskimoottorivene" ja ilman suurempia palveluja, ja merimatka kesti puolisentoista tuntia. Helsingin suunnalta tuleva saaristoalus olisi tarjonnut enemmän istumapaikkoja ja pienen kahvilan palvelut. Huomiona jo tässä kohtaa, että saarella ei ole wc:tä eikä palveluita, joten veneiden varustelut tulevat tarpeeseen. Ota siis mukaan omat eväät. 

Vesilinnut tervehtivät tulijoita ja sukeltelevat kallioiden tuntumassa. Ne saavat rauhassa pesiä ja kasvattaa poikueitaan saarella. Saari on haahkojen valtakuntaa, ja täällä voi nähdä myös riskilöitä, kalatiiroja ja lapintiiroja. Karulla saarella yllättyy myös saariston kukkien monista sävyistä, täällä kasvaa mm. kauniita fuksiansävyisiä rantakukkia ja liiloja rantatädykkeitä. Paljaat ja sileät kallioiden pinnat kertovat omaa tarinaansa meren aaltojen hyväilyistä. Ylempänä ne ovat jäkälien ja maksaruohojen kuorruttamia. 

Rantatädyke


Rantakukka

Saarelle tulija huomaa heti rannan tuntumassa suuria halkorakennelmia. Ne muistuttavat ajasta, jolloin tulen avulla viestitettiin ja ne toimivat myös merkkivaloina. Suuret tulet näkyivät kauas. 

Söderskärin saariryhmä

Varsinaisen majakkasaaren nimi on Mattlandet ja sen vieressä on pienempi kallioluoto, Bastulandet, joka on ollut luotsien päivystyspaikka. Punainen pieni luotsitupa muistuttaa näistä ajoista. Saaria yhdistää lähes 60 metrinen riippusilta. Tälle saarekkeelle emme päässeet matkamme aikana, sillä koko saari oli rauhoitettu lintujen pesintäajaksi. Muita majakkaa ympäröiviä saaria ovat Kokkomaa ja Synnertslanden sekä Nätkobben ja Reevit: nekään eivät kuuluneet vierailukohteisiimme. 

Kahdeksankulmaisen majakkatornin huipulla 

Elettiin Nikolas 1 Suomen suurruhtinaskautta. Majakan perustaminen Söderdskäriin sai alkunsa, kun Glosholmin majakan huomattiin olevan väärässä paikassa, liian lähellä manteretta, sisäsaaristoa ja vieläpä matalikkojen keskellä. 1851 senaatti antoi määräyksen uuden majakan rakentamisesta Söderkärin saarelle, entisen pookin tilalle. Myrsky oli kaatanut puisen pookin jo vuonna 1847. Ohjeena oli, että majakan pyörivän valon tulisi olla 125 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Majakan alustavat piirustukset piirsi arkkitehti Carl Albert Edefelt, tunnetun kansallistaiteilijamme isä. Lopulliset piirustukset teki Ernst Lohrman. 

Majakan piirustukset Söderskär-kirjan sivuilta kuvattuna.

Noin 40 metriä korkean majakan huipulla on kuparikattoinen lyhtykoju. Majakan alaosa on kahdeksaan metriin asti graniittia, mutta loppuosa oli aluksi tiilirakenteinen, sillä kiveä ei riittänyt rakentamiseen. Majakka kuitenkin huojui kovilla tuulilla ja se oli jopa kallistunut hieman tiiliosastaan. 1900-luvun alkupuolella sitä vahvistettiin ratakiskoista, rautavanteista ja betonista rakennetulla ”rautakorsetilla”. Nykyisin sen yläosaa somistaa siis punertavankellertävä betoninen kuori. 

Matkalla torniin, pääsi ihailemaan ikkunoista maisemia ja pienet huoneet oli somistettu ajan henkeen ja seiniltä löytyi mm. Tove Janssonin Muumi-tauluja. Sanotaankin, että Jansson oli 

 saanut virikkeitä kirjaansa Muumipappa ja meri Söderkärin edeltäjältä, pyöreätorniselta Glosholmin majakalta. 

Ympäri vuoden asutusta 

Majakanvartijat ja majakkamestari asustivat perheidensä kanssa Mattlandetissa ympäri vuoden. Heidän punamultaiset rakennuksensa ovat edelleen pystyssä, mutta nykyään yksityiskäytössä, eikä saaren eteläiselle alueelle meillä turisteilla ollut asiaa. Saari siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2023. Sitä ennen saari toimi myös riistantutkimusasema. 

"Söderskärin valo sytytettiin merimajakoiden parhaaseen kulta-aikaan 1862. Se sammutettiin lopullisesti 1989, mutta yhä majakka sekä luotsi- ja majakkaväen vanhat rakennukset uhmaavat aikaa luodoillaan."

Ote Söderskär-kirjasta (Mikander, Westback, Häilä) , jonka suosittelen lukemaan.

– Merikaisla 

PS. Kurkkaa Instasta sähäkkä perhostoukkavideo. Asialla neitoperhoset. 

Isokarin majakkasaari tarjoaa mielenkiintoista historiaa ja kaunista luontoa

 

Kustavin Isokarin majakka on uljas merestä nouseva merimerkki ja upea vierailukohde, mutta todella mielenkiintoinen on myös koko saari ja sen historia. Matkasimme saareen veneellä aurinkoisena, mutta aika tuulisena päivänä. Miltä tuntuisi olla puhurin puhallellessa majakan huipulla? Pian se nähtäisiin. 

Matka oli kaikkineen upea kokemus, ja käynti majakassa palkitsi kaikki odotukset. Liity seuraani tutustumaan majakkasaaren ihmeisiin! 

Taivalsimme vierasvenesatamasta kävellen läpi saaren kohti majakkaa, alkuun meren hiomien kivien täyttämää polkua pitkin. Ihastelimme maisemia ja luontoa: rannikkotykki, suomenpihlaja, jännittävä lähes magrovemetsämäinen tervaleppäluhti. Matkan varrelle osui myös tämä vanha, erään luotsin itsensä rakentama asunto, nyt jo parhaat päivänsä nähnyt sympaattinen asumus.  

 

Siinä se sitten lopulta oli, lähes 50 metriä meren pinnasta kohoava komistus. Itse majakka on seissyt kalliolla jo vuodesta 1833. Valmistumisvuosi on korkeaan jättilaisoveen kyltitettynä. Uhkea ovi; sisään mennessä ei siis juurikaan tarvinnut kumarrella.

Kapusimme lähes 200 askelta ylös puisia portaita kohti majakan kärkeä. Ikkunoista kajastivat aurinko, meri ja saaren maisemat. 

 

Perillä

Tuuliselle valolyhdylle päästyämme aukesivat upeat maisemat auringonkultaamalle merelle ja horisonttiin, sekä saaren eri kolkkiin. 

"Tunnelma pysäyttää, ja hetki hiljentää kävijän. Raikas merituuli suhisee korvissa, maisema salpaa hetkeksi hengityksen. Lyhtykoju kimaltelee selän takana ja silmät sulkiessaan voi nähdä sen verkkaisen valokeilan kiitävän läpi öisen maiseman."
- Merikaisla tuulessa

Keltainen, punainen vai raidallinen majakka?

Muutama fakta majakan historiasta. Tiesitkö sinä nämä? 

• Isokarin majakalla on ollut monta eri väritystä. Valmistuttuaan majakan ulkokuosi oli ensin punatiilinen. Sitten keltaiseksi maalattu. Sitten punavalkoraitainen, mustavalkoraitainen, ja jälleen nykyvärinsä mukainen raikas puna- ja valkoraitainen. Mielestäni se on ainoa oikea sävy tälle majakkavanhukselle. 

• Itse lyhdyssä on aikoinaan poltettu mm. hamppuöljyä, naurisöljyä ja pirtua (noh, se hävisi kyllä osin parempiin suihin).

• Alunalkaen saaren omisti Kustavin Kaurissalon Itätalon isäntä. Majakan ensimmäiset asukkaat olivat tilalta saareen määrättyjä renkejä, jotka paimensivat karjaa ja tarvittaessa luotsasivat laivoja. Isokari kuuluu edelleen Kustavin Kaurissalon kylään.
• Hui! Majakka meinattiin talvisodan aikana räjäyttää kappaleiksi. 

Saaren luonto tarjoaa parastaan

 

Isokarin luonto on monimuotoinen. Aallonmurtajan suojissa pesii mm. hauska punajalkainen riskiläyhteisö. Rantakäärmeiden määrä on vähentynyt reippaasti alueella, kun vuoden 2018 alkutalvella korkea merivesi nousi murtajalle ja lähes koko käärmeyhdyskunta hukkui. Voi, miten surullista. Lehdot kätkevät sisäänsä myös monia lintuystäviä, mm. kerttuja ja suloisia peukaloisia. Tämän ja monta muuta mielenkiintoista faktaa kuulimme saaren oppaalta.

 

Mielenkiintoinen on myös saaren kasvillisuus: karuilla kallioilla kasvavia saariston omia kasveja, on metsää, niittyjä, lehtoja ja jopa suota, sekä pieni järviruokojen valtaama järvimaisema. Länsipuolen paljailta tuulenpieksämiltä kallioilta voi nähdä auringonsillan ja upean auringonlaskun. 

Tupasvilla

Kihokki

Kallioilla kasvaa ihana, pörhöinen tupasvilla, sekä myös jännän eksoottinen, kärpäsillä herkutteleva kihokki. Matalat katajaryppäät ovat myös saaren tunnusmerkkejä. On kalliokieloja, kauniita heiniä ja erilaisia putkilokasveja. Yksi saaren kolmesta ruususta, orjaruusu, kukkii heinäkuussa heleän vaaleanpunaisena. Rannan tuntumassa hehkuu fuksianpunainen, aika harvinainen ketoneilikka. 

Orjanruusu

Ketoneilikka

Opastus saaren saloihin

 

Itse majakkaan ei turvallisuussyistä pääse ilman opasta, ja oppaan palveluihin kuuluu myös kaunis luontopolkuopastus saaren halki. Oli todella upeaa kulkea opastettu reitti ja kuulla monia mielenkiintoisia tarinoita saaren historiasta ja luonnosta. Meille valikoitui oppaaksi nuori mies Jussi. Kiitos hänelle asiantuntevasta ja kivasta opastuksesta.

 

Jos sinulla heräsi mielenkiinto lähteä Isokarin saareen, tehdään sinne matkoja sekä Kustavin Kivimaalta että Uudenkaupungin vierasvenesatamasta.

- Merikaisla 

 

Lisätietoa löytyy saaren omilta sivuilta www.isokari.fi.

Yhteistyössä Visit Kustavi.

Kylmäpihlaja, majakkasaari Raumanmeressä

Nämä sieluni maisemat eivät juurikaan sanoja kaipaa. Kuvauspaikkana Raumanmeressä sijaitseva Kylmäpihlajan majakkasaari, jonne matkasimme ystävämme veneellä. Punainen, kivinen majakka odotti karulla saarella meitä ja suojaisa venesatama kutsui aurinkoisena ja paahteisena päivänä rantautumaan. 

 

Pienen majakkasaaren miljöö on hyvin vaihteleva ja karu. Avomeren puolella saarta vartoivat kalliot ja meren hyväilemät kivilohkareet. Kallioissa näkyvät kauniisti jääkauden ja meren jäljet. 

Kivien ja kallioiden koloissa purppuraiset rantakukat hehkuvat kauniina. Kivien suojissa pesivät myös tiirayhdyskunta. Hämmästyttävän kirkkaanvihreät levät ovat löytäneen myös syvänteistä oman kotinsa. Matalat tuulten pieksämät katajat ovat marjoista tiheinä.

Mantereen puolelta saari on vehreämpi ja muutamat pihlajat vartioivat majakan lailla tulevia merenkävijöitä. Tyrnipensaat kuuluvat niinikään tänne saaristoon.

Näissä maisemissa mieleni lepää.

- Merikaisla