Kirjatonttu valmistautuu jouluun

DIY: Viimehetken joulukoriste. Vanhan kirjan lehdistä taiteltu jouluinstallaatio, jota koristaa wanha kirja ja piipunrassitonttu.

Sain vanhoja, kellastuneita kierrätykseen menossa olevia kirjoja ja tämän ikitontun anopiltani. Siitä syntyi idea tähän jouluiseen pöytäkoristeeseen. Tonttuwahnus lienee 60-70-luvulta ja on ilahduttanut aikoinaan vanhan maalaistalon joulua. Mahtaako näitä piipunrasseista tehtyjä koristeita vielä olla uustuotannossa? Minulle niistä tulee kauniita muistoja omasta lapsuudestani.

Kirjan sivut siis vain taitellaan keskiosaa kohti. Tämä tonttu sai jalkojensa alle variksenmarjan varvuista tehdyn maton. Vanha kuusenkynttilä pidikkeineen toimii lukuvalona  (juu, varovasti täytyy pikkukynttilää polttaa!). Tiedonjanoinen tonttu sai käteensä tekemäni pikkukirjan. Tonttunen voi kiivetä kohti uusia lukuhetkiä pieniä tikapuita pitkin, kierrätyssomiste sekin. Mahtako tämä kirjatontuksi nimeämäni lukutoukka edes kunnolla nähdä lukemaansa? Silmät ovat niin sikkaralla.

Kivointa tässä diy-joulukoristeessa on, että joulun jälkeen sen voi purkaa, ja kirjan sivut taitella takaisin kansien väliin.

Luetko sinä paljon jouluna, kuten tämä tonttunen?

Helkkyvää joulua kaikille! Luodaan tänäkin jouluna uusia, mukavia muistoja tuleville vuosille!

- Merikaisla

Pieni talvinen maisema lasisille lumi-ukoille

Luonnossa kävellessäni mukaan tarttui jälleen kaunista vihreää sammalta, harmaaporonjäkälää, puolukanvarpuja ja jäkäläisiä oksia. 

Olet ehkä nähnyt jo muutaman syys- ja talvi-istutuksen täällä blogissani (kattila/jäkälä-asetelma), vaan jälleen halusin tehdä - tällä kertaa vanhaan tinavuokaan (jonka suojasin foliolla) - pienen luonnon installaation. 

Siispä rakensin pienille lasisille kaveruksille, kahdelle lumiukoille ja heidän ystävälleen punatulkulle maiseman. Ehkä hieman jouluisen, mutta itsesiassa talvinen maisemahan tämä on. Punainen väri ehkä luo siihen joulun tunnelman. En kylläkään oikein tiedä, miten tuo kärpässieni sinne lumiukkojen viereen "tupsahti". Pikkukärpässieni vain oli pakko saada mukaan. Asetelman keskellä on pieni jäinen lampi (foliosta), jolle pienempi lumiukko on uskaltautunut ihmettelemään. Liekö pikku-ukko olla lähdössä luistelemaan?  

Asetelma löysi lopulta paikkansa terassille, rustiikkisesti ruostuneen tuolin istuimelle. Illalla lammen pinnalla hohti pieni lämpökynttilä. 

Inspiraatio tähän talviseen asetelmaan syntyi Kustavin käsityöläiskylän Paratiisipajan lasifabriikilta vieraillessani, josta pikkuruiset lasiesineet tarttuivat mukaani. Lasihahmot kestävät hyvin talven pakkasia. Asetelma luo muistoja myös omasta lapsuudestani, jolloin äitini rakensi kukkaruukkuun jäkälämaiseman, jossa pikkulasibambi seikkaili peilijäällä.

Inspiroitukaa luonnosta ja menkää joulunakin metsään nauttimaan ihanasta talvisesta rauhasta. Ehkäpä siellä pikkuiset lumiukot luistelevat lammen jäällä...tai lentävät taivaalla. 

PS. Joulu ei taida tulla minulle ilman ihanaa aattopäivän Lumiukko-animaatiota. Mukavaa joulunaikaa kaikille !

- Merikaisla, Walking in the Air...

Katajainen havukranssi ja hautaseppele

Minulla on tullut tavaksi tehdä itse ovikransseja talvisaikaan havuista ja erilaisista luonnon materiaaleista. Kivaa puuhastelua ulkona.

Tämän vuoden ensimmäinen havukranssi syntyi pihamaan katajasta ja valmiista sydämen mallisesta metallisomisteesta: Metallilangalla kieputtamalla kiinni pienet taipuisat katajan oksat suoraan kehikkoon. Taakse lopuksi ripustinkoukku samasta rautalangasta. Helppoa. 



Tänä vuonna ulko-oveen ripustetun kranssin keskisomisteeksi löytyi antiikkikätköistäni ikivanha joulukoriste.

Itse asiassa tämä on kuusen kynttilän pidike, jonka painona oleva tähden tarkoitus on ollut pitää pikkuinen kynttilä suorana kuusen oksalla. Vanha joulusomiste on jo parhaat päivänsä nähnyt ja vähän vääntynytkin, mutta omasta mielestäni se sopii wanhan puutalomme tyyliin hauskalla tavalla, eikö?

Havukranssi haudalle

Toinen kuusenhavuista tehty kranssi syntyi ihan vain villiviinin köynnösestä tehdyn pyöreän kehikon ympärille.  Tein ensin kolmen-neljän havuoksan pään nippuja, jotka sidoin metallilangalla toisiinsa, ja sitten kiinnitin niput tasaisin välein kehikkoon.

Tämä  kranssi olisi toki voinut sopia myös seinälle, mutta tein sen nimenomaan hautaseppeleeksi. Keskiosan pyöreyteen en paljoa tällä kertaa panostanut, sillä hautakynttilä piilottaa kranssin keskustan. Niin lähti lopulta tämä kranssi itsenäisyyspäivänä isäni haudalle kynttilöineen valoa ja lämpöä tuomaan. Haudalle lähti aito kynttilä, näissä kuviassa sen paikaa mallaa paristokyttöinen kynttilä.

Viime talveksi ja jouluksi tein monenlaisia pyöreitä kransseja. Käyhän kurkkaamassa nekin.

Mukavaa joulukuuta ja joulun odotusta!

- Merikaisla