Pääsiäisvalmisteluja ja munien värjäystä

Hanget pakastuvat yöksi, päivällä kevään tulo näkyy lumen sulamisesta syntyvinä pieninä, iloisina puroina. Tätä kevään odotusta on ihana seurata! On aika valmistautua pääsiäiseen!  

 Pieni työlista:

• Pääsiäisruoho ohrasta   >tsek< (ehti jopa itää)

• Pajunkissat haettu   >tsek<

• Munat ja munien värjäys   >tsek<

• Narsissit ostettu   >tsek<

Kaikki tärkeimmät tsekattu ja valmiina. 

Pääsiäiskoristeet, kaksi keltaista, punahelttaista kanaa, on kaivettu laatikon perukoilta. Kuvassa ne ihmettelevät keitettäessä värjättyjä munia, joihin testasin kuviointia. 

Munien värjääminen mausteilla

Leikkasin maalarinteipistä sydämenmallisia kuvioita, ja liimasin ne muniin ennen keittämistä. Keitinveteen olisi kait pitänyt laittaa sipulinkuoria voimakkaamman keltaisen värin saamiseksi, mutta koska niitä ei ollut, kokeilin mausteita. Currya ja mukaan myös paprikaa ja chiliä. Keitettäessä syntyi muuten aika huumaava tuoksu. Mausteista tarttui kananmuniin hyvin hento väri, mutta teipit poistettuani, lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin: Aamupalapöytään sydämellisiä munia. <3

Munat on ostettu muuten suoraan maatalon isännältä. Lähiruokaa siis. 

Kukkien loistoa

Pääsiäisviikolla piirongin päällä oleva kliivia yllätti ja heitti upean oranssivärisen hehkunsa ilokseni.

Narsissit pääsevät päivällä ulos puisen kahlaajalinnun kaveriksi, yöksi ne pitää vielä siirtää eteiseen. Ulkona ollut muutamia ihania kevätauringossa kimaltelevia päivi, mutta yöpakkaset yllättävät rajuudellaan.

Mitä pääsiäisenä?

Siinä minun pääsiäisen ennakkovalmisteluni. Pääsiäisenä on tulossa vieraita ja teemme yhdessä mm. lammasta. Mukavaa yhdessäoloa, ruoanlaittoa, herkuttelua - ja ulkoilua saaristossa. Voiko pääsiäiseltä toivoa muuta? Aurinko on luvannut näyttäytyä. Ihanaa!

Iloista pääsiäisen odotusta ja viettoa kaikille!

PS. Pääsiäisen "must"? Minun pääsiäiseni ei tule ilman narsisseja ja pajunkissoja. Pajunkissat eivät tällä kertaa päätyneet kuviin, mutta aion niitä laittaa kukkien kavereiksi vielä kiirastorstaina. Mitä sinun pääsiäisen valmisteluusi kuuluu?

- Merikaisla

Pikkuvaris lensi luokseni - taidetta netistä

Onpas kirkas keväinen päivä. Sinisenä hohtava taivas häkellyttää harmaan talven jälkeen. Pellolla heinät ovat kuin suloisia viiksikarvoja lumen keskellä ja muutama talventörröttäjä on vielä pystyssä. Ehkäpä sen kätköissä on vielä pari siementä lintujen syötäväksi. Tintit laulavat jo kilpaa. Pari astetta pakkasta, kantohanki, pajunkissat kurkkivat hohtavan valkoisina, ja varikset hyppivät ja leikittelevät hangella ja puissa. Onpas eläimellistä: kissaa, viiksiä, lintuja ja variksensulkia. 

Siinäpäs aasinsilta taiteeseen ja varistauluuni, joka lehahti kotiini tällä viikolla.

Törmäsin netissä myynnissä olevaan pikkuvaristauluun, joka hurmasi suloisuudellaan. Eikä jättänyt rauhaan vaan "koputteli ikkunaan" joka aamu. Taulussa pieni, suloinen varis laskee mäkeä potkukelkalla. "Vähän pelottaa vauhti, mutta antaa mennä vaan!", se taitaa miettiä.

Ihanan, uuden, naivistisen varistauluni nimi on Alamäen huumaa. 

"Minulla on Eslan potkukelkka, joten siitä tuo aihe. Tänä talvena on ollut hyvät kelkkakelit", esitteli minulle ennestään tuntematon taiteilija Kari Majamäki pientä tauluaan, kun vaihdoimme viestejä meilitse. Sähköpostijutustelun jälkeen tuntui, kun olisimme jo vanhoja tuttavia. Mukavaa shoppailua siis.  

Vein taulun ulos kuvattavaksi: pikkuvaris oksalla, halkopinossa - missä on variksen koti? Hauskaa, miten öljyväritaulun sävy muuttui eri valossa kuvattaessa. Noh, kyllä se, tottakai, lopulta löysi sisälle seinälleni.  

Elämäni ensimmäisen kerran ostin  siis netin kautta taidetta, ja olihan se hieman jännittävää; tilata näkemättä taulua, mutta koska tilasin suoraan taiteilijalta, se tuntui luetettavalta tavalta. Ja parissa päivässähän se söpö pikkuvaris lehahti ovelleni hyvin pakattuna. Kutkuttavan odotuksen jälkeen postin saapuessa oli kuin joulu olisi tullut ☺. Oli jännä avata pakettia. Juuri niin suloinen variksenpoika, kuin odotinkin!  Ja hienot hopeiset puukehykset.

Uudella taululla on minulle oma merkityksensä. Näen taulussa ehkä hieman itseäni; täysillä uusia tuulia päin vaaroista välittämättä. Isäni nimitti itseään Vaari-varikseksi, taulu muistuttaa minua myös pilven reunalla istuvasta isästäni. Pienestä taulusta on paljon iloa ja se tuo hymyn huulilleni. 

Kiitos vielä kerran taiteilija Kari Majamäki!

Kuva taulusta on julkaistu taiteilijan luvalla - jos haluat nähdä lisää hänen töitään, kurkkaa >>  #variksenpesä