Kustavista viehättävälle Iniön saarelle

Kesä ja saaristo kauneimmillaan. Upea päivä tehdä retki "Kustavin naapuriin" Iniön saarelle. Tälle kesäiselle saaristoretkelle lähdimme Kustavin Parattulasta yhteysaluksella (Heponiemi-Kannvik). Päivä alkoi aurinkoisena, taivas oli täynnä upeita cumuluspilviä. En voinut olla niitä kuvaamatta kohti Iniötä matkatessamme. Illaksi lupasivat sadetta ja pilvien alla sateen alku jo odotteli tummana, vaan merituuli oli vielä kesäisen lämmin. Lokit kaartelivat kauempana kalastusaluksen ympärillä ja tuuli tuiversi hiuksia, kun yhteysalus jurnutti läpi sinisen meren kohti seikkailuja.

Yhteysaluksella ja auto mukana? Todella hyvä vaihtoehto tälle retkelle, sillä halusimme kulkuvälineen mukaan, jotta pääsemme mukavasti kiertelemään saarta. Yhteysalus saapuu ensin Iniön Jumon saarelle, jonka läpi pitää matkata, ja hypätä sitten vielä pienelle lossimatkalle, jotta pääsee itse Iniön pääsaarelle.

Yhteysaluksen starttisatama Kustavin Heponiemessä.

Vierailukohteitamme Iniössä

Yksi must-vierailukohde meille oli Iniön plokimuseo Norrbyssä, joka ikäväksemme oli kiinni. Napsin kuitenkin rohkeasti pihapiiristä kuvia ja jäin tällä kertaa vain unelmoimaan, minkälaisia (kuulema satoja) erikokoisia plokeja museo mahtoikaan kätkeä sisäänsä. Siispä pakko päästä tänne uudestaan. Ulkona oli onneksi yksi suuri puinen ploki. Bongattu! Museon tunnistaa kivasta tienvarsikyltistä ennen kirkkoa ja kylään saapumista. 

Maakravuille tiedoksi (hih!): ploki on siis purjelaivoissa ja -veneissä köysien vetämiseen käytetty väkipyörä.

Iniön plokimuseossa on myös muuta merellistä esineistöä.

Vanhat kirkot ovat kiehtovia, kurkkaan usein reissuillani niiden sisälle tai vaellan hetken hautausmaalla. Tämä Iniön kivikirkko on rakennettu 1700-1800-luvun vaihteessa, ja sitä koristaa kaunis, punainen puutapuli. 

Iniön kyläraitti on kuin suoraan menneiltä vuosilta. Iniöläiset ovat varmasti ylpeitä alueen kauniista miljööstä ja maisemasta. Kylän läpi halkovaa tietä reunustavat niityt ja pirtsakkaat kukkaset. Harmaakäenkukka on ehdoton suosikkini, kukka ylitse muiden. Tämä perinnekasvi kiehtoo voimakkaalla, jopa hämmästyttävällä aniliininsävyllään. Ja ne päivänkakkarat. Pienet ilopillerit. Ne kuuluvat vankkumattomasti tähän maalaismaisemaan.

Herkuttelua Iniössä

Aamukahvit joimme yhteysaluksella. Pienet merelliset lauttakuppilat ovat jokseenkin sympaattisia, vaikkakaan eivät ”luksusravintoloita”, mutta meri ja näköala korvaavat puutteet. Lounaspaikaksemme valikoitui vierasvenesataman kupeessa olevassa sympaattinen Merideli Leonella: pizzaa ja hampurilaista  ja olihan toki tarjolla muitakin ruokia. Kuvat jäivät ottamatta, kun nälkä vei mennessään, mutta herkullista oli ja koirammekin viihtyi terassilla.

Jälkiruoalle piipahdimme raitin varrella sijaitsevaan kahvila Cafe Gamla Bankeniin. Mukava, pikkuisella terassilla varustettu kahvila on perustettu vanhan pankin tiloihin. Sisällä kahvilassa on viehättävä, pieni pieni sisustuspuoti. 

Iniön vierasvenesatama

Tässä maisemassa viihtyy helposti pitkään, vaikkapa vain mietiskellen ja tuijottaen merelle. Iniön kaunis vierasvenesatama kutsuu mm. purjeveneilijöitä. Rannan punaiset, pyöreät kivet näyttävät tosi kauniille. Ovat kuin suoraan taulusta.

 Loppuun tärkeää asiaa. Yhteysaluksen kyltti sen kertoo. Pidä saaristo siistinä. Tätä Inön sataman seinältä löytynytta Suomen roskakalat -julistetta jäin tosissani tutkimaan. Katsopa tarkkaan (klikkaa kuvaa), tunnistatko sinä nämä kalat?

- Rakkaudesta saaristoon, Merikaisla

Kustavin Rahin Kotieläinpihalla karvaiset eläinystävät viihtyvät

Sateisen päivän kotiseutumatkailua: kohteena Kustavin Rahin kotieläinpiha. Tämä lämminhenkinen koko perheen vierailukohde oli avoinna jo viime kesänä, mutta itse piipahdin täällä vasta nyt. Piha tarjosi kivan tutustumishetken maatilan eläimiin, mutta myös hieman eksoottisempiin eläinystäviin. (Harmi, että päivä oli sateisen pilvinen, joten kuvat eivät ole aurinkoisia.)

 

Eniten itseäni yllätti eläinten määrä. Olin jotenkin ajatellut, että muutama poni, kana ja lammas siellä huseeraavat, mutta karvaisten kaverien kirjo olikin yllättävän laaja. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti yksinäinen musta kana, jonka nimesin "nokipullonharjaksi", se näytti niin huolettomalta ja kanajengin leppoisimmalta kuokkijalta. Ihastusta minussa herättivät myös mystistä vihreää hohtavat ja veikeästi kävellessä vaappuvat mustat ankat. 

 

Suloisimpia kavereita olivat tänä kesänä syntyneet karitsalapsukaiset. Ja tietenkin pikkuiset kanipienokaiset, joista kuvat jäivät ottamatta. Räyheämmistä olemuksista vastasivat reippaasti metelöivä herra kalkkuna ja lupsakka minipossu, joka kooltaan kyllä oli sikamaisiin mittoihin yltävä. 

 

Ei ole maatilaa ilman leppoisia lehmiä ja suloisia vasikoita. Olga, Ruis ja Pakkastyttö. Ne ovat niin rauhallisia heinänmassuttelijoita. Pitäis ottaa rentoa elämänmallia niistä. 

Myös kavion koputtelijat kuuluvat kuin nenä päähän tänne: Tilalla on myös siis aaseja, poneja ja hevonen. 

Tutustuin tällä reissulla myös uljaaseen riikinkukkoon, pieniin viiriäispiipertäjiin, luppakorvakaneihin ja moniin muihin eläinystäviin, myös moniin siipeilijöhin (siis lintuihin). Eksoottisimmasta päästä oli tämä terraariossa makoileva lisko. Sen viereisessä altaassa ui muuten rouheahampaisia piraijoita! 

PS. Kotieläinpihalle on vapaaehtoinen pääsymaksu, jolla katetaan eläinten hoitoa ja ruokintaa.  

- Merikaisla

Juttu kirjoitettu rakkaudesta Kustaviin – toivotan lähiseudun matkailualan yrittäjille menestystä!