Terveisiä Naantalista, "naapuristamme".
Vielä uskaltauduimme viikonvaihteessa jäälle. Se hohti kirkkaana lumisten raitojen välistä. Siltojen alla oli jo sulaa, sanoin isoilla aukoilla.
Veneiden kiinnityspaalut kohosivat kuin toteemit jään syleilystä. Innostuin niitä kuvaamaan. Kultarannasta päin Kuparivuori hohkasi punertavana, Naantalin kirkko kohosi ylväänä vastarannalla.
Vielä uskaltauduimme viikonvaihteessa jäälle. Se hohti kirkkaana lumisten raitojen välistä. Siltojen alla oli jo sulaa, sanoin isoilla aukoilla.
Veneiden kiinnityspaalut kohosivat kuin toteemit jään syleilystä. Innostuin niitä kuvaamaan. Kultarannasta päin Kuparivuori hohkasi punertavana, Naantalin kirkko kohosi ylväänä vastarannalla.
Jään pinta oli kuin hopeinen
taideteos. Teräsjää hohti kirkkaana. Nyt olisi ollut hieno keli myös luistella luonnonjäällä.
Pilkkijöitä oli todella paljon. Hopeakylkisiä särkiä eivät huolineet, vaan niitä sätki jäällä varisten ja lokkien ilona.
Särki |
Utelias yorkki-koirulimme oli ihmeissään, mutta nautti auringosta yhtä lailla meidän kanssa.
Naantalin kaupunginrannan sinisorsaurokset olivat pukeneet hohtavat soidinvärit ylleen. Oli leppoisaa kuunnella niiden sosiaalista pulinaa.
Yksinäinen valkoinen sulka
kelottuneella laiturilla sykähdytti omana taideteoksenaan. Tästä voisin tehdä
vaikka taulun, värit ovat minun harmoniakartalta.
- Merikaisla