DIY: Katajakranssi metallihenkarista

 

Vanhasta metallihenkarista on moneksi. Siitä saa helposti havukranssin pohjaksi kehyspohjan, vaikkapa tällaisen neliön tai salmiakin mallisen. Kulmasta vain kiinni ja hieman voimaa.  

Henkarin koukku on näppärä silloin, jos ei ole naulaa, johon kiinnittää kranssi, vaan se täytyy ripustaa vaikkapa rimaan. Koukun voi myös taitella nätimmäksi, mutta itse jätin sen tähän kranssiin "originaaliksi". 

Metallilankakieputuksella pienet katajanoksat kiinni henkariin ja kranssi on valmis! Siinä se koristaa ulkovajan punamultaovea. Värimaailma on aika jouluinen, vaan siellähän se suuri talven juhla taas jo tulla kolkutteleekin. 

Sydämen mallinen katajakranssi

Henkarista syntyi myös sydämen mallinen kranssi. Taittelu vaatii hieman voima, tai vaikkapa vasaran kanssa "mutkat suoriksi" hakkaamista. 

Tässä henkarin koukusta on väännetty pieni ripustusympyrä. Tähän kranssiin lisättiin myös puolukan- ja mustikanvarpuja. 

Jouluinen pöytäkoriste havuista

Pienistä jäljelle jääneistä katajanhavuista ja muutamasta pakkasenpuraisemasta ruusunmarjasta sekä kävyistä syntyi jouluinen pöytäsomiste naapuriin viemisiksi. Lisukkeena vielä varpuja ja harmaajäkälää. Kunhan nuo kävyt vielä lämpimässä avautuvat, on komistus kauneimmillaan. 

Havukoriste on aseteltu vanhalle kattopäreelle. Pysyy joulupöytä näin siistimpänä. Ja mikä parasta, tämän koristeen voi jättää huoletta myös ulkopöydälle. 

Katajanmarjat hyötykäyttöön

Tänä vuonna katajanmarjoja, tai itseasiassa ne ovat katajan käpyjä, on ollut runsaasti. Jokamiehenoikeudella niitä niitä poimia (Huom! Oksia katkoa vain maanomistajan luvalla).  

Pihamme pensaskatajat notkuvat vihreitä marjoja ja edellisvuoden tummansinisiäkin on tarjolla. Ajattelin testailla niitä ruokien maustamiseen. Ne sopivat hyvin vaikkapa riistaruokien kanssa ja kuulemma myös sieniruokiin. Eksoottisemmin myös suklaaseen, hui. Ja tietenkin gin-juomiin. 

Löytyykö hyviä ideoita tai ohjeita katajanmarjaherkkuihin?  

Hyvää joulun aikaa kaikille! 

- Merikaisla 

Jurmo, pieni saari Ahvenanmaalla

Kevät ja avomeri, olette jälleen täällä! Piti käydä veneilyikävän taltuttamiseksi katselemassa kesäisiä, merellisiä muistoja. Oma veneeni odottaa vielä vesille laskua.

Naapurisaaremme, Ahvenanmaan puolella sijaitseva pikkuinen Jurmo, on ollut useamman kerran merellinen kesäretkemme. Tuo pieni saari saa jostain erityisestä syystä sydämeni sykkimään. Sen idylli ja sympaattiset punaiset venevajat ja kauniit rantakalliot kutsuvat merenkävijää historialliseen miljööseen, mutta samalla elävään saaristolaiskylään.

Kaivoin kuvakätköistä vanhoja kuvia: ne ovat vuodelta 2012. Jatko-osan kuvat on jo otettu. Näette niitä lisää kesän lähestyessä. 

Tästä saarella söpösti kallellaan olevasta kaivonsuojasta (kurkaa rakennusprojekti) sain muuten idean oman porakaivoni kanneksi. Punamultainen väri istuu saariston maisemaan kauniisti. 

Vierasvenesatamassa sijaitseva Jurmon karttataulu.

Kaksi Jurmoa

Tiesitkö, että Jurmon saaria on Turun saaristossa kaksi.  Toinen etelämpänä Korppoossa, Utån lähellä ja sitten tämä toinen, "minun" Jurmoni, joka sijaitsee Kustavin lähellä, Åvan saaren vieressä, Ahvenanmaalla. 

Jurmon silokallioiden kauneutta

Tämänkin saaren, kuten lukuisten muidenkin saariston rantojen yksi ihanuus on meren hyväilemät rantakalliot: niiden pinnan muotoja on mukava kuvata. Karheassa pinnassa näkyvät jääkauden jäljet, ikiaikaisen marrerjään ja moreenin naarmuttamat monimuotoiset urat. 

Jurmon kallioiden värimaailma, kaunis kuviointi ja harmonia saavat nekin sydämeni sykkimään. Auringon lämmittämillä kalliolla, meren äärellä, istun usein omallakin rannalla horisontiin katsoen mietteisiin vaipuneena. 

- Merikaisla 

Kynttilälyhtyjä punamultaisen varaston nurkkiin

Tänään lumi suli kohisten ja aurinko paistoi. Nämä talviset kuvat ovat jo muisto parin viikon takaa, kun lunta oli vielä hirmuisen paksusti. 

Wanha puinen soutuvene oli pukeutunut valkoiseen, pehmeään viittaansa. Samoin puiset marjapensaiden tuet.

Laitoimme uudet takorautakoukut punamultaisen varaston eri kulmiin. Ne saivat kaverikseen uudet, mustat kynttilälyhdyt. Mustaa löytyy myös varaston takorautaisesta ovenkahvasta ja vanhoista saranoista, jotka maalasimme metallimaalilla jo jokin aika sitten. 

  

 

Vielä sytyttelemme kynttilöitä pimeitä iltoja ilahduttamaan, sekä ulos että sisälle. Miten teillä?

Vaikka nämä kuvat olivat hyvin talvisia ja meren lahti on vielä jäässä, taitaa talven selkä olla viimeistään tänään taittunut, jipii! Kohti aurinkoa mennään!  

- Merikaisla

Tee itse: Pihakaivon kansi, vanhantyylinen ja punamultainen

Teimme muutama vuosi sitten itse porakaivon päälle kaivonkannen. Surkean näköinen porakaivon pumppu oli törröttänyt pitkään kalliolla ilman kunnon suojaa. Oli aika antaa sille puinen kaivon kansi: vanhan tyylinen ja maisemaan sopiva.

Kaivonkannen mallin suunnittelin itse, mutta tyyli napattu vanhanajan kaivojenn kansista. Olin niitä jo pitkään tiiraillut ja bongaillut maatalojen pihoilta ja netistä. Punamaalinen sen täytyi olla ja saaristomaisemaan sopiva. "Pyramidimalli" tuntui mukavimmalta. Tuumasta toimeen ja piirsin ruutupaperille kaivon idean, rakennuspiirustukset ja mitat. Ja paljonkos sitä puuta sitten tarvittaisiinkaan ja minkälaista...?

Työvaiheet

Rungossa puutavarana käytettiin lautaa (kolmioissa) ja pystykulmiin laitettiin 45 x 45 mm puuta tukemaan rakennetta. Pintaan tuli höyläämätöntä ulkoverhouspaneelia. Kuvissa näkyy muutamia työvaiheita: mm ulkoverhous sahattiin kolmiomuotoon paikoillaan. Oviaukko sahattiin valmiiseen kolmioon. 

Yllättävän haasteellinen oli tämä rakennelma, mutta valmistuipas se lopulta. Rakennusvaiheessa sain onneksi isännältä miesvoimaa ja rutkasti apua niin mittauksessa kuin koneiden käytössä. 

 

Ulkopaneelin maalasin punamultatyylisellä maalilla (Tikkurila). Ihan aitoa keitettyä punamultaahan se ei ole, mutta lopputulos kyllä tyydytti. Ulkokulmiin vielä valkoiseksi maalatut laudat ja oveen takorautainen vedin ja ovi kiinni mustilla saranoilla. Huipulle mustaksi maalattu aidantolppaan tarkoitettu nuppi. Valmis. 

Vuosi 2018: Uutta maalia pintaan 

Taisin kuitenkin maalata ensimmäisellä kertaa pinnan hieman liian aikaisin, sillä paneelien kuivuttua raoista tuli suojaamaton puu näkyviin. Lisäksi muutama vuosi auringonpaahteessa oli haalistanut etelänpuolen. Vinoa seinämää kun myös sade pääsee piiskaamaan ja maali kuluu helpommin. Siispä oli uuden maalauksen aika. Tänään oli siis sopiva maalaushetki, sääkin suosi. Pohjatyönä vain harjasin teräsharjalla pinnat ja harjalla lopuksi siitepölyt pois. Sitten vain pensselöimään.

 

Punamaalilla on ihanaa maalata, tulee niin nopsaan valmista, eikä haittaa, jos joissain kohdissa on hieman epätasaisesti maalia. Mattamaalin lopputulos on aina suht. tasainen. Ja maali kuivuu tosi nopeasti!

On se punainen maali raakalaudassa mielestäni vain niin kaunis! 

Ovenkahvana on takorautainen otin (ostettu Tallinnasta), jonka alustin mustalla pohjamaalisprayllä ja maalasin mustalla metallimaalilla. 

Siellä se nyt nököttää kalliolla kaivo, yrttitarhan takana. Punatiilisessä yrttitarhassa jo monivuotiset timjami, ruohosipuli ja rakuuna kukoistavat. Nekin saavan kasteluvetensä kaivovedestä.


- Merikaisla