Näin syntyi taulu kirjataulukurssilla

Oma tekemäni kirjataulu.

Ystäväni näytti minulle tänä syksynä Katri Oikarisen kirjataulun, jonka oli ostanut. Kului vähän aikaa, ja hän löysi netistä taiteilijan tulevan kirjataulukurssin. Tutustuin tähän mielenkiintoiseen tekijään paremmin. Taulut olivat niin upeita, että oli pakko päästä tekemään oma taulu. Sinne siis, Hyvinkäälle!

Katri Oikarisen työhuone 

Kurssihuoneen tunnelma oli ihana. Yhtä seinää täyttivät taiteilijan omat teokset. Toisella oli kirjoja sävyttäin. Kehyksiä roikkui yhdessä nurkassa, ja rekvisiittaa ja asetelmia oli näytillä. Niistä sai kivasti ideaa omaan työhön.

Taulukirjan teko

Suunnitteluvaiheessa kirjoja sai valita mielensä mukaan valikoimasta. Itse toin mukanani tauluuni mm. pienen nallen ja vähän muutakin rekvisiittaa. 

En ihan kaikkea lähde taulun teosta tänne opastamaan, se jääkööt kurssin pitäjän tehtäväksi, mutta tärkein elementti ovat tietenkin kirjat, jotka leikataan "giljotiinilla" halutun malliseksi ja kokoiseksi. Tauluissa on siis mukana vain osa kirjaa, esim. kirjan pääty. Toinen tärkeä työväline on kuumaliimapistooli. Lisäksi tarvitaan aimo annos intoa ja luovaa kokeilumieltä. 

Kirjatauluni sommittelua. 

Kuvassa Katri Oikarinen avustaa ystäväni taulun kanssa.

Päivä oli ihan huippu ja kului nopeasti. Haluankin kiittää Katria ystävällisestä ja ammattitaitoisesta opastuksesta, ja myös herkullisesta lounaasta. Ehkä tavataan vielä uuden kurssin merkeissä.

Lopputulos

Tällainen minun taulustani sitten tuli. Paljon kirjoja, yksi nalle, mustepullo, höyhen (sulkakynä), lasipullo ja pieni punnus "kirjapainona".

Syksy on myös oivaa aikaa uppoutua hyvän kirjan pariin, kuten tekee tämä pikkunalle, tuliainen Euroopan-reissuiltani.  

Mukavia hetkiä syystalveen kaikille! 

- Merikaisla

Kyhmyjoutsenet valmistautuvat syysmuuttoon

 

Syysmuuttoa tekevät joutsenet ovat jälleen saapuneet. Marraskuun alkupuolella kyhmyjoutsenia on merenlahdellamme jo nelisenkymmentä: aikuisia ja tämän kesän harmaita poikasia. Tämä on yksi niiden välipysäkeistä, kun ne valmistautuvat muuttamaan etelämmäs. 

• Katso videoni joutsenten syyspuuhista (Youtube-kuvake löytyy alempaa tältä sivulta.) 

Tiesikö, että kyhmyjoutsenet eivät alun alkaen ole kuuluneet Suomen luontoon, kuten laulujoutsen, vaan kyhmyjoutsenia vapautettiin Ahvenanmaalta käsin noin sata vuotta sitten lluontoon. Myöhemmin niitä tuli myös kevätlennoilla tänne pohjolaan. Tuntuivat viihtyvän täällä ja pesinnätkin onnistuivat. Suomen valloitus on edelleen käynnissä. Kyhmyjoutsenet pesivät jo lähes koko rannikollamme, myös etelän järvissä.  

- Hoi, tutiskaa, te keltanokkaiset laulujoutsenet. Tullaan taas ryminälllä takaisin ensi keväänä! 

Notkea kaula tällä joutsenrouvalla.

Kyhmyjoutsenen erottaa laulujoutsenesta oranssista
nokastaan ja mustasta kyhmystään.

Nuorella joutsenella on harmaa nokka. 

Siinä ne nyt ruokailevat ja laittavat höyhenpukuaan kuntoon matkaa varten. Sukivat ja kylpevät. Videolta näet paremmin pesupuuhia, ja kuulet, miten voimakkaita ovatkaan niiden siipien lyönnit. 

Pesupuuhia ja siiveniskuja: vesi pois sulista.  

Tästä pesueesta ainakin kolme poikasta on selviytynyt aikuiseksi. 

Joutsenet matkaavat talveksi eteläisen Itämeren sulana pysyville rannikkoalueille sekä Ahvenanmaan avoimiin vesiin. Jos jäätilanne ja leuto talvi sallii, Suomenkin saariston suliin lahdelmiin. Hyvää matkaa joutsenet, minne ikinä talveksi matkaattekaan! Nähdään taas ensi keväänä! 

- Merikaisla