Näin syntyi taulu kirjataulukurssilla

Oma tekemäni kirjataulu.

Ystäväni näytti minulle tänä syksynä Katri Oikarisen kirjataulun, jonka oli ostanut. Kului vähän aikaa, ja hän löysi netistä taiteilijan tulevan kirjataulukurssin. Tutustuin tähän mielenkiintoiseen tekijään paremmin. Taulut olivat niin upeita, että oli pakko päästä tekemään oma taulu. Sinne siis, Hyvinkäälle!

Katri Oikarisen työhuone 

Kurssihuoneen tunnelma oli ihana. Yhtä seinää täyttivät taiteilijan omat teokset. Toisella oli kirjoja sävyttäin. Kehyksiä roikkui yhdessä nurkassa, ja rekvisiittaa ja asetelmia oli näytillä. Niistä sai kivasti ideaa omaan työhön.

Taulukirjan teko

Suunnitteluvaiheessa kirjoja sai valita mielensä mukaan valikoimasta. Itse toin mukanani tauluuni mm. pienen nallen ja vähän muutakin rekvisiittaa. 

En ihan kaikkea lähde taulun teosta tänne opastamaan, se jääkööt kurssin pitäjän tehtäväksi, mutta tärkein elementti ovat tietenkin kirjat, jotka leikataan "giljotiinilla" halutun malliseksi ja kokoiseksi. Tauluissa on siis mukana vain osa kirjaa, esim. kirjan pääty. Toinen tärkeä työväline on kuumaliimapistooli. Lisäksi tarvitaan aimo annos intoa ja luovaa kokeilumieltä. 

Kirjatauluni sommittelua. 

Kuvassa Katri Oikarinen avustaa ystäväni taulun kanssa.

Päivä oli ihan huippu ja kului nopeasti. Haluankin kiittää Katria ystävällisestä ja ammattitaitoisesta opastuksesta, ja myös herkullisesta lounaasta. Ehkä tavataan vielä uuden kurssin merkeissä.

Lopputulos

Tällainen minun taulustani sitten tuli. Paljon kirjoja, yksi nalle, mustepullo, höyhen (sulkakynä), lasipullo ja pieni punnus "kirjapainona".

Syksy on myös oivaa aikaa uppoutua hyvän kirjan pariin, kuten tekee tämä pikkunalle, tuliainen Euroopan-reissuiltani.  

Mukavia hetkiä syystalveen kaikille! 

- Merikaisla

Kyhmyjoutsenet valmistautuvat syysmuuttoon

 

Syysmuuttoa tekevät joutsenet ovat jälleen saapuneet. Marraskuun alkupuolella kyhmyjoutsenia on merenlahdellamme jo nelisenkymmentä: aikuisia ja tämän kesän harmaita poikasia. Tämä on yksi niiden välipysäkeistä, kun ne valmistautuvat muuttamaan etelämmäs. 

• Katso videoni joutsenten syyspuuhista (Youtube-kuvake löytyy alempaa tältä sivulta.) 

Tiesikö, että kyhmyjoutsenet eivät alun alkaen ole kuuluneet Suomen luontoon, kuten laulujoutsen, vaan kyhmyjoutsenia vapautettiin Ahvenanmaalta käsin noin sata vuotta sitten lluontoon. Myöhemmin niitä tuli myös kevätlennoilla tänne pohjolaan. Tuntuivat viihtyvän täällä ja pesinnätkin onnistuivat. Suomen valloitus on edelleen käynnissä. Kyhmyjoutsenet pesivät jo lähes koko rannikollamme, myös etelän järvissä.  

- Hoi, tutiskaa, te keltanokkaiset laulujoutsenet. Tullaan taas ryminälllä takaisin ensi keväänä! 

Notkea kaula tällä joutsenrouvalla.

Kyhmyjoutsenen erottaa laulujoutsenesta oranssista
nokastaan ja mustasta kyhmystään.

Nuorella joutsenella on harmaa nokka. 

Siinä ne nyt ruokailevat ja laittavat höyhenpukuaan kuntoon matkaa varten. Sukivat ja kylpevät. Videolta näet paremmin pesupuuhia, ja kuulet, miten voimakkaita ovatkaan niiden siipien lyönnit. 

Pesupuuhia ja siiveniskuja: vesi pois sulista.  

Tästä pesueesta ainakin kolme poikasta on selviytynyt aikuiseksi. 

Joutsenet matkaavat talveksi eteläisen Itämeren sulana pysyville rannikkoalueille sekä Ahvenanmaan avoimiin vesiin. Jos jäätilanne ja leuto talvi sallii, Suomenkin saariston suliin lahdelmiin. Hyvää matkaa joutsenet, minne ikinä talveksi matkaattekaan! Nähdään taas ensi keväänä! 

- Merikaisla 

Halloween-kurpitsalyhdyn tekoa ja vierailu Halikon kurpitsalyhtypellolla

Halloween-kurpitsan kaiverrus on hauskaa puuhaa. Ja lopputulos ilahduttaa ja piristää marraskuun sinertyvää iltaa ja valaisee aaveiden ja kummajaisten yötä. Huiii! Minun kurpitsani irvistää näin! Kun teet kurpitsalyhtyjä, on hyvä huomioida muutama asia. Tässä vinkkini. 

Kurpitsalyhty jättikurpitsasta

Tarvitaan muhkea, oranssi jättikurpitsa ja aimo annos leikkimieltä. Leikkuupuuhassa terävä veitsi ja tukeva lusikka on tarpeen. Ennen leikkaamista kannattaa tehdä kynällä kurpitsaan apuviivoja. 

Leikkaa kurpitsalle hattu, veitsi 45 asteen kulmassa. Koverra oranssi sisushöttö ja siemenet pois ja ohenna reippaasti kurpitsaa kovertamalla lusikalla lisää. Miksikö? Ohuesta seinämästä valo siivilöityy kauniimmin läpi, ja koverretusta osasta voit tehdä vaikkapa ihanaa kurpitsakeittoa. Varmista kuitenkin ensin, että kurpitsasi on syötävä lajike (!). Ota talteen myös siemenet, ne kannattaa paahtaa ja käyttää vaikka kurpitsakeiton päällä. 

Sitten alkaa se kivoin juttu, itse hurjan irvistyksen teko. Kevyt hahmottelu kynällä tässäkin vaiheessa voi olla avuksi. Ja  terävä puukko. Osan kasvojen piirteistä voi tehdä puoliksi koverrettuna läpinäkyviksi, kuten tein tämän kurpitsan nenän kanssa. Lopuksi huuhtele ja kuivaa kurpitsa. 

Folio, joka on kiinnitetty puolikkailla cocktailtikuilla hatun sisäpintaan, estää hatun kärventymisen ja palamaan syttymisen. Kynttiläksi riittää pikkutuikku / lämpökynttilä. 

Pitäisikö minun irvistää vähän isommin?

Kurpitsalyhtypelto Halikossa

Oman kurpitsan ostin Halikkoon pystytetyltä Rannikon Puutarhan Halloween-kurpitsalyhtypellolta, jonne oli koverrettu jopa 1000 kurpitsalyhtyä. Hieno idea ja jännä nähtävyys. Hymy pyrki koko ajan kasvoilleni pellolla kävellessäni kaikkien irvistelevien kurpitsojen keskellä. Kiitos elämyksestä! Ja kiitos Vägen till Stromskäret -blogin Maijalle vinkistä. Antaisin tälle itse "vuoden-markkinointitempaus-tittelin", jos kuuluisin johonkin raatiin. Toivottavasti jälleen ensi vuonna kurpitsapelto loistaa yössä. 

Peltoa valvovat myös kelmeät aaveet. 

Tietyssä kameravalotuksessa kurpitsat muuttuivat hurjan mustiksi.

Hillittömän hurmaavaa Halloweenia kaikille! 

PS.  Kurpitsakeitto homejuustolla ja paahdetut kurpitsansiemenet -ruokavinkki Instagramissani. 

- Merikaisla

Muntin silta Taivassalossa henkii historiaa

Käännetään hetkeksi historian lehtiä...

Suomen suurruhtinaskunnan rannikolla eletään syrjäistä, köyhää elämää. Romanovin suku on pitkään hallinnut Venäjän keisarikuntaa. Krimin sota on puhkeamassa. Keisari Nikolai I on pian pakotettu kääntämään katseensa myös Suomen lounais-rannikolle, jonne engelsmannit sotaisasti saapuvat seilaamaan. Oolannin sota antaa kuitenkin vielä hetken odottaa itseään. 

Taivassalossa ei tulevasta meritaistosta vielä tiedetä mitään. Kirkkosaaren rantamilta kuuluu ahkera pauke ja raavaiden työmiesten rehkinitä. On herran vuosi, Anno Domini 1850. Tänne rakentuu parhaillaan luonnonkivistä uusi, upea kiviholvisilta, vanhan, pian purettavan puusillan kupeeseen. 

Merikaisla heittäytyy hetkeksi ajan fiktiiviseen tunnelmaan:
  
Muntin uutta kivisiltaa pitkin kopistelee salskea hevonen selässään kartanon tilanhoitaja. Mies katselee välinpitämättömästi vastaantulevaa, rämistelevää kalavankkuria. Suolaan säilötyt tynnyrisilakat ovat matkalla pappilaan. Nuori torpparin tytär Merikaisla katsahtaa varovaisesti korskeaa herraa, kohentaa vaivihkaa hamostaan ja hypähtää kaidasti sillan kaidetta vasten tietä antaen. Kumarassa ontuva kerjäläismies ei katsettaan kohota, vaan suuntaa kirkolle pientä armonpalaa toivoen. 

Ketarsalmen nuori emäntä on matkalla Taivassalon Koiviston kylään. Rouva patistaa sillankorvalla piikaansa antamaan helmoistaan rukiisen äijäraaskalle. Riittää näitä tuliaisleipiä kylään viemisiksi vielä. Piika peittää suunsa leipää ojentaessaan, kylillä huhutaan tappavasta Kolera-taudista. 

Penkereen vähäpoikia kesä hellii, ja Ahti suo aika-ajoin paljasjalkaisille onkijoille antejaan. Ilmassa tuoksuu läheisen lehmihaan lanta, ja kaukaa leijuvan savun tuoksu, jonka merituuli hetkellisesti puhaltaa raikkaaksi. 

Matkailuvinkki - Muntin silta

Muntin museosilta sijaitsee Taivassalossa (ks. kartta), Turuntien varrella, paikassa, jossa Myntinsalmi kapenee pieneksi joeksi. Turusta Kustaviin Saariston rengastietä matkatessasi silta näkyy oikealla puolella tietä, ennen Taivassalon keskustaa. Jos pidät historiasta, käy ihmeessä katsomassa pieni, aikaa vastaan urheasti taistellut, kaunis kivisilta. Aikansa mestarirakennelma. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde.

Matkavinkkiterveisin, naapurin tyttö: Merikaisla Kustavista.

Syksyn lehtien värikirjo

Syksy hehkuu värejään ja loistavien sävyjen kirjo on nyt parasta terapiaa. Lokakuussa jo matalalle laskeneen auringon valo on pehmeän keltainen, kun se leikkii pohjoistuulen kanssa puiden lehdillä. Viime yönä pakasti pikkuisen. Lehdet pudottelevat päivään herätessään aika-ajoin lehtiään kuin taikaiskusta, auringonkehrän niitä hellästi herätellessä. Syysruska on parhaimmillaan. 

Vaahteran syysvärit. 

Vaahtera ottaa ilon irti syksystä ja pukee ylleen koko ruskan. Osa koivuista ei tänä syksynä vielä ole halunnut laittaa kullankeltaista viittaa ylleen, vaan tyytyy hillitympään kuosiin. Haapa vilkuttelee iloisen keltaisena syksylle. 

Tammi tarjoilee keltaisen, oranssin sävyjä, ja pirtsakka pihlaja viestittää kirkuvan punaisilla lehdillään ja kuiskaa: vielä olisi muutama marja tarjolla sinulle, lintuystäväiseni. 

Rauduskoivu.

Näin sävyttyivät tänä syksynä Kustavin tien varteen istutetut pihjat. 

Tammi syysasussaan. Liekö tämä tammiherra istutettu tänne Kustaviin? 

Tiesitkö muuten, että leppä ei syysruskasta välitä, vaan tiputtaa lehtensä vihreinä maahan? Rannan tervaleppä siis vielä kukoistaa, kuin syksyä ei olisikaan. 

Luonto on paras taidenäyttely, nautitaan siis hetken loistosta! 

- Merikaisla 

PS. Mikä on sinun suosikkipuusi näin syksyllä?