4. helmikuuta 2020

DIY: Sammalpallot




Metsäntuoksuiset sammalpallot: Söpöt pikkuiset ulkosomisteet. Sammalta kasvaa kallioittemme päällä yllin kyllin, joten keräsin parin sentin paksuista vihreää sammalmattoa laattoina suoraan omalta pihalta. 

Monet tekevät näitä somisteita ”nätisti” pyöreän oasis-sienen päälle, mutta oma tyylini on rouheampi. Osaan palloja laitoin sisälle ihan vain sammalta, osaan rutistin sanomalehdestä palloja, jotka kostutin ja puristin tiiviiksi. Niiden päälle sitten pehmeä sammalkuori.

Käytin sammaleen kiinnittämiseen ohutta metallilankaa kiertäen sitä monelta suunnalta pallon ympärille. Se upposi nätisti sammalten sisään. Ihan sellaisenaan, luonnollisina ja vihreinä, pallot ovat kivoja. Näihin halusin kuitenki koristeeksi ja viimeistelyyn hopeista, ohutta rullakoristelankaa, sillä tuo palloja koossa pitävä metallilanka ruostuu ja tosiaan katoaa sammaleen sisään aika nopeasti ulko-oloissa. Hopearullalankaa kieputin sikinsokin pallon ympärille.





Erikokoisia sammalpalloja on nyt vähän joka paikassa ulkona. Tässä ne ovat vanhassa rautapadassa, johon virittelin koristevalot. Palloja löytyy myös pihan pöydältä, hopeiseksi tuunaamieni kanervien kaverina. Kurkkaa viime viikon kuvat. 

Vihreää (vieläkin lumetonta) talvea ja helmikuuta!

- Merikaisla 

23. tammikuuta 2020

Hopeiset kanervat, talviseen pihaan kukka-asetelmia



Tiedätte, miten koristekanerva syksyn kuluessa ja talven tultua menettää kauniin viininpunaisen värinsä ja ne näyttävät ikävän haaleilta ja kellastuneilta. Olin jo heittänyt varaston nurkalle lakastuneet ruukkukanervat, mutta mieleeni tuli ajatus, miltäköhän nämä Erika-kellokanervat näyttäisivät talvisessa maisemassa, jos niiden ylle kuorruttaisi hopeisen ”jäähunnun” spraymaalilla. Tässäpä siis vinkki kanervien tuunauksesta hopean sävyllä: saavat vielä syyskukat uuden elämän.

Kuivatin ensin kuihtuneet kanervat sisätiloissa todella kuiviksi. Aika paljon niistä rapisi kuivia kukkia ja lehtiä irti, mutta siitä viis. Spreijasin sen jälkeen kiiltävää, hopeista askartelumaalia muutaman kerroksen kanervan ylle. Osaan jäi punertava väri hohtamaan spraymaalin alta, mutta oikeastaan se teki aika kivan sävyn. Reunoille puolukan ja mustikanvarpuja. Valmista. Lumiseen pihaan nämä sopisivat vielä kauniimmin, mutta sitä lunta odotellessa….





Hopeakanervat ilahduttavat nyt siis pihallani. Maali pitää niiden hauraat ja kuivuneet kukat kivasti kiinni varsissa, vaikka sade niitä välillä huuhteleekin. Ruukkujen rinnalla on tekemiäni sammalpalloja. Niiden teosta lisää seuraavassa jutussani.

- Merikaisla 

10. tammikuuta 2020

Yksinäinen Örön linnakesaari meren syleilyssä


Kun talven maa on musta, ja elämme vuoden pimeimpiä aikoja, on ihana palata kesään ja meren tuoksuihin. Tässä tunnelmia Linnakesaari Örön luonnosta ja merellisistä maisemista. Yksinäinen Saaristomeren kansallispuiston saari (Kemiö) on täynnä historiaa – jopa Venäjän tsaarin ajalta. Rannikkopuolustuksen ajasta kertovat mm. suuret tykit ja kasarmialueen monet rakennukset.

Hiljattain vieraille avatussa saaressa on nykyään mukava vierasvenesatama. Rannan niityillä työskentelevät mustat ja valkeat lampaatPienen vajan edessä on merenkäyntiin liittyviä esineitä, mm. kaunis vanha ankkuri.  







Saaren luonto on todella vaihteleva. Kallioiden vastapainona saaren länsi-puolella on pitkät hiekkarannat. Paahteisilta nummilta löytyy mm. rauhoitettuja kylmänkukkia. Mutta: kertaa tarjoan teille vain pienen tunnelmapalan saaren luonnosta: Sen kauniita kasveja ja upeita silokallioita. 

Meri on täällä puhdasta, rannan kallioita hyväilevät myös kauniit vihreät levät. Niiden keinuntaa on kaunis katsella. Nämä eivät siis ole sinilevää, vaan vaaratonta viherahdinpartaa. Kalliot viettävät pehmeästi mereen. En voi olla ihailematta peruskallion pintoja, ne ovat niin kauniita eri kivilajeista muodostuvine kuvioineen. Persoonallisia. Miljoonia vuosia vanhoja. Miten ihanaa onkaan astella niillä paljain jaloin ja tuntea samalla niiden karhean sileyden ja auringon lämmön. Istahtaa hetkeksi, pysähtyä meren äärelle. Katsoa horisonttiin ja unohtua maiseman keskelle. 


Saaren vaatimattomat, mutta värikkäät kukat ilahduttavat kulkijaa. Liila asteri on tehnyt kotinsa kallion koloon, suolainen merivesi ei sitä näköjään haittaa. Ajoruohomatot, hohtavat samoin vaaleanliiloine kukkineen. Ajuruoho on yksi lempikasvini, rakastan sen vaatimattomuutta, mutta samalla voimakasta oreganontuoksua. Keltaisissa kukissa viihtyvåät myös ja vihreää hohtavat kärpäset ja keltakannuksessa söpöt kimalaiset.

Voiko kuihtuvien kukkien kauneutta ylistää? Minusta voi! Onkohan tämä hentojen rantaheinien ympäröimä violetti kasvi kissankello

Fuksian väriset ohdakkeetkin näyttävät kauniilta karussa saaristossa. Kimalaisen ystäviä nekin. Valkoinen ojakärsämö on vaatimaton, mutta jotenkin kummaa rauhaa henkivä. 


 

Merimatkan varrella näemme tietenkin myös monia merilintuja, mm. paljon puhuttaneita merimetsoja ja kanadanhanhia. Joutsenia ja lokkeja. Kaikki sulassa sovussa samalla luodolla. Kaikilla nokka kohti länttä, mitäköhän ne odottavat? 

Ilahduttipa meitä jopa merikotkakin (vai onkohan tämä sääksi, kun ihan ei riittänyt kameran objekti tarkkaan kuvaan). Pariskuntako se siinä istuu kelopuussa kaloja tähystämässä? 



Rannikolla on monia kummeleita ja sektorivaloja. Ohitsemme lipuu myös kaunis, vanha puupurjelaiva. Eugenia on näemmä hänen nimensä. 



On siis  vihdoin aika palata päiväreissultamme kotiin. Auringonsilta kimmeltää hopeoiden meren. Voi tätä miljoonien timanttien loistoa! Sen katselemiseen ei väsy koskaan. 

Öröstä voit lukea lisää vaikkapa täältä >>


- Aurinkoa odottaen, Merikaisla, meren tyttö 






23. joulukuuta 2019

Kirjatonttu valmistautuu jouluun




DIY: Viimehetken joulukoriste. Vanhan kirjan lehdistä taiteltu jouluinstallaatio, jota koristaa wanha kirja ja piipunrassitonttu.


Sain vanhoja, kellastuneita kierrätykseen menossa olevia kirjoja ja tämän ikitontun anopiltani. Siitä syntyi idea tähän jouluiseen pöytäkoristeeseen. Tonttuwahnus lienee 60-70-luvulta ja on ilahduttanut aikoinaan vanhan maalaistalon joulua. Mahtaako näitä piipunrasseista tehtyjä koristeita vielä olla uustuotannossa? Minulle niistä tulee kauniita muistoja omasta lapsuudestani.



Kirjan sivut siis vain taitellaan keskiosaa kohti. Tämä tonttu sai jalkojensa alle variksenmarjan varvuista tehdyn maton. Vanha kuusenkynttilä pidikkeineen toimii lukuvalona  (juu, varovasti täytyy pikkukynttilää polttaa!). Tiedonjanoinen tonttu sai käteensä tekemäni pikkukirjan. Tonttunen voi kiivetä kohti uusia lukuhetkiä pieniä tikapuita pitkin, kierrätyssomiste sekin. Mahtako tämä kirjatontuksi nimeämäni lukutoukka edes kunnolla nähdä lukemaansa? Silmät ovat niin sikkaralla.




Kivointa tässä diy-joulukoristeessa on, että joulun jälkeen sen voi purkaa, ja kirjan sivut taitella takaisin kansien väliin.

Luetko sinä paljon jouluna, kuten tämä tonttunen?

Helkkyvää joulua kaikille! Luodaan tänäkin jouluna uusia, mukavia muistoja tuleville vuosille!

- Merikaisla