Pikkupakkasta oli viikonvaihteessa. Emäntäni kameran linssiin tarttui ojan pajuja, jotka olivat kasvattaneet itselleen valkoisia lumipiikkejä. Koittivat ehkä matkia lumisia kuusia. Koivujen oksat olivat nekin rakentaneet lumesta koristehileitä.
Vaaleanpunainen toppapuku on mielestäni aika chic! Eipähän tule kylmä. Kuonokarvat on koko ajan kyllä märkänä, kun kaikkea pitää haistella ja nuuhkia, mutta se ei tahtia haittaa. Täällä metsässä kivointa on, kun saa liikkua ilman remmiä.
Tämän reissun jälkeen emäntäni oli sitä miltä, että näytän leijonalta. Päätti tehdä trimmauksen ja pesun. Ei muuta kuin "kauneushoitolaan tuunattavaksi". Pidän kyllä pesusta, kun samalla turkkia hierotaan. Ja föönaus se vasta mukavaa onkin - tuntuu kuin kesäinen tuuli puhaltaisi. Mutta märkänä pyyhkeen suojassa ei ole kovin kiva olla ja odotella kuivausta. Ilmeeni ehkä kertoo sen. Tuolla viimeisissä kuvissa näette lopputuloksen. Tällainen minusta sitten tuli. Koska on talvi, toivon ettei liian lyhyeksi turkkia leikattaisi. Ja etteivät vaan luule poikakoiraksi.
Mahdankohan nyt olla tarpeeksi söpön näköinen?
Taidan pyytää herkkua, kun olin niin kiltisti emäntäni käsittelyssä. Tassu on jo nousemassa.
Muistakaa nauttia luonnosta. Iloista tammikuuta kaikille!