11. kesäkuuta 2018

Parolan Aseman rompetorin tunnelmia



Bongasin Parolan Aseman blogista siellä ensimmäistä kertaa järjestettävän rompetoritapahtuman. Pakkohan sinne oli viime viikonvaihteessa Sisä-Suomen merikravun matkata, kun sattumoisin oli siihen suuntaan muutenkin menoa. Niin "matkaanpakottavia" ja ihastusta herättäviä olivat monet ennakkokuvat tapahtuman Facessa.



Nappasin myyjien luvalla muutaman kuvan ja osa näistä tarttuikin mukaani. Mm. pari pientä krakleerattua puutaulua, joissa servettilakalla (?) kiinnitettyjä nostalgisia poika- ja tyttöntylleröitä sekä muutama käsintehty, pieni kaakelilaatta (kerron myöhemmin mihin tarkoitukseen). Lisäksi ihana vanhasta puusta ja pirunpääkoukuista myyjän itse tekemä seinänaulakko, josta en vielä ottanut kuvaa, mutta lupaan kirjoittaa siitä, kun se on paikallaan lopullisessa kohteessa.

Parolan omat paperipussit olivat aivan ihastuttavia. Samoin vanhat tuohiropposet (ensimmäinen kuva ylhäällä). Muutama ihanuus jäi mietityttämään, josko sellaiset vielä löytäisivät saaristolaistorppaani, esim. vanha kansakoulun huuhkajaopetustaulu ja metalliset vaa'an punnukset. Entäpä ihanat elämää nähneet peltipurnukat? Mutta ne jääkööt vielä odottelemaan - vaikkapa seuraavaa rompetoria jossain päin Suomea.








Kiitos Parolan asema ihanasta hetkestä! Mukavasta tunnelmasta! Myös kahvilan antimista. Olisin voinut kierrellä paikalla monta tuntia! Toivottavasti tapahtumasta tulee joka vuotinen.

- Merikaisla

PS. Käy kurkkaamassa Merikaisla Tuulessa Facessa, mitä kummallisuuksia ja salaisuuksia järvenhenget minulle yrittivät kuiskutella samaisella retkellä. Kyllä se järvimaisematkin mieltä läikäytti, vaikka meri on edelleen rakkain!


27. toukokuuta 2018

Tee itse: Pihakaivon kansi, vanhantyylinen ja punamultainen


Teimme muutama vuosi sitten itse porakaivon päälle kaivonkannen. Surkean näköinen porakaivon pumppu oli törröttänyt pitkään kalliolla ilman kunnon suojaa. Oli aika antaa sille puinen kaivon kansi: vanhan tyylinen ja maisemaan sopiva.

Kaivonkannen mallin suunnittelin itse, mutta tyyli napattu vanhanajan kaivojenn kansista. Olin niitä jo pitkään tiiraillut ja bongaillut maatalojen pihoilta ja netistä. Punamaalinen sen täytyi olla ja saaristomaisemaan sopiva. "Pyramidimalli" tuntui mukavimmalta. Tuumasta toimeen ja piirsin ruutupaperille kaivon idean, rakennuspiirustukset ja mitat. Ja paljonkos sitä puuta sitten tarvittaisiinkaan ja minkälaista...?

Työvaiheet

Rungossa puutavarana käytettiin lautaa (kolmioissa) ja pystykulmiin laitettiin 45 x 45 mm puuta tukemaan rakennetta. Pintaan tuli höyläämätöntä ulkoverhouspaneelia. Kuvissa näkyy muutamia työvaiheita: mm ulkoverhous sahattiin kolmiomuotoon paikoillaan. Oviaukko sahattiin valmiiseen kolmioon. 

Yllättävän haasteellinen oli tämä rakennelma, mutta valmistuipas se lopulta. Rakennusvaiheessa sain onneksi isännältä miesvoimaa ja rutkasti apua niin mittauksessa kuin koneiden käytössä. 




 

Ulkopaneelin maalasin punamultatyylisellä maalilla (Tikkurila). Ihan aitoa keitettyä punamultaahan se ei ole, mutta lopputulos kyllä tyydytti. Ulkokulmiin vielä valkoiseksi maalatut laudat ja oveen takorautainen vedin ja ovi kiinni mustilla saranoilla. Huipulle mustaksi maalattu aidantolppaan tarkoitettu nuppi. Valmis. 

Vuosi 2018: Uutta maalia pintaan 

Taisin kuitenkin maalata ensimmäisellä kertaa pinnan hieman liian aikaisin, sillä paneelien kuivuttua raoista tuli suojaamaton puu näkyviin. Lisäksi muutama vuosi auringonpaahteessa oli haalistanut etelänpuolen. Vinoa seinämää kun myös sade pääsee piiskaamaan ja maali kuluu helpommin. Siispä oli uuden maalauksen aika. Tänään oli siis sopiva maalaushetki, sääkin suosi. Pohjatyönä vain harjasin teräsharjalla pinnat ja harjalla lopuksi siitepölyt pois. Sitten vain pensselöimään.

 

Punamaalilla on ihanaa maalata, tulee niin nopsaan valmista, eikä haittaa, jos joissain kohdissa on hieman epätasaisesti maalia. Mattamaalin lopputulos on aina suht. tasainen. Ja maali kuivuu tosi nopeasti!

On se punainen maali raakalaudassa mielestäni vain niin kaunis! 


Ovenkahvana on takorautainen otin (ostettu Tallinnasta), jonka alustin mustalla pohjamaalisprayllä ja maalasin mustalla metallimaalilla. 



Siellä se nyt nököttää kalliolla kaivo, yrttitarhan takana. Punatiilisessä yrttitarhassa jo monivuotiset timjami, ruohosipuli ja rakuuna kukoistavat. Nekin saavan kasteluvetensä kaivovedestä.


- Merikaisla 


20. toukokuuta 2018

Verkkoja laskemassa ilta-auringossa


Niin ne illan suussa lähtivät isännät kalaan. Verkkoja laskemaan. Auringon silta rakentui häikäisevänä ja kullankeltaisena meren pintaan. Hiljaisessa illassa kalastajien matkaa säesti rauhaisa airojen narina ja vesilinnun yksinäinen kutsu ylitti tuulen väreen. Tuuli ei tänä iltana tyyntynyt täysin, vaan keinutti pieniä aaltoja. Tuuli humisutti rannan keltaisia kaisloja. 

Eivät puhuneet, toinen souti ja toinen laski toiveikkaana, tottunein ottein verkkoa meren syliin. Notkuvasta kalasaaliista unelmoiden. 

Niin tuli aamu ja jälleen he lähtivät, nyt verkkoja kokemaan. Ja antoihan se Ahti saalista, leveitä lahnoja ja väkäleukaisia haukia. 








Niin päätyivät lahnat savustukseen ja hauki mehukkaiksi pyöryköiksi. Sai saariston asukki särvintä tuoreeltaan pöytään.

Oli kuin aika olisi pysähtynyt ja katsonut kalamiesten elämää kauan aikaa sitten. Niin se on samana pysynyt. Kuin mustavalkoisina muistoina. 





Rakastan meren tuoksua. 
Sen rauhaa, sen tyyneyttä. 
Sen voimaa ja arvaamattomuutta.
Sinisyyttä.
Suurta syliä, joka vie ja antaa. 

- Meren lapsi, Merikaisla