Pieni rantavaja ja huussi – mikä väriksi ulkoseinään?

Tämä pieni vaja rakentui jokin aika sitten rantaamme. Kyseessä oli valmis Lillevilla -varasto/huussi-paketti, joka oli suhteellisen helppo pystyttää. Kivijaloiksi laitettiin lekaharkkoja, ja niiden päälle pinottiin hirret ohjeiden mukaan. Parissa päivässä homma oli tehty, sillä apunamme oli ystävämme rakennusalalta, joka joudutti reippaasti pystytystä.

Kaksiosainen varasto

Mukana ollut väliseinä asennettiin hieman keskikohdasta vasemmalle: sinne tuli siis pikkuhuussi. Toiselle puolelle jäi kivan kokoinen pieni varasto. PuuCee on mukava rannassa, kun vietämme kallioilla kesäpäiviä, sillä ylös torpallemme, joka sijaitsee ylhäällä kalliolla, on portaita pitkin aikamoinen nousu. Mielestäni kompostoivan puuhuussin rakentaminen on samalla ekoteko! 

Minkä väriseksi maalata vaja ulkoa?

 

Vajaa ja huussia ei vielä ole sisustettu, eikä maalattu sisältä. Valkoisellahan sen sisäseinät tullaan maalamaan.

Musta huopakatto oli suhteellisen helppo värivalinta, mutta minkä värinen vajasta tulisi? Muut rakennukset ovat tontillamme punamultaa, joten se väri pyöri pitkään mielessäni. Onneksi hirsien piti kuivua talven yli, jotta maali pysyisi hyvin kuivassa puussa. Homesuojaus toimi hyvin talven yli. Jäi siis aikaa miettiä maalivalintaa ja sävyä. 

 

Musta varasto voitti

Saaristossa olen nähnyt jonkin verran punamullan ohella mustia rantarakennuksia. Olisipa hieno, jos vajassamme olisi vielä jäviruokokatto! Musta siis? Kyllä. Lopulta siis päädyin mustaan ulkomaaliin: Virtasen hengittävä 4:n öljyn maaliin. Nopea kurkkaus ja värin tsekkaus Saariston värikartasta. Värivalinnassa voitti ajatus, että tumma sävy luontuu rantamaisemaan ja vaja hieman piiloutuu rantapuiden keskelle. Valkoiset oven pokat ja räystäslaudat raikastavat ja tekevät kauniin kontrastin. 

Huussinpuoleista ovea koristaa taottu haka ja sen ikkunassa on tietenkin pitsiverhot. Vajassa säilytetään mm. isännän kalastustarvikkeita – ja tietysti minun omaa pinkin väristä lady-virveliä (!). Niinpä seinä sai vielä kylkeensä komean ”Gone fishing”-kyltin. 

Oletko sinä  joutunut miettimään ulkoseinien värien valintaa, ja onko se ollut helppoa?
 
Leppoisia kesäpäiviä, Merikaisla

Vuosi alkoi aurinkoisena

Niin alkoi vuosi aurinkoisena. Tauon jälkeen uusi vuosi on jälleen minullekin uutta puhtia täynnä. 

Kuvat uuden vuoden päivältä. Aurinko paistoi matalalta taivaanrannassa. Se värjäsi oranssinhohtoikseksi talven sylissä nukkuvia lepän urpuja, ja miltei antoi niille jo lupauksen: Kyllä minä jälleen tulen keväällä uudestaan teitä hellimään.

Kevääseen on vielä pitkä matka, mutta minä uskon auringon lupaukseen. Valo antaa voimaa ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta – pitkän pandemiajakson toivottavasti jo pian loppuessa. 

Nyt on kuitenkin aika nauttia talven kauneudesta ja lumesta. Mukavaa kun saaristossakin on jälleen lunta! 

Myös talviset yöt ovat täynnä mystiikkaa. Kurkkaa Instagramistani huikea öinen täysikuu ja halooilmiö. 

Hyvää tammikuuta ja uuden vuoden alkua 2022, 

Merikaisla

Ranta, rannan kukat, kallio - tuntevatko ne minut?

Suljen silmät, mitä näen? 
- Utuisen kesäaamun harson, läpi luomieni. Hiljaisen hetken. 

Miltä se tuoksuu? 
- Kainosti suolaiselle, meri on läsnä. 

Mitä tunnen? 
- Kyynärvarsieni alla karheaa. Ikuisuuden. Ikuisen kallion. Merituulen lempeän hyväilyn poskillani. 

Siristä silmiäsi. 
- Kultakehrän uteliaan valon. Säkenöinnin. Hennon lämmön tulvivan sisälleni. 

Avaa maisema.  
- Karu vehreys. Matalat, vaatimattomat. Värejään toistavat. Elämää hehkuvat. Tuulenpieksämät. Meren rakastelemat. 

Siinä ne ovat. Mielenmaisemassani.
- Rantani, kallioni, kasvit ja kukat. Luontoni. Luonteeni. 

Minä tunnen.  
- Tuntevatko ne minut? 

Hetken tunnelmia hopeisen aamun lumossa. 

- Merikaisla

Geta – Ahvenanmaalla meri kohtaa taivaan

Piipahdimme kesäreissulla Ahvenanmaalla. Tällä matkalla mieleenpainuvimman kokemuksen ja maiseman tarjosi jälleen luonto itse. Toivottavasti nämä kuvat antavat pienen tunnelmapalan hetkestä, jonka koimme Getassa, Havsviddenissä, pääsaaren pohjoisella rannalla, jonka punagraniittisia rantakallioita meri hyväilee. 

"Täällä meri kohtaa taivaan ja sinisen eri sävyt ovat henkeäsalpaavat. Maalaukselliset sadepilvet roikkuvat tänään matalalla. Taivaanranta tummenee. Myrsky on nousemassa ja ukkonen jo kumeana jyrähtelee horisontissa. Kallion pinta on vielä lämmin auringon kosketuksesta. Vielä hetken valo leikkii muotojen reunoilla. Tuulenvire voimistuu. Pian kaiken raikastaa viileä kesäsade." 

Merikaisla

Kokosin myös Youtubeen muutamia kuvia, videota ja tunnelmia:

Merenhiomista pyöreistä torneja kivistä moni jättää pienen muiston itsestään. Niin myös meidän perhe teki pienet kivipyramidit kallion kupeeseen. 

Näissä maisemissa silmä lepää, hetki viivähtää ja mieli rauhoittuu. 

Kivinen aallonmurtaja suojelee vierasveneläisiä. Havsviddenissä sijaitsee siis kaunis vierasvenesatama ja todella upea hotelliravintola.

- Merikaisla

PS. Ahvenanmaalle pääsee muuten Kustavista mukavasti saarihyppelyllä ja lauttojen avulla. Ensin Vartsalan Vuosnaisista Åvaan, sieltä Brändöseen jne. Kokemisen arvoinen reissu sekin!

Lintujen laulukonsertteja - käenpiika ja laulujoutsen

Voi, mitä laulusirkusta koko kevään jälleen! Tässä teille muutama lyhyt tunnelmapala kevään lintujen konserteista. Olen ottanut siis tavakseni oppia ainakin yhden lintuäänen per kevät. Mahtoivatko mennä oikein?

Käenpiika on lähes äänensä käheäksi asti kaiuttanut kantavaa soidinlauluaan koko kevään. Vielä juhannusviikollakin sen ääni kantautui lahden yli. Mietin pitkään, että tämä olisi palokärki, kyseisellä kaverilla kun on samantapainen lauluääni, ja näitä mustanpuhuvia tikkalintuja on niinikään pihapiirissämme vieraillut. Vaan näin käenpiian lopulta koivunlatvassa itse teossa, eli "kiekumassa". Parin vuoden takaa on myös meidän pihallamme varma pesintähavainto. Poikaset raksuttivat kuin moottorisaha vanhassa pöntössä emon tuodessa niille muurahaisherkkuja. Seuraavana vuonna oli kotipönttö vaihtunut toiseen. Tässä konsertissa taitaa muuten livertävä peipponen vierailla.

Koska en ole lintubongari, enkä saa millään hyviä kuvia näistä konserttien pitäjistä, joudutte tyytymään Youtube-videoissani merellisiin kuviin. Piirroskuva on vanhasta lintuopaskirjasta.

Käenpiian laulua. 

Toisen iltakonsertin pitää teille laulujoutsen ja sen rakastuneet soidintanssihuutelut. Ensimmäistä kertaa lahtemme keväisen taistelun voittivat keltanokkaiset ja suorakaulaiset, ylväät laulujoutsenet. Aiempina vuosina kyhmyjoutsenpariskunta on ollut lahden ainoita joutsenpesijöitä. Näitä uljaiden lintujen taisteluja on jopa hieman pelottava katsoa, kun välillä mahtavankokoiset valkoiset linnut kolistelevat päin soutuveneitämme, toisen ajaessa pois kilpailijoita reviiriltään. Siipien lätkytys ja räpylöillä pitki vettä juoksu kohti vihollista on mahtipontista. Näinpä muutama vuosi jopa taistelujen melskeessä kuolleen lintuparan meressä ajelehtimassa. Itse videolla tiira päivystää poijun päällä.

Jos tämä jonkun ammattilaisen kuulemana onkin kyhmyjoutsen, niin otan kiitollisuudella vastaan tiedon.

Joutsenen laulua. 

Kaikki konsertit eivät siis tältä keväältä ja alkukesästä ole peruuntuneet. Korvat auki ja luontoon! Aikaisin aamuyöstä ja illalla tuulen tyyntyessä soitanta on kauneimmillaan.

Keskiyön auringon juhlaa kaikille!

Merikaisla tuulessa

Kylmäpihlaja, majakkasaari Raumanmeressä

Nämä sieluni maisemat eivät juurikaan sanoja kaipaa. Kuvauspaikkana Raumanmeressä sijaitseva Kylmäpihlajan majakkasaari, jonne matkasimme ystävämme veneellä. Punainen, kivinen majakka odotti karulla saarella meitä ja suojaisa venesatama kutsui aurinkoisena ja paahteisena päivänä rantautumaan. 

 

Pienen majakkasaaren miljöö on hyvin vaihteleva ja karu. Avomeren puolella saarta vartoivat kalliot ja meren hyväilemät kivilohkareet. Kallioissa näkyvät kauniisti jääkauden ja meren jäljet. 

Kivien ja kallioiden koloissa purppuraiset rantakukat hehkuvat kauniina. Kivien suojissa pesivät myös tiirayhdyskunta. Hämmästyttävän kirkkaanvihreät levät ovat löytäneen myös syvänteistä oman kotinsa. Matalat tuulten pieksämät katajat ovat marjoista tiheinä.

Mantereen puolelta saari on vehreämpi ja muutamat pihlajat vartioivat majakan lailla tulevia merenkävijöitä. Tyrnipensaat kuuluvat niinikään tänne saaristoon.

Näissä maisemissa mieleni lepää.

- Merikaisla

Minun kesälukemiseni: vanhat luontokirjat

Sain anopilta vanhoja kirjoja: Värikuvakasvio, Hyönteiset värikuvina ja Linnut värikuvina. Vuodelta 1953. Ovat ollet kuulema hänen ensimmäisiä kirjoja, jotka on itse ostanut. Tässä siis tälle minun kesälleni lukemista, ja samalla kivaa opiskelua. 

Västäräkki. Kaikille tuttu lintu. Niiaileva pariskunta on tehnyt jo useampana kesänä pesän laiturimme alle. Tiirat ovat vähentyneet. Täällä niitä onneksi on, niiden nauru ja kirkuna voi olla jonkun korvaan ikävän kuuloista, mutta minulle se kertoo sinisen meren läheisyydestä. 

Rantasipi, tämänkin kirkas laulu on soinut rannallamme.

- Mitä tutkit, uteli koiramme ja tuli nuuskimaan. - Käenpiikaa. Hassunoloinen lintupariskunta on pesinyt pari kertaa tontillamme vanhassa pöntössä. Hassu raksuttava ääni poikasten elämöidessä pöntössä. Toivottavasti tulee vielä uudelleen. Palokärjellä on ison kokonsa lisäksi tunnistettava kantava lauluhuuto. Kyllä vain, sekin liikkuu pihapiirissämme ja ilakoi usein lähistöllä. 



Merikotka! Varo vain pikkukoira! Näitä lentelee ja näkyy täällä Kustavissa lähes päivittäin. Parhaimmillaan on samaan aikaan niitä kaarrellut tonttimme yllä jopa seitsemän (!) samaan aikaan. Komea lintu, mutta sinulle, koiraseni, vaarallinen. 

Hauskaa, oikea ötökkä! Keskellä kirjaa siis ihan aito koppakuoriainen. Mikäköhän tämä nyt siten on. Tukkimiehen täi? Ei. Se taitaa olla Havupuunkantojäärä, Rhagium inquisitor. Laji ei onneksi aiheuta tuhoja. Kaveri kipitti ylempänä kalliolla, ei aivan rannan tuntumassa. 







On mukava tutkia luontoa, lintuja ja ötököitäkin. Tuonnehan se tiirakin tuli istuskelemaan laiturin uimaportaille, ja vartoimaan merta yhdessä koristemajakkani kanssa.  

Mukavia luontohavaintoja ja kesää toivottaa, 

- Merikaisla