Tunnistatko metsän valkoiset kukat? Entä mustarastaan laulun?

Metsätähti. 

Ilta kääntyy valoisaksi suviyöksi. Luonto on kauneimmillaan. Vielä lehtivihreä on heleää. Metsässä tuntee kesän voiman. Polkua kävellessä ja tässä tunnelmassa voisin viihtyä pitkään. Valo on kuulasta. Unenomaista.

Metsän valkoiset kukat, oravanmarja ja metsätähti

Keväisen viherryöpsyn keskeltä hohtavat valkoiset kukat. Tunnetko sinä oravanmarjan? Mistä sen nimi lie? Kukinto on tiheä valkoinen terttu. Kukinnan jälkeen kasvia koristavat punaiset marjat. Ovatko ne oravalle? Enpä usko, mutta ehkäpä nimi oli viesti, että näitä marjoja ei ihmisille, sillä ne aiheuttavat vatsapuruja, eli ovat lievästi myrkyllisiä. 

Oravanmarja

Tämä toinen kaunokainen on metsätähti, hyvin yleinen metsiemme kukka. Vaatimaton, herkkä ja kaunis. Ehkäpä sinullekin tuttu? Sen terälehdet ovat tervävämpiä kuin valkovuokon. 

Yksinäinen metsätähti. 

Oi, kielojen huumaavaa tuoksua

Kielot ovat nyt hehkeimmillään. Oi, mikä tuoksu, kuin metsän omassa hajuvesikaupassa. Monissa kuvissa muuten näkyy kellertäviä täpliä: ollaan juuri siinä keväisessä hetkessä, kun männyn siitepöly värjää  luontoa keltaiseksi. 

Kielon kätköihin on tipahtanut rastaan vaaleansininen munan kuori.

Kielon kukan muoto on kuin keijukaisen hattu. Varmasti jossain heilahti sininen mekon helma, valo välkähti siivestä, rungon takana suhahti... Mieleen nousee muutama säe lapsuuden laulun pienestä tytön tylleröisestä, joka kulki unenomaista metsäpolkua.

Pieni tytön tylleröinen, sievää unta näki;
että hänen ympärilleen, tuli metsän väki.

Sipsutteli Sinipiika, pienen tytön luokse;
otti kiinni kädestä, hyppeli ja juoksi.

Talitintin poikaset kurkkivat eilen pöntön suulta, ja riutuneen oloinen emo kantoi vielä muutamia hyönteisiä, joilla koitti houkutella poikuetta valoon ja maailman ihmeisiin. Tänään kuului kuusikosta monelta oksalta pienten tinttien sirkutus: "Tsi-si-si, mä olen täällä, missä sä olet?". 

Hetkeä ennen aurinko vielä pilkistelee puiden runkojen takaa. Mustarastaan sointuva laulu polveilee illan hetkessä: Ehkäpä tämä on kuvan munasta kuoriutuneen poikasen isukki. 

 




Tämän laulun myötä: Kukkivaa kesää. Tuoksuvia metsähetkiä. Yötöntä yötä. Nauttikaa luonnosta! 

- Merikaisla

PS. Vielä toukokuussa valkovuokot kasvoivat laajoina mättäinä läheisessä lehtometsässä. Nyt niiden  kukkaloisto oli jo mennyttä ja kukat pääosin kuihtuneet. Tässä kuitenkin ne vielä juhla-asussaan. 

Toukokuista valkovuokkojen loistoa.

Auringonkukkameren väriloistoa

Illat jo pimenevät syksyn saapuessa, mutta vielä jaksaa syyskukkaloisto ilahduttaa. Tämä upea auringonkukkameri, kullankeltainen auringonkukkapelto, ilahdutti satunnaista matkailijaa Kustavin Vartsalassa. Ja mikä mukavinta: pellon omistaja oli laittanut mukavan kyltin keskelle peltoa: "Saa poimia!". 

Täyttä väriterapiaa! Muutama kimalainen vielä etsi mettä kukinnoista.  Tässä loisteessa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan.  

Nappasin maltillisesti muutamia auringonkukkia päiviäni piristämään. Pellon reunassa pirskahtelivat väriloistollaan myös oranssit kehäkukat ja taivaansiniset ruiskukat, jotka tarttuivat kamerani linssiin. 

Kiitos tilan omistajille ihanasta yllätyksestä!

Aurinkoista, pirtsakkaan keltaista syksyn alkua kaikille! 

- Merikaisla 

Ojanpientareen ja niittyjen kukkia

Tunnelmia kesältä. 

Parasta arjen kauneutta tarjoavat luonnon omat kasvit, niittyjen ja ojanpientareen kukat, joita voi ihan ilmaiseksi katsella ja nauttia niiden värikirjosta. Näitä kuvaamiani kasveja tapaan päivitä kesäisillä kävelyretkilläni Kustavissa. Pääkuvassa on kaunis, minulle uusi tuttavuus: Luhtalitukka. 

Valkokukkainen ahomatara on vaatimaton ja pienikukintoinen, mutta läheltä katsottuna kuin morsian.

Huopakeltano, matalakasvuinen, sitruunankeltainen kukka. 

Harakankellon liila sävy on vangitseva.

Ranta-alpi, keltainen ojien ja rantojen kukka. 

Keltamatara on runsaskukkainen ojanpiennar- ja niittykukka. 

Kissankello on kuin suoraan satusatujen ihmemaasta. Kaunis violettikukkainen luonnonkukka. 

Alkukesällä koiranputken kukinta on vielä nupullaan, mutta niissä viihtyvät jo kimalaiset. 

Koiranputken kukkia kesällä.

Niittyleinikki.

Lähikuva pienestä sinisestä, matalana kasvavasta nurmitädykkeestä.

Kaikille tuttu päivänkakkara on pirteä
niittyjen ja ahojen kukka.

Lähikuvassa puna-ailakki, jonka voinee helposti sekoittaa
mäkitervakkoon (taustalla niittyleinikki).

 

Puna-apila. 

Siankärsämöstä on myös punertava versio. Usein tämä ojanpientreiltakin tuttu kukka kukkii valkoisena. 

Tienpientareen ahomansikka on heinäkuussa jo marjassaan. 

Ketoneilikka on kauniin aniliininpunainen. 

Luhtalitukka (niittyluhtalitukka) kasvaa runsaana täällä Kustavissa lähiojan reunalla. 

Tämä kukka ei olekaan mikään voikukka, 

vaan kukkakärpänen iloitsee kesämaitiaisessa. 

Heinäkuun lopulla ojanpientareet oli jo niitetty niittoautolla tasaiseksi ja vain muutamat matalat ja kauimmaiset luonnonkukat ilahduttavat pörriäisiä ja tienpiennarta taivaltavaa kulkijaa. Varmasti tällä pyritään saamaan näkyvyyttä ja turvallisuutta teille, vaan harmittaa, kun kukkaloisto katoaa.

Luonnonkukissa viihtyvät myös perhoset. Tämä kesänä opin tuntemaan myös keisarinviitan ja niittyhopeatäplän. Kurkaa kuvat: facebook.com/Merikaislatuulessa

- Merikaisla

Kustavista viehättävälle Iniön saarelle

Kesä ja saaristo kauneimmillaan. Upea päivä tehdä retki "Kustavin naapuriin" Iniön saarelle. Tälle kesäiselle saaristoretkelle lähdimme Kustavin Parattulasta yhteysaluksella (Heponiemi-Kannvik). Päivä alkoi aurinkoisena, taivas oli täynnä upeita cumuluspilviä. En voinut olla niitä kuvaamatta kohti Iniötä matkatessamme. Illaksi lupasivat sadetta ja pilvien alla sateen alku jo odotteli tummana, vaan merituuli oli vielä kesäisen lämmin. Lokit kaartelivat kauempana kalastusaluksen ympärillä ja tuuli tuiversi hiuksia, kun yhteysalus jurnutti läpi sinisen meren kohti seikkailuja.

Yhteysaluksella ja auto mukana? Todella hyvä vaihtoehto tälle retkelle, sillä halusimme kulkuvälineen mukaan, jotta pääsemme mukavasti kiertelemään saarta. Yhteysalus saapuu ensin Iniön Jumon saarelle, jonka läpi pitää matkata, ja hypätä sitten vielä pienelle lossimatkalle, jotta pääsee itse Iniön pääsaarelle.

Yhteysaluksen starttisatama Kustavin Heponiemessä.

Vierailukohteitamme Iniössä

Yksi must-vierailukohde meille oli Iniön plokimuseo Norrbyssä, joka ikäväksemme oli kiinni. Napsin kuitenkin rohkeasti pihapiiristä kuvia ja jäin tällä kertaa vain unelmoimaan, minkälaisia (kuulema satoja) erikokoisia plokeja museo mahtoikaan kätkeä sisäänsä. Siispä pakko päästä tänne uudestaan. Ulkona oli onneksi yksi suuri puinen ploki. Bongattu! Museon tunnistaa kivasta tienvarsikyltistä ennen kirkkoa ja kylään saapumista. 

Maakravuille tiedoksi (hih!): ploki on siis purjelaivoissa ja -veneissä köysien vetämiseen käytetty väkipyörä.

Iniön plokimuseossa on myös muuta merellistä esineistöä.

Vanhat kirkot ovat kiehtovia, kurkkaan usein reissuillani niiden sisälle tai vaellan hetken hautausmaalla. Tämä Iniön kivikirkko on rakennettu 1700-1800-luvun vaihteessa, ja sitä koristaa kaunis, punainen puutapuli. 

Iniön kyläraitti on kuin suoraan menneiltä vuosilta. Iniöläiset ovat varmasti ylpeitä alueen kauniista miljööstä ja maisemasta. Kylän läpi halkovaa tietä reunustavat niityt ja pirtsakkaat kukkaset. Harmaakäenkukka on ehdoton suosikkini, kukka ylitse muiden. Tämä perinnekasvi kiehtoo voimakkaalla, jopa hämmästyttävällä aniliininsävyllään. Ja ne päivänkakkarat. Pienet ilopillerit. Ne kuuluvat vankkumattomasti tähän maalaismaisemaan.

Herkuttelua Iniössä

Aamukahvit joimme yhteysaluksella. Pienet merelliset lauttakuppilat ovat jokseenkin sympaattisia, vaikkakaan eivät ”luksusravintoloita”, mutta meri ja näköala korvaavat puutteet. Lounaspaikaksemme valikoitui vierasvenesataman kupeessa olevassa sympaattinen Merideli Leonella: pizzaa ja hampurilaista  ja olihan toki tarjolla muitakin ruokia. Kuvat jäivät ottamatta, kun nälkä vei mennessään, mutta herkullista oli ja koirammekin viihtyi terassilla.

Jälkiruoalle piipahdimme raitin varrella sijaitsevaan kahvila Cafe Gamla Bankeniin. Mukava, pikkuisella terassilla varustettu kahvila on perustettu vanhan pankin tiloihin. Sisällä kahvilassa on viehättävä, pieni pieni sisustuspuoti. 

Iniön vierasvenesatama

Tässä maisemassa viihtyy helposti pitkään, vaikkapa vain mietiskellen ja tuijottaen merelle. Iniön kaunis vierasvenesatama kutsuu mm. purjeveneilijöitä. Rannan punaiset, pyöreät kivet näyttävät tosi kauniille. Ovat kuin suoraan taulusta.

 Loppuun tärkeää asiaa. Yhteysaluksen kyltti sen kertoo. Pidä saaristo siistinä. Tätä Inön sataman seinältä löytynytta Suomen roskakalat -julistetta jäin tosissani tutkimaan. Katsopa tarkkaan (klikkaa kuvaa), tunnistatko sinä nämä kalat?

- Rakkaudesta saaristoon, Merikaisla