DIY: Suolakidehuurretta lasin pintaa

Huurretta ulkona, huurretta sisällä. No ei ihan sisällä asti, mutta sitä se näyttää! Pakkaspäivien iloksi tuunasin suolalla suolakidehuurteisia kynttilänjalkoja pieniin coctailpikareihin. Suola kristallisoituu veden avustuksella lasin pintaan ja näyttää kuin jäähuurteelle. Tämän tekeminen on niin helppoa, että se onnistuu keneltä tahansa. Mukavaa puuhaa myös lasten kanssa. Aikaa suolahuurteen muodostumiseen menee muutama päivä, mutta on mukava seurata, miten kiteet alkavat muodostua. 

Kokeilin näitä eri suolalajeilla: merisuolaa, tavallista ruokasuolaa, sormisuolaa. Kaikista tuli hieman eri näköisiä. Myös veden ja suolan määrä voivat vaikuttaa, miten suola muodostaa eri tavalla ja eri paksuisia kiteitä.

Suolahuurrelasit - maailman helpoin ohje

Laita lasin pohjalle suolaa, kaada päälle vettä. Sekoita hieman. Jätä kiteytymään. Siinä se! 

Jo samana päivänä kiteet alkavat muodostua rajapintaan. Jää seuraamaan kiteiden muodostumista ja suolan huurteista matkaa pitkin lasin pintaa. Mikäli vesi kuivuu ennen kuin suola on kristallisoitunut haluamallesi tasolle, lisää hieman vettä. 

Omiin coctaillaseihin riitti pari suokalusikallista suolaa ja vettä n. puoli desilitraa. Lisäsin osaan hieman vettä, joihinkin jopa suolaa matkan varrella.  

Lasin pohjalla ruokasuolaa ja vettä.

Eri suolalajien kritallisoitumista. 

Suolakiteet voivat jatkaa matkaansa myös reunan ulkopuolelle, jopa pöydälle asti, kuten tässä yllä olevassa lasissa. Suojaa siis herkät tasot ennen kuin aloitat projektin. 

Oma suosikkini: paksu suolakerros on kiteytynyt tämän lasi pintaan sekä sisä- että ulkopuolelle. Kun talvi on ohi, nämä lasi joutavat pesuun ja palvelevat jälleen omassa käyttötarkoituksessaan. 

Huurteista valoa kaikille talven iltoihin, 

Merilaisla 

DIY: Kahvipurkin tuunaus ja ihana kahvihetki

Vanha ruskea, sinänsä ihan kiva, metallinen, säkkikuvioinen kahvipurkki ei mielestäni sopinut tuvan keittiön valkoiseen maailmaan ja omaan sisustusmakuuni. Siispä tuunasin sen – tietenkin valkoiseksi.

Pieni hionta kylkeen ja valkoista mattaspraymaalia pintaan. Koristelussa käytin valmista kirjekuvioista sapluunaa ja tuputin harmaata kalkkimaalia (mattaa tämäkin) sen läpi purkin kylkeen - ja valmista tuli. Kuvio hieman falskasi sapluunan reunakuvioista, mutta itseasiassa tykkäsin ajatuksesta, enkä lähtenyt korjaamaan tai puhdistamaan ylimenneitä maaleja. Kääntöpuolelle tuputin pienemmän kuvion.

Ja sitten kahvin keittoon. Meillä kahvit nautitaan Kustavin savipajan kermanvärisistä lintumukeista, joita olen kerännyt vuosien varrella kokonainsen "merilintuparven”. Linnut on muuten taiteillut niihin iniöläis-raumalainen taiteilija Mari Teerinkoski. 

Kaksi tuoksua, jotka ovat ylitse muiden keittiössä: Kahvi ja vanilja. Pikkuvaahtokarkeissa on juuri sitä vaniljantuoksua. Mitkä ovat sun mielituoksut? 

- Hyviä kahvihetkiä toivottelee Merikaisla!

DIY: Korin kahvan korjaus

Ups! Talvinen luikahdus kalliolla, ja suosikkikorini kantokahva murtui.

 

Mitä tehdä? Vaihtoehdot: 

1. Heitä kori pois tai käytä nuotion sytykkeenä. 

- Noh, ekologista ainakin. Vaan voisiko tuolle kahvalle vielä tehdä jotain? 

2. Poista kahva kokokaan ja tee korista säilytyskori. 

- Hyvä vaihtoehto tämäkin. Aina on tarvetta kauniille säilytysesineille. 

3. Korjaa kahva! 

- Tämä tehdään! 

Korjaa punotun korin kahva itse

Kahva on suhteellisen nopea ja helppo korjata. Siihen tarvitaan vain: 

- Vahvaa eristysteippiä ("jeesusteippiä")

- Liimaa (itse käytin kuumaliimaa)

- Narua (luonnonnarua)

- Kaunista koristenauhaa

Ensin asetellaan rikkimenneet päät kohdilleen ja kohtaan pyöritellään pari kierrosta teippiä, reippaasti yli murtuneen kohdan. Seuraavaksi narun pyöritystä kahvan ympärille, jotta teippi saadaan piiloon. Juutti tai hamppunaru toimii ruskean korin kanssa kivasti. Kiepsauta naru kahvan ympäri ja tee vahva solmu alkukohtaan. Piilota häntä tulevan narupunoksen sisälle. Laita kahvaan samalla liimaa, jotta naru liimautuu kieputuksessa tiiviisti kahvaan ja edelliseen kierrokseen. Lopuksi vielä solmut, ja narun pää tökkimällä sisälle punokseen, liiman kera. Kangasnauha tuo näyttävyyttä korin kahvaan ja, se on samalla kaunis somiste. Rusetti kruunaa lopputuloksen. 

Valmis korjauskohta on noin kymmenisen senttiä leveä. Se riitti tämän korin kahvan korjaamiseen. Vinkki: Pyörittele narua koko kahvaan, tällöin tulos on symmetrinen.

Tämä pikkukori sai jatkoelämän ja pääsi heti mukaan talviselle luontoretkellemme. Ulkona kuksakahvit maistuvat aina! 

- Merikaisla

Tuunaus: Kaksi säilytyspurkkia sytytyspaloille

Vaikka usein teenkin itse sytykkeitä mm. steariinista ja kävyistä, ovat kaupasta ostetut sytytyspalat ihan näppäriä käyttää. Meillä kun takka lämpeää lähes päivittäin. Kaupan pahviset purnukat vain ovat omaan makuuni turhan värikkäitä ja rouheita punakeltaisine tulikuva-aiheineen, ja siten sisustukseeni istumattomia. 

Pahviurkkien tuunaus

Tuunasin ja maalasin purkit, toisen mustaksi, toisen valkoiseksi. Näihin riitti muutama kerros spraymaalia. Koristeluun käytin valmiita sapluunoita. Näissä kahdessa purkissa kuviointi on siis samaa harmaata, vaikka ehkä näyttää hieman eri sävylle. Tällä kertaa käytin mattaista harmaata tuputettuna superloonin palalla muovisapluunan läpi. 

Purkkien koristeaiheet ovat eli saploonalla tehty, mutta molemmat henkivätkin mennyttä aikaa. Valkoisessa on ripaus nostalgiaa ja romantiikkaa, mustassa mystistä merihenkisyyttä. 

Sapluunan läpi tuputtamalla saa kivan rouhean näköistä jälkeä. 

Nämä purkit toki sopivat moneen muuhunkin pikkutavaran säilytykseen. Itse valjastin ne alkuperäiseen käyttöön. Musta purnukka meni saunalle ja valkoinen tuvan takan reunalle.

- Merikaisla 

Vanhojen tuolien maalausprojekti

Vanhat tuolit löytyivät taannoin Uudenkaupungin antiikkiliikkeestä. Ruskea pinta ja väri oli saanut ajan kuluessa siipeensä, joten valkoinen maali saapui jälleen :) ja pelasti tuolivanhukset. Maalia pintaan, niin näyttää vanhakin nuoremmalta. Tämä projekti eteni näin: 

Tuunausvaiheet

Pesu pelkällä maalipesulla ei mielestäni riittänyt, koska pinnassa oli myös vanhaa lakkaa. Kuumapuhallin oli hyvä, vaikkakin aika työläs vekotin poistamaan lakan. Vaan sainpahan ainakin kaiken ”pahan” pois. Maalipesulla sitten loppusilaus ja karheaksi. Valkoinen pohjaväri alle: tartuntapohja on aika hyvä vaihtoehto, varsinkin jos epäilee, että maalattavaan pintaan on jäänyt lakkakohtia. Parempi tehdä alkutyöt kunnolla, eli kannata unohtaa välivaiheita.

 

Kaksi valkoista tuolikaveria
Linkitä ihmeessä viesteihini, jos sulla on ollut vastaavia maalauskohteita, eli miten homma sujui. Hyviä maalaushetkiä kaikille myös tuleviin proggiksiin!

Sinähän ne lopulta ovat valmiina sisälle vietäviksi. Kaksi maalikerrosta tarvittiin, tällä kertaa Tikkurilan Helmi -maalia. Ripaus punaista pelargoniaa rinnalle, niin näyttävät tuolikaverukset vieläkin komeimmilta ja kirkkaammilta auringossa kylpiessään! Itsekin sain mukavasti auringonlämpöä näitä maalatessani.

- Merikaisla

  

Tee se itse: kalanperkauspöytä vanhasta grillin rungosta

Kukkaistutuspöytä, aputaso, kalanperkauspöytä… vanha kaasugrillin runko sopii kivasti uusiokäyttöön. Tässäpä rannalle itsetehty kalanperkuupöytä – tietenkin kokonaan kierrätysmateriaaleista. Kivointa on, että pyörät helpottavat kivasti tämän pöydän siirtelyä.

Ensimmäisenä kalana sen pääsi "testaamaan" katiskasta löytynyt komea lahna.

Startti ja ajatus 

Vanha grillimme oli jo hieman ruostunut, eikä kelvannut enää grillaukseen. Puinen runko oli kuitenkin ehjä ja tukeva. Kierrätyskäyttöön siis sopiva.

Meillä tämä kivasti pyörillä siirtyvä taso tehtiin lähinnä rannan kalanperkaustarkoitukseen. Eipä tarvitse isännän enää kyyristellä kalliolla kaloja putsatessaan. Täytyy tunnustaa, että ennen tähän alkuperäiseen käyttöön siirtoa, käytin kyllä tasoa moninaisiin askareisiin, kukkaistutustasona ja hiomapöytänäkin. 

Työvaiheet

• Irrota itse grilliosa ja kaikki metalliset osat pidikkeet. Ne tietenkin metallikeräykseen (!) Irroita pyörät, jotta työ helpottuu.

• Hio runkosta pois lakka, karhenna ja puhdista pölystä. Maalaa sen jälkeen runko.

• Ruuvaa haluamasi kokoinen taso kiinni runkoon ja asenna pyörät takaisin.

Valitsin tasoksi ”nurkasta löytyneitä” kovapuisia leveitä lautoja (teak), jotka kestävät hyvin säätä. Lauta oli jo valmiiksi hienosti harmaantunut, sillä se oli ollut ulkona auringossa talven yli. Niitä en käsitellyt, sillä en halua, että kaloihin eksyy vieraita aineita. Ehkä joskus käsittelen tason luonnonmukaisella öljyllä, mutta nyt se saa toisaiseksi olla naturelli.

Tason isot laudat jätin kiinnittämättä, sillä silloin ne on helppo huuhdella kalan perkauksesta jääneistä suomuista vaikka meressä. Päätylaudat ruuvasin kiinni runkoon, niiden välissä tasot pysyvät hyvin paikallaan. Rungon maalasin mustalla öljymaalilla. Halusin oranssinvivahteisen kirsikkapuusävyn pois ja väreiksi luontoon ja kallioiden sävyihin sopivan tummat sävyt.

Lopulta taso löysi tiensä siis rantaan ja alkuperäiseen tarkoitukseensa. Alatasolle voi jättää vaikka ämpärin kumolleen ja runkoon ruuvata koukkuja, joihin voi ripustaa kalankäsittelyssä tarvittavia välineitä. Isäntä laittoi vielä muutamanvalkoisen ylijäämäpaneelilaudan välitasoksi: hmm, se ei niin kaunis, mutta ehkä käytännöllinen.

Olen tehnyt aiemmin vanhasta grillin rungosta myös keittiötason terassille. Kurkkaa myös sen tekovaiheet. Löytyykö lisää vinkkejä grillirungon käyttöön?

- Merikaisla tuulessa

DIY: Vaa'an punnuksesta oven stoppari

Uusimme terassin joku aika sitten. Sen yhteydessä vanhalta terassilta lähti vanha oven pysäytin. Niinpä tuunasin kesällä sen tilalle jykevän oven stopparin. 

Uusi oven stoppari-idea syntyi vanhan navettavaa'an punnuksista. Iso 5 kg:n paino oli sopiva ulos, sillä sen paino riittää pitämään oven avoinna tuulellakin. 

Ensin pesemällä navetan pölyt ja isoimmat ruosteet pois. Ja sitten töihin!

Koska punnus on kovaa metallia, piti sitä tähän tarkoitukseen "pehmentää", jottei ovi kolhiinnu. Hommaan tarvittiin siis narua ja liimaa sekä tietenkin sakset. 

Siispä narua kieputtelemaan punnuksen ympärille kahteen kohtaan, ja hiukan liimaa alle kiinnitykseen. Narua kahteen kohtaan siksi, että "5kg" teksti jäi näkyviin. Narun alut ja loput ujuttelin kierrosten alle. 

Lopuksi pohjaan huopatassut. Pyyhkäisin vielä lopuksi ihan ruokaöljyllä pahimmat ruosteet pois. Samalla oven pysäytin sai pienen kiillon pintaansa.

Innostuin tekemään myöhemmin pienempään 2 kg -painoon vastaavan köysikieputuksen. Tämä paino on nyt sisäoven stopparina. Koitan ottaa siitäkin kuvan joskus tänne. 

Siinä se punnus nyt nököttää oven pielessä: jykevä stoppari, joka kestää kaikki sään vaihtelut. 

Nämä pelargoniat on syksy jo vienyt, mutta näin pimeinä syysiltoina on kiva muistella kesää. Koskakohan se ensilumi saapuu saaristoon?

- Merikaisla