Kustavin ravintolat ja kahvilat – minne syömään?

Oi kesä, sinä saavuit vihdoin! Niin paljon jälleen koettavaa ja nähtävää tarjoaa kesäinen saaristo ja Kustavi. Suviaikaan Kustavissa on paljon ihania palveluja ja erilaisia ravintoloita. Talviaikaan ravintolatarjonta on aika vähäistä, mutta kesällä palvelujen kirjo on jotain aivan muuta ja myös merimatkan päässä olevat palveluntarjoajat, nähtävyydet sekä ravintolat ja kahvilat ovat auki.

Bistro Verden hampurilaisannos.

Kustavin kahvilat ja ravintolat alueittain 

Ruokailuun ja kahvitteluun on tarjolla paikkoja moneen makuun. Tässä kesällä avoinna olevat Kustavin ravintolat ja kahvilat, extrana muutamia satunnaisesti herkkuruokaa tarjoavia paikkoja alueittain.  Ilokseni olen todennut, että Kustaviin keskustaan on avattu pääsiäisen aikaan aivan uusi ravintola, Bistro Verde. Osa ravintoloista aukeaa tälle kesälle 2.6.2023. Jutun lopusta löydät karttalinkin, jossa näet paikkojen sijainnit. 

Paikan perässä ovat vinkiksi omat mietteeni: "tämä on parasta täällä". 

Keskusta / Kivimaa / Lootholma

• Bistro Verde - hampurilaiset, salaatit, wanhan talon tunnelma, keskeinen sijainti aivan Kustavin keskustassa

• Lootholma Ravintola Helena - saaristotapaslautanen, ribsit, terassi ja meri- ja kalliomaisema, vierasvenesatama 

• Maggia - kahvilan omat leivonnaiset, erikoiskahvit, idyllinen pieni kahvila, keskustassa

 
• Herkku & Kalat - merellisiä herkkuannoksia grillityyliin (Kustavin tori, ulkopaikka)

• Juhon kala - loimulohta ja satunnaisesti kalaruokaannoksia grillityyliin (Salen pihalla, ulkopaikka)

Tiesitkö, että Kustavin keskustan kupeessa on pieni asiointilaituri, jonne voit kiinnittää veneesi vaikkapa ravintolassa käynnin ajaksi. Tiedoksi myös, että keskustan Ravintola Maistonki, jossa on ollut oma siideripanimo, on toistaiseksi kiinni. 



Lootholmassa sijaitsevan Ravintola Helenan kalatapaslautanen.



Peterzenin alkupalaherkkuja.



Peterzenin bowl.

Parattula / Viherlahti

• Ravintola Peterzen - saaristolaisherkkupöytä, bowlit, tapaslautanen, seisova saaristolaispöytä, ravintolan yhteydessä olevat sisustuspuodit, vierasvenesatama, miljöö, meri

 
• Käsityökylän / Savipajan kahvila - munkit, keramiikka- ja sisustusliikkeet, käsityöläisten pajat ja kojut (Iniöntie)

• Friisilän tilan kahvila - kotiruokaa, omat vihannesmaatilan yms. myyntiä, pihan ankat, maalaismijlöö (Viherlahdentie)

Vartsala / Vuosnainen

• Ravintola Spauna - mukavasti lossirannassa, merimaisemakalliot, hyvät pizzat, erikoisuus shakshuka (lue juttuni!)

• Vuosnaisten Meriasema - seisova pöytä, alkupalapöydän kalaherkut, ruoka masketaan painon mukaan, vierasvenesatama, leppoisa tunnelma.

• Vartsalan koulu - pientä kahvilatoimintaa, skumppaa ja kahvia, ihana sisustusputiikki ja itse tehdyt kynttilät, veneellä(kin) perille (lue juttuni!) (Huom: ei enää pizzoja.)



Spaunan kanapasta-annos.

Merimatkan takana

• Katanpään vierasvenesatama - lohikeitto, maisemat, linnakesaaren nähtävyydet (lue juttuni!)

• Isokarin kahvila (Isobaari) - Isokarin majakka, Selkämeren kansallispuisto, vierasvenesatama, aava meri (lue juttuni!)



Katanpään ravintolan lohikeittoa.


Mainitaan vielä muutama paikka, jotka kannattaa ehkä myös bongata

• Rahin kotieläinpiha - pieni ulkokahvila, maatilan eläimet (Rahi)

• Kustavin talouskaupan kahvila - munkit, huoltoasema (Kaitainen / Kustavintie)

• Kipinä - pop up -ravintola, avoinna erikoisajat kesä/heinäkuussa, vierailevat ala carte -kokit, ravintolan yhteydessä taidenäyttely (Salmittu)

Katso Google Mapsista ravintoloiden sijainnit! Kurkkaa ruokapaikkojen esittelyt myös Visit Kustavin sivuilta. 

Tervetuloa siis kesä, turistit ja mökkiläiset herkuttelemaan Kustaviin!

– Merikaisla

PS. Jos sait tästä vinkkejä itsellesi, niin olen iloinen kommenteistasi! 

Kustavin Ströömillä kohoaa mystinen torni: tutustu 100-vuotiaaseen Sarvilinnaan

Mystinen torni kohoaa Selkämeren kansallispuiston alueella, Kustavin Ströömillä. Sen ohi olen veneellä ajellut monet kerrat. Olen kuullut sen nimen: Sarvilinna. Minkä tarinan upea torni kätkeekään Lypertön saaren puiden suojaan? Tiedän, että Lypertössä, tai suomennettuna Lypertissä, ja sen pohjoisosissa sijaitsee linnakesaari ja vierasvenesatama Katanpää ja että saarella on myös kuuluisa Alastalo, josta kustavilainen kirjailija Volter Kilpi on kirjoittanut menestysromaaninsa Alastalon salissa. Mutta Sarvilinnaan ei minulla ole ollut asiaa, koska se on yksityisen suvun omistuksessa. 

Kerran kesässä Sarvilinnassa järjestetään kuitenkin avoimien ovien päivä, jolloin vieraat ovat tervetulleita tutustumaan historialliseen kohteeseen. Vihdoin siis pääsin, hieman sateisena päivänä, Kustavin matkailuyhdistyksen järjestämälle reissulle Sarvilinnaan! (Pahoittelut sateisen päivän tummista kuvista.)

Sarvilinna 100 vuotta

Kesä 2022 on Sarvilinnan juhlavuosi: 1922 valmistui lomahuvilaksi hirsinen rakennus isäntinään Varma ja Alarik Hornborg, jotka suunnittelivat kokonaisuuden kallioiselle saarelle yhdessä arkkitehti Lars Sonckin kanssa. Paikan nimi oli siis rakennusvaiheessa Villa Hornborg, mutta huvilan nimi, ja jossain vaiheessa myös perheen sukunimi suomennettiin kansallisliikkeen hengessä Sarvilinnaksi. 

Upea kyltti toivottaa tulijat tervetulleeksi. Päärakennuksen piparkakkutalomaiset ikkunat henkivät kansallisromantiikkaa. 

Sarvilinnan torni – Ströömin maamerkki 

Sarvilinnan näkyvin osa on siis upea puinen torni, joka näkyy meriväylä Ströömille. Olen aina pohtinut, onko torni sisältä tyhjä vai mikä sen tarkoitus on. Heti alkuun kiikutin itseni kohti tornin oviaukkoa. Yllättäen jyrkkien, huippua kohti kohoavien portaiden varrelta löytyikin makuukammareita, isoja ja pieniä. Ylhäältä aukeavat huikeat näkymät Kustavin Ströömille, aina Selkämeren Isokarin majakkasaarelle asti. On jännittävää miettiä maiseman muutosta: 100 vuotta sitten Lypertön saari ja huvilan sijaintipaikka oli paljaskallioinen luoto. Sittemin puusto on valloittanut maiseman. 

Sarvilinnan huvila

Kokonaisista honkaisista pyöröhirsistä rakennettu päähuvila oli mykistävä. Jännittävä yksityiskohta on sen keskellä oleva sisäpiha, jota rakennus kiertää neliömäisesti. 

Näkymä sisäpihalle. 

Rakennus ja sen huoneet on säilytetty ennallaan, ja kaikki on pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa huonekaluineen, valaisimineen ja esineistöineen.  Arvostusta kokonaisuuden säilyttämisestä lisää se, että huvila on edelleen suvun lomanviettokäytössä, eli se ole ole museo. Tunnelma on lähes autenttinen, sisäänastuessaan kävijä palaa vuosikymmenten taakse ja esineistö huokuu historiaa. Upeita yksityiskohtia tarjoavat mm. mielenkiintoiset, kivillä koristellut takat. 

Isäntäväen makuuhuoneessa on valkoiset pöllöksi kutsutut  kalusteet. Yhdessä Sarvilinnan huoneessa muuten Alarik Hornberg, joka oli siis porilainen tohtorismies, piti kesäisin omaa vastaanottoa saaristolaisille. 

Arborentum ja puutarha

Pihalla on ollut kukoistava kukka- hyötypuutarha, ja edelleen sieltä löytyy puulajipuisto arborentum – ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa ja varsinkin täällä saaristossa. Parhaimmillaan puutarhassa on ollut jopa 2000 eri lajiketta. Sarvilinnan väki kertoi, että puutarhasta piti sittemmin huolta vuosikymmenet Hornborgin tytär, nyt jo edesmennyt Aira Lennes. Nykyisin puutarha ja arborentum on edelleen kaunis, mutta kukkaloistoa ei enää ole juurikaan nähtävissä. Ylläpidon on tehnyt hankalaksi mm. saaren villieläimet: vierailunikin aikana pihan poikki viiletti puutarhan anteja rakastava peura. 

Pieni muisto loistokkaasta puutarhasta ilahduttaa. 

Sarvilinnan arborentum. Taustalla kohoaa puinen pumppuhuone. 

Sarvillinna kauniit ikkunat ovat vertaansa vailla. 

Alueella on monia muitakin rakennuksia, mm. rantasauna ja romanttinen rantapaviljonki sekä puutarhakuvassa vilahtava kaunis pumppuhuone. Jätän kuitenkin Sarvilinnan esittelyn tarkoituksella hieman "verhon taakse". Jospa pääset joskus itse kokemaan ja näkemään Sarvilinnan kauneuden. Ehkäpä bongaat omia jännittäviä yksityiskohtia, kurkkaat vaikkapa ulkohuussiin, jonka seinät kertovat värikästä tarinaansa tai kohotat katseesi kohti kattojen viirejä.

Huussin ilmeikkäät seinät. 

Sarvilinnan viirit on suunnitellut taidetakomossaan yksi
Hornborgin viidestä lapsesta, Irma Jalanne.

Nämä kuvat tarjoavat vain pienen otoksen paikan tunnelmasta. Iso kiitos Sarvilinnan suvulle, jotta pääsin tutustumaan tähän todella ihanaan ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ja Museoviraston suojelemaan paikkaan!


– Merikaisla

Lisää Sarvilinnasta löydät www.sarvilinna.fi.

Isokarin majakkasaari tarjoaa mielenkiintoista historiaa ja kaunista luontoa

 

Kustavin Isokarin majakka on uljas merestä nouseva merimerkki ja upea vierailukohde, mutta todella mielenkiintoinen on myös koko saari ja sen historia. Matkasimme saareen veneellä aurinkoisena, mutta aika tuulisena päivänä. Miltä tuntuisi olla puhurin puhallellessa majakan huipulla? Pian se nähtäisiin. 

Matka oli kaikkineen upea kokemus, ja käynti majakassa palkitsi kaikki odotukset. Liity seuraani tutustumaan majakkasaaren ihmeisiin! 

Taivalsimme vierasvenesatamasta kävellen läpi saaren kohti majakkaa, alkuun meren hiomien kivien täyttämää polkua pitkin. Ihastelimme maisemia ja luontoa: rannikkotykki, suomenpihlaja, jännittävä lähes magrovemetsämäinen tervaleppäluhti. Matkan varrelle osui myös tämä vanha, erään luotsin itsensä rakentama asunto, nyt jo parhaat päivänsä nähnyt sympaattinen asumus.  

 

Siinä se sitten lopulta oli, lähes 50 metriä meren pinnasta kohoava komistus. Itse majakka on seissyt kalliolla jo vuodesta 1833. Valmistumisvuosi on korkeaan jättilaisoveen kyltitettynä. Uhkea ovi; sisään mennessä ei siis juurikaan tarvinnut kumarrella.

Kapusimme lähes 200 askelta ylös puisia portaita kohti majakan kärkeä. Ikkunoista kajastivat aurinko, meri ja saaren maisemat. 

 

Perillä

Tuuliselle valolyhdylle päästyämme aukesivat upeat maisemat auringonkultaamalle merelle ja horisonttiin, sekä saaren eri kolkkiin. 

"Tunnelma pysäyttää, ja hetki hiljentää kävijän. Raikas merituuli suhisee korvissa, maisema salpaa hetkeksi hengityksen. Lyhtykoju kimaltelee selän takana ja silmät sulkiessaan voi nähdä sen verkkaisen valokeilan kiitävän läpi öisen maiseman."
- Merikaisla tuulessa

Keltainen, punainen vai raidallinen majakka?

Muutama fakta majakan historiasta. Tiesitkö sinä nämä? 

• Isokarin majakalla on ollut monta eri väritystä. Valmistuttuaan majakan ulkokuosi oli ensin punatiilinen. Sitten keltaiseksi maalattu. Sitten punavalkoraitainen, mustavalkoraitainen, ja jälleen nykyvärinsä mukainen raikas puna- ja valkoraitainen. Mielestäni se on ainoa oikea sävy tälle majakkavanhukselle. 

• Itse lyhdyssä on aikoinaan poltettu mm. hamppuöljyä, naurisöljyä ja pirtua (noh, se hävisi kyllä osin parempiin suihin).

• Alunalkaen saaren omisti Kustavin Kaurissalon Itätalon isäntä. Majakan ensimmäiset asukkaat olivat tilalta saareen määrättyjä renkejä, jotka paimensivat karjaa ja tarvittaessa luotsasivat laivoja. Isokari kuuluu edelleen Kustavin Kaurissalon kylään.
• Hui! Majakka meinattiin talvisodan aikana räjäyttää kappaleiksi. 

Saaren luonto tarjoaa parastaan

 

Isokarin luonto on monimuotoinen. Aallonmurtajan suojissa pesii mm. hauska punajalkainen riskiläyhteisö. Rantakäärmeiden määrä on vähentynyt reippaasti alueella, kun vuoden 2018 alkutalvella korkea merivesi nousi murtajalle ja lähes koko käärmeyhdyskunta hukkui. Voi, miten surullista. Lehdot kätkevät sisäänsä myös monia lintuystäviä, mm. kerttuja ja suloisia peukaloisia. Tämän ja monta muuta mielenkiintoista faktaa kuulimme saaren oppaalta.

 

Mielenkiintoinen on myös saaren kasvillisuus: karuilla kallioilla kasvavia saariston omia kasveja, on metsää, niittyjä, lehtoja ja jopa suota, sekä pieni järviruokojen valtaama järvimaisema. Länsipuolen paljailta tuulenpieksämiltä kallioilta voi nähdä auringonsillan ja upean auringonlaskun. 

Tupasvilla

Kihokki

Kallioilla kasvaa ihana, pörhöinen tupasvilla, sekä myös jännän eksoottinen, kärpäsillä herkutteleva kihokki. Matalat katajaryppäät ovat myös saaren tunnusmerkkejä. On kalliokieloja, kauniita heiniä ja erilaisia putkilokasveja. Yksi saaren kolmesta ruususta, orjaruusu, kukkii heinäkuussa heleän vaaleanpunaisena. Rannan tuntumassa hehkuu fuksianpunainen, aika harvinainen ketoneilikka. 

Orjanruusu

Ketoneilikka

Opastus saaren saloihin

 

Itse majakkaan ei turvallisuussyistä pääse ilman opasta, ja oppaan palveluihin kuuluu myös kaunis luontopolkuopastus saaren halki. Oli todella upeaa kulkea opastettu reitti ja kuulla monia mielenkiintoisia tarinoita saaren historiasta ja luonnosta. Meille valikoitui oppaaksi nuori mies Jussi. Kiitos hänelle asiantuntevasta ja kivasta opastuksesta.

 

Jos sinulla heräsi mielenkiinto lähteä Isokarin saareen, tehdään sinne matkoja sekä Kustavin Kivimaalta että Uudenkaupungin vierasvenesatamasta.

- Merikaisla 

 

Lisätietoa löytyy saaren omilta sivuilta www.isokari.fi.

Yhteistyössä Visit Kustavi.

Kustavin saaristolaismuseo

Vanha veneen ploki. 

Kuinka rakastankaan vanhoja veneilyyn, kalastukseen  ja saaristolaisuuteen liittyviä esineitä. Ajan patina ja vanhojen esineiden henki muistuttaa meitä menneestä, työntäyteisestä elämästä – välillä niin armottomassakin saaristossa. Näitä tunnelmia ja historiaa tarjoilee Kustavin saaristolaismuseo.

Etelä-Vartsalassa sijaitsevan Stuutilan tilan historia kantaa 1800-luvun alkupuolelle asti. Lähestyn – nykyisin museona olevaa talon antia – rakastamieni meriaiheisten esineiden kautta. Museoon kuuluu paljon kalastusaiheista esineistöä, tottakai, koska meri ja sen antimet ovat olleet aikoinaan elinehto saariston asukeille. Itse museon päärakennuksessa esitellään toki kaunis koti ja sen kalustus, ja tutustua voi myös wanhaan pihapiiriin. Mutta talon vintillä ja museon vajassa on mielestäni erityisen hieno tunnelma. Ja se vanhan puun tuoksu. Terva. Miten elänkin monia asioita eri tuoksujen kautta. 

Tässä muutamia kauniita kalastukseen ja veneilyyn liittyviä esineitä. 

Vanha kalastusverkko ja puikkareita.

Tuohesta tehtyjä verkon kellukkeita. 

Museo, tietenkin punamullalla maalattu

Siinä se hohtaa kalliolla, vanha punamultainen museo. Vanhan oven saranat on rustiikkisen ruostuneet. 

Ikkunalla istuu kaksi posliinikissapatsasta. Taitaa tämän talon isäntä (tai emäntä) ollut kissaihminen, sillä tutumpi versio tästä ovat posliiniset merimieskoirat. Ne käännettiin talon isännän mukaan osoittamaan joko merelle, tai hänen kotona ollessaan sisälle päin. Näin tiesi kylän väki, koska isäntä oli kotona. Irvailevatpa jotkut myös, että emäntä näin viesti salaisille miesvierailleen, että nyt ei kannata taloon tulla!  

Museo on avoinna kesäisin. Suosittelen tutustumaan. Varstalassa elää vahvana myös juhannussalon pystytyksen perinne. Salon, eli maistongin voi vielä nähdä pystyssä näin juhannuksen jälkeen. 

Rakkaudesta Kustaviin, 

Merikaisla

• Saaristolaismuseo: Etelä-Vartsala, Vartsalantie 256, Kustavi 
• Museo auki kesällä 2021 juhannuksesta heinäkuun loppuun. 

PS. Jos historia kiinnostaa, niin lue lisää museon sivuilta >>

Yhteistyössä Visit Kustavi.