Kustavin Ströömillä kohoaa mystinen torni: tutustu 100-vuotiaaseen Sarvilinnaan

Mystinen torni kohoaa Selkämeren kansallispuiston alueella, Kustavin Ströömillä. Sen ohi olen veneellä ajellut monet kerrat. Olen kuullut sen nimen: Sarvilinna. Minkä tarinan upea torni kätkeekään Lypertön saaren puiden suojaan? Tiedän, että Lypertössä, tai suomennettuna Lypertissä, ja sen pohjoisosissa sijaitsee linnakesaari ja vierasvenesatama Katanpää ja että saarella on myös kuuluisa Alastalo, josta kustavilainen kirjailija Volter Kilpi on kirjoittanut menestysromaaninsa Alastalon salissa. Mutta Sarvilinnaan ei minulla ole ollut asiaa, koska se on yksityisen suvun omistuksessa. 

Kerran kesässä Sarvilinnassa järjestetään kuitenkin avoimien ovien päivä, jolloin vieraat ovat tervetulleita tutustumaan historialliseen kohteeseen. Vihdoin siis pääsin, hieman sateisena päivänä, Kustavin matkailuyhdistyksen järjestämälle reissulle Sarvilinnaan! (Pahoittelut sateisen päivän tummista kuvista.)

Sarvilinna 100 vuotta

Kesä 2022 on Sarvilinnan juhlavuosi: 1922 valmistui lomahuvilaksi hirsinen rakennus isäntinään Varma ja Alarik Hornborg, jotka suunnittelivat kokonaisuuden kallioiselle saarelle yhdessä arkkitehti Lars Sonckin kanssa. Paikan nimi oli siis rakennusvaiheessa Villa Hornborg, mutta huvilan nimi, ja jossain vaiheessa myös perheen sukunimi suomennettiin kansallisliikkeen hengessä Sarvilinnaksi. 

Upea kyltti toivottaa tulijat tervetulleeksi. Päärakennuksen piparkakkutalomaiset ikkunat henkivät kansallisromantiikkaa. 

Sarvilinnan torni – Ströömin maamerkki 

Sarvilinnan näkyvin osa on siis upea puinen torni, joka näkyy meriväylä Ströömille. Olen aina pohtinut, onko torni sisältä tyhjä vai mikä sen tarkoitus on. Heti alkuun kiikutin itseni kohti tornin oviaukkoa. Yllättäen jyrkkien, huippua kohti kohoavien portaiden varrelta löytyikin makuukammareita, isoja ja pieniä. Ylhäältä aukeavat huikeat näkymät Kustavin Ströömille, aina Selkämeren Isokarin majakkasaarelle asti. On jännittävää miettiä maiseman muutosta: 100 vuotta sitten Lypertön saari ja huvilan sijaintipaikka oli paljaskallioinen luoto. Sittemin puusto on valloittanut maiseman. 

Sarvilinnan huvila

Kokonaisista honkaisista pyöröhirsistä rakennettu päähuvila oli mykistävä. Jännittävä yksityiskohta on sen keskellä oleva sisäpiha, jota rakennus kiertää neliömäisesti. 

Näkymä sisäpihalle. 

Rakennus ja sen huoneet on säilytetty ennallaan, ja kaikki on pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa huonekaluineen, valaisimineen ja esineistöineen.  Arvostusta kokonaisuuden säilyttämisestä lisää se, että huvila on edelleen suvun lomanviettokäytössä, eli se ole ole museo. Tunnelma on lähes autenttinen, sisäänastuessaan kävijä palaa vuosikymmenten taakse ja esineistö huokuu historiaa. Upeita yksityiskohtia tarjoavat mm. mielenkiintoiset, kivillä koristellut takat. 

Isäntäväen makuuhuoneessa on valkoiset pöllöksi kutsutut  kalusteet. Yhdessä Sarvilinnan huoneessa muuten Alarik Hornberg, joka oli siis porilainen tohtorismies, piti kesäisin omaa vastaanottoa saaristolaisille. 

Arborentum ja puutarha

Pihalla on ollut kukoistava kukka- hyötypuutarha, ja edelleen sieltä löytyy puulajipuisto arborentum – ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa ja varsinkin täällä saaristossa. Parhaimmillaan puutarhassa on ollut jopa 2000 eri lajiketta. Sarvilinnan väki kertoi, että puutarhasta piti sittemmin huolta vuosikymmenet Hornborgin tytär, nyt jo edesmennyt Aira Lennes. Nykyisin puutarha ja arborentum on edelleen kaunis, mutta kukkaloistoa ei enää ole juurikaan nähtävissä. Ylläpidon on tehnyt hankalaksi mm. saaren villieläimet: vierailunikin aikana pihan poikki viiletti puutarhan anteja rakastava peura. 

Pieni muisto loistokkaasta puutarhasta ilahduttaa. 

Sarvilinnan arborentum. Taustalla kohoaa puinen pumppuhuone. 

Sarvillinna kauniit ikkunat ovat vertaansa vailla. 

Alueella on monia muitakin rakennuksia, mm. rantasauna ja romanttinen rantapaviljonki sekä puutarhakuvassa vilahtava kaunis pumppuhuone. Jätän kuitenkin Sarvilinnan esittelyn tarkoituksella hieman "verhon taakse". Jospa pääset joskus itse kokemaan ja näkemään Sarvilinnan kauneuden. Ehkäpä bongaat omia jännittäviä yksityiskohtia, kurkkaat vaikkapa ulkohuussiin, jonka seinät kertovat värikästä tarinaansa tai kohotat katseesi kohti kattojen viirejä.

Huussin ilmeikkäät seinät. 

Sarvilinnan viirit on suunnitellut taidetakomossaan yksi
Hornborgin viidestä lapsesta, Irma Jalanne.

Nämä kuvat tarjoavat vain pienen otoksen paikan tunnelmasta. Iso kiitos Sarvilinnan suvulle, jotta pääsin tutustumaan tähän todella ihanaan ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ja Museoviraston suojelemaan paikkaan!


– Merikaisla

Lisää Sarvilinnasta löydät www.sarvilinna.fi.

Pieni rantavaja ja huussi – mikä väriksi ulkoseinään?

Tämä pieni vaja rakentui jokin aika sitten rantaamme. Kyseessä oli valmis Lillevilla -varasto/huussi-paketti, joka oli suhteellisen helppo pystyttää. Kivijaloiksi laitettiin lekaharkkoja, ja niiden päälle pinottiin hirret ohjeiden mukaan. Parissa päivässä homma oli tehty, sillä apunamme oli ystävämme rakennusalalta, joka joudutti reippaasti pystytystä.

Kaksiosainen varasto

Mukana ollut väliseinä asennettiin hieman keskikohdasta vasemmalle: sinne tuli siis pikkuhuussi. Toiselle puolelle jäi kivan kokoinen pieni varasto. PuuCee on mukava rannassa, kun vietämme kallioilla kesäpäiviä, sillä ylös torpallemme, joka sijaitsee ylhäällä kalliolla, on portaita pitkin aikamoinen nousu. Mielestäni kompostoivan puuhuussin rakentaminen on samalla ekoteko! 

Minkä väriseksi maalata vaja ulkoa?

 

Vajaa ja huussia ei vielä ole sisustettu, eikä maalattu sisältä. Valkoisellahan sen sisäseinät tullaan maalamaan.

Musta huopakatto oli suhteellisen helppo värivalinta, mutta minkä värinen vajasta tulisi? Muut rakennukset ovat tontillamme punamultaa, joten se väri pyöri pitkään mielessäni. Onneksi hirsien piti kuivua talven yli, jotta maali pysyisi hyvin kuivassa puussa. Homesuojaus toimi hyvin talven yli. Jäi siis aikaa miettiä maalivalintaa ja sävyä. 

 

Musta varasto voitti

Saaristossa olen nähnyt jonkin verran punamullan ohella mustia rantarakennuksia. Olisipa hieno, jos vajassamme olisi vielä jäviruokokatto! Musta siis? Kyllä. Lopulta siis päädyin mustaan ulkomaaliin: Virtasen hengittävä 4:n öljyn maaliin. Nopea kurkkaus ja värin tsekkaus Saariston värikartasta. Värivalinnassa voitti ajatus, että tumma sävy luontuu rantamaisemaan ja vaja hieman piiloutuu rantapuiden keskelle. Valkoiset oven pokat ja räystäslaudat raikastavat ja tekevät kauniin kontrastin. 

Huussinpuoleista ovea koristaa taottu haka ja sen ikkunassa on tietenkin pitsiverhot. Vajassa säilytetään mm. isännän kalastustarvikkeita – ja tietysti minun omaa pinkin väristä lady-virveliä (!). Niinpä seinä sai vielä kylkeensä komean ”Gone fishing”-kyltin. 

Oletko sinä  joutunut miettimään ulkoseinien värien valintaa, ja onko se ollut helppoa?
 
Leppoisia kesäpäiviä, Merikaisla