Tee-se-itse: seinähylly vanhasta perunalaatikosta

Niin se syntyi, seinähylly terassille vanhasta perunalaatikosta. Siis kierrätysmateriaaleista. 

Puinen perunalaatikko on talon jäämistöä ja löytyi vajasta. Se oli jo mukavasti harmaa, mutta todella multainen. Rajun pesun jälkeen vaalea puu tuli paikkapaikoin esiin. Siispä harmaannutin sen uudelleen "parin vuoden ajan" ulkona ja auringon valossa - katoksen alla, pahimmalta sateelta suojassa. Tällä projektilla kun ei ollut hirveä kiire. Kelottuihan se. Luonto tekee tehtävänsä.

Lisäksi tarvittiin pari harmaantunutta vaakalautaa, josta tuli hyllyt ja pari rimaa, jotka estävät tavaroiden tippumisen. Viinilasitkin pysyvät nätisi hyllyn sylissä.  

Varoiksi sudin pintaan öljyä, väritöntä mattaista puunsuojaa. Nakuttelin tasojen kiinnityksen jälkeen hyllyn reunoille muutamia nurkista löytyneitä "metallihärpäkkeitä", eli erilaisia kierrätysnippeleitä ja ruostuneita aterimia – ihan vaan koristeeksi. 

Hyllyn yläosan takaseinään porattiin pari reikää, joista hylly roikkuu takorautanaulojen varassa, jotka nakuteltiin ulkoseinään. Hyllykkö on kehystetty löysästi vanhalla köydenpätkällä ja köysi solmittu alaosastaan merimiessolmulla. Hyllyn yläosaa koristaa vanhan ruosteisen heinähankon piikit. 

 

Siinähän se nyt nököttää punamultaisella ulkoseinällä grillin vieressä terassilla, kahden pikkuikkunan välissä. Välillä siinä maustepurkkeja, välillä laseja, välillä kaikenlaisia koristeita vuodenajasta riippuen. Hylly roikkuu näet seinällä ympäri vuoden. 

Taas sai vanha esine uuden tehtävän. 

Pitkän lämpimän kesän toivossa,

- Merikaisla

Parolan Aseman rompetorin tunnelmia

Bongasin Parolan Aseman blogista siellä ensimmäistä kertaa järjestettävän rompetoritapahtuman. Pakkohan sinne oli viime viikonvaihteessa Sisä-Suomen merikravun matkata, kun sattumoisin oli siihen suuntaan muutenkin menoa. Niin "matkaanpakottavia" ja ihastusta herättäviä olivat monet ennakkokuvat tapahtuman Facessa.

Nappasin myyjien luvalla muutaman kuvan ja osa näistä tarttuikin mukaani. Mm. pari pientä krakleerattua puutaulua, joissa servettilakalla (?) kiinnitettyjä nostalgisia poika- ja tyttöntylleröitä sekä muutama käsintehty, pieni kaakelilaatta (kerron myöhemmin mihin tarkoitukseen). Lisäksi ihana vanhasta puusta ja pirunpääkoukuista myyjän itse tekemä seinänaulakko, josta en vielä ottanut kuvaa, mutta lupaan kirjoittaa siitä, kun se on paikallaan lopullisessa kohteessa.

Parolan omat paperipussit olivat aivan ihastuttavia. Samoin vanhat tuohiropposet (ensimmäinen kuva ylhäällä). Muutama ihanuus jäi mietityttämään, josko sellaiset vielä löytäisivät saaristolaistorppaani, esim. vanha kansakoulun huuhkajaopetustaulu ja metalliset vaa'an punnukset. Entäpä ihanat elämää nähneet peltipurnukat? Mutta ne jääkööt vielä odottelemaan - vaikkapa seuraavaa rompetoria jossain päin Suomea.

Kiitos Parolan asema ihanasta hetkestä! Mukavasta tunnelmasta! Myös kahvilan antimista. Olisin voinut kierrellä paikalla monta tuntia! Toivottavasti tapahtumasta tulee joka vuotinen.

- Merikaisla

PS. Käy kurkkaamassa Merikaisla Tuulessa Facessa, mitä kummallisuuksia ja salaisuuksia järvenhenget minulle yrittivät kuiskutella samaisella retkellä. Kyllä se järvimaisematkin mieltä läikäytti, vaikka meri on edelleen rakkain!