Kevättalvisen päivän luontohavaintoja

Kevättalvi. Aamun ensimmäinen ääni: käpytikka nakuttaa kelopuuta. Vastarannalla kolkutukseen vastaa toinen tikka. Hiljaisuus. Sama koputus, kysymys ja vastaus. Yksinäinen keltasirkku kuuntelee ja katselee oksalla pää kallellaan tali- ja sinitiaisten lintulautaruokailua. 

Aurinko paistaa ja täydeltä terältä on aika lähteä hiihtelemään jäälle. Jään pinta on jo muokkautunut auringon voimasta rosoiseksi. Suksien rohina kuuluu korvissa. Ylhäällä taivaalla liitelee merikotka. Pari viikkoa sitten niitä oli viisi, nyt yksinäinen kotka hallitsee sinistä taivasta ja kaartelee laajenevaa ympyrää rauhallisesti liitäen. 

Lumi on täynnä eläinten jälkiä. Kettu on tallannut oman polun järviruokojen tuntumaan. Jänis on viilettänyt jään halki. Mitäs nämä oikein ovat? Olisiko tässä vinottain hypähdellyt saukko tai näätä. Entäs nämä toiset jäljet? 

Enpäs heti huomannutkaan: vastarannan tuntumassa myös joutsenpariskunta on tullut ihmettelemään mahdollista tulevan kesän vuokrapaikkaa. Kevyesti kaulat jo keinahtelevat ja hetken laulu soi. – Olethan edelleen puolisoni? Jäädäänkö tänne? Eivät jääneet. Tunnin levon jälkeen kiersivät lentäen merenlahden ja suuntasivat kohti pohjoista. 

Palokärki jo kutsuu, kuik-kuik-kuik ja välillä pitkä kvii. Kaukana kuuluu toisen tikan rytmikäs rummutus. Toviksi pikkulintujen parvi alkaa sirkuttaa kilpaa, vaan vielä ei ole kevätlaulujen aika. 

Kevät jo kurkistelee lumihangen alta, on mukava katsella kallioilta sulavia pälviä, niistä voi löytää erilaisia kuvioita ja hahmoja. Mitä sinä tässä näet? 

Jään kumea humahdus, ei se vielä sula, tunnustelee vain. Haluaa  unelmoida kesän tulosta, kun jälleen saa vapaana lainehtia. 

Kevät jo kurkistelee oven raosta. Haluan ajatella, että painostavasta maailmantilanteesta huolimatta ilmassa on toivoa. Luonto antaa minulle voimaa. 

- Merikaisla

 

Vuosi alkoi aurinkoisena

Niin alkoi vuosi aurinkoisena. Tauon jälkeen uusi vuosi on jälleen minullekin uutta puhtia täynnä. 

Kuvat uuden vuoden päivältä. Aurinko paistoi matalalta taivaanrannassa. Se värjäsi oranssinhohtoikseksi talven sylissä nukkuvia lepän urpuja, ja miltei antoi niille jo lupauksen: Kyllä minä jälleen tulen keväällä uudestaan teitä hellimään.

Kevääseen on vielä pitkä matka, mutta minä uskon auringon lupaukseen. Valo antaa voimaa ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta – pitkän pandemiajakson toivottavasti jo pian loppuessa. 

Nyt on kuitenkin aika nauttia talven kauneudesta ja lumesta. Mukavaa kun saaristossakin on jälleen lunta! 

Myös talviset yöt ovat täynnä mystiikkaa. Kurkkaa Instagramistani huikea öinen täysikuu ja halooilmiö. 

Hyvää tammikuuta ja uuden vuoden alkua 2022, 

Merikaisla

DIY: Korin kahvan korjaus

Ups! Talvinen luikahdus kalliolla, ja suosikkikorini kantokahva murtui.

 

Mitä tehdä? Vaihtoehdot: 

1. Heitä kori pois tai käytä nuotion sytykkeenä. 

- Noh, ekologista ainakin. Vaan voisiko tuolle kahvalle vielä tehdä jotain? 

2. Poista kahva kokokaan ja tee korista säilytyskori. 

- Hyvä vaihtoehto tämäkin. Aina on tarvetta kauniille säilytysesineille. 

3. Korjaa kahva! 

- Tämä tehdään! 

Korjaa punotun korin kahva itse

Kahva on suhteellisen nopea ja helppo korjata. Siihen tarvitaan vain: 

- Vahvaa eristysteippiä ("jeesusteippiä")

- Liimaa (itse käytin kuumaliimaa)

- Narua (luonnonnarua)

- Kaunista koristenauhaa

Ensin asetellaan rikkimenneet päät kohdilleen ja kohtaan pyöritellään pari kierrosta teippiä, reippaasti yli murtuneen kohdan. Seuraavaksi narun pyöritystä kahvan ympärille, jotta teippi saadaan piiloon. Juutti tai hamppunaru toimii ruskean korin kanssa kivasti. Kiepsauta naru kahvan ympäri ja tee vahva solmu alkukohtaan. Piilota häntä tulevan narupunoksen sisälle. Laita kahvaan samalla liimaa, jotta naru liimautuu kieputuksessa tiiviisti kahvaan ja edelliseen kierrokseen. Lopuksi vielä solmut, ja narun pää tökkimällä sisälle punokseen, liiman kera. Kangasnauha tuo näyttävyyttä korin kahvaan ja, se on samalla kaunis somiste. Rusetti kruunaa lopputuloksen. 

Valmis korjauskohta on noin kymmenisen senttiä leveä. Se riitti tämän korin kahvan korjaamiseen. Vinkki: Pyörittele narua koko kahvaan, tällöin tulos on symmetrinen.

Tämä pikkukori sai jatkoelämän ja pääsi heti mukaan talviselle luontoretkellemme. Ulkona kuksakahvit maistuvat aina! 

- Merikaisla

Suomen talvi on harmaa ja ikävä?

 

Sanovat, että Suomen talvi on harmaa. Ja valoton. 

Vaan kun aurinko yllättäen pitkän, pimeän talven keskellä nostaa päätään pilviverhon takaa, on maailma värejä tulvillaan. Pienet jäähelmet puiden oksilla toistavat auringon häikäisevää kirkkautta. Pakkashangella pikkuriikkisissä hiutaleissa välähtelevät prisman sateenkaarisävyt. 

Taivaan sininen hehku on henkeäsalpaavan kaunis. Auringonlasku lännessä lataa keltaisen ja oranssin kirkuvat sävyt verkkokalvolle, ja samaan aikaan pohjoisen taivaalla matalalla roikkuvat pilvet värjäytyvät satumaiseen violetin ja vaaleanpunaiseen laveerattuun sävymaailmaan. 

Puiden rungoilla jännittävät, harmaanvihreät jäkälät ja kallion kyljessä lumen alta pilkottavat sammaleet yllättävät kerta toisensa jälkeen värihehkullaan. 

Tänään lumi sulaa kohisten. Vieläköhän pakkaskelit saapuvat? 

Luonnon tarkkaileminen on voimaannuttavaa. Nautitaan kaikista talven hetkistä! 

- Merikaisla

Jääkuningatar ikkunan takana

 

Jään kuningatar on viistänyt merta

Korkoineen kiirehtinyt rantoja

Huurtanut aavan ja aution

Kuulaaksi maalannut maiseman

Keskellä aavaa hopeahameessaan

Talvituulen kirkas henkäys

Heilauttaa harmaata rannan kaislaa

Herkkää oksaa keinauttaa
Tuudittaa hiljaiseen eloon
Pysähtyy illan laskuun

Jäisestä ikkunasta siivilöityy valo

- kutsuu taivaanrantaan

Tuo lupauksen

Toivosta

Auringosta

Vuosi kiertää ympyrää

- Merikaisla 

Jääkävelyä kevätauringossa

Terveisiä Naantalista, "naapuristamme". 

Vielä uskaltauduimme viikonvaihteessa jäälle. Se hohti kirkkaana lumisten raitojen välistä. Siltojen alla oli jo sulaa, sanoin isoilla aukoilla. 

Veneiden kiinnityspaalut kohosivat kuin toteemit jään syleilystä. Innostuin niitä kuvaamaan. Kultarannasta päin Kuparivuori hohkasi punertavana, Naantalin kirkko kohosi ylväänä vastarannalla.

 

Jään pinta oli kuin hopeinen taideteos. Teräsjää hohti kirkkaana. Nyt olisi ollut hieno keli myös luistella luonnonjäällä. 

Pilkkijöitä oli todella paljon. Hopeakylkisiä särkiä eivät huolineet, vaan niitä sätki jäällä varisten ja lokkien ilona.

Särki

Utelias yorkki-koirulimme oli ihmeissään, mutta nautti auringosta yhtä lailla meidän kanssa. 

Naantalin kaupunginrannan sinisorsaurokset olivat pukeneet hohtavat soidinvärit ylleen. Oli leppoisaa kuunnella niiden sosiaalista pulinaa. 

Yksinäinen valkoinen sulka kelottuneella laiturilla sykähdytti omana taideteoksenaan. Tästä voisin tehdä vaikka taulun, värit ovat minun harmoniakartalta.

- Merikaisla