Käännetään hetkeksi historian lehtiä...
Suomen suurruhtinaskunnan rannikolla eletään syrjäistä, köyhää elämää. Romanovin suku on pitkään hallinnut Venäjän keisarikuntaa. Krimin sota on puhkeamassa. Keisari Nikolai I on pian pakotettu kääntämään katseensa myös Suomen lounais-rannikolle, jonne engelsmannit sotaisasti saapuvat seilaamaan. Oolannin sota antaa kuitenkin vielä hetken odottaa itseään.
Taivassalossa ei tulevasta meritaistosta vielä tiedetä mitään. Kirkkosaaren rantamilta kuuluu ahkera pauke ja raavaiden työmiesten rehkinitä. On herran vuosi, Anno Domini 1850. Tänne rakentuu parhaillaan luonnonkivistä uusi, upea kiviholvisilta, vanhan, pian purettavan puusillan kupeeseen.
Muntin uutta kivisiltaa pitkin kopistelee salskea hevonen selässään kartanon tilanhoitaja. Mies katselee välinpitämättömästi vastaantulevaa, rämistelevää kalavankkuria. Suolaan säilötyt tynnyrisilakat ovat matkalla pappilaan. Nuori torpparin tytär Merikaisla katsahtaa varovaisesti korskeaa herraa, kohentaa vaivihkaa hamostaan ja hypähtää kaidasti sillan kaidetta vasten tietä antaen. Kumarassa ontuva kerjäläismies ei katsettaan kohota, vaan suuntaa kirkolle pientä armonpalaa toivoen.
Ketarsalmen nuori emäntä on matkalla Taivassalon Koiviston kylään. Rouva patistaa sillankorvalla piikaansa antamaan helmoistaan rukiisen äijäraaskalle. Riittää näitä tuliaisleipiä kylään viemisiksi vielä. Piika peittää suunsa leipää ojentaessaan, kylillä huhutaan tappavasta Kolera-taudista.
Penkereen vähäpoikia kesä hellii, ja Ahti suo aika-ajoin paljasjalkaisille onkijoille antejaan. Ilmassa tuoksuu läheisen lehmihaan lanta, ja kaukaa leijuvan savun tuoksu, jonka merituuli hetkellisesti puhaltaa raikkaaksi.
Matkailuvinkki - Muntin siltaMuntin museosilta sijaitsee Taivassalossa (ks. kartta), Turuntien varrella, paikassa, jossa Myntinsalmi kapenee pieneksi joeksi. Turusta Kustaviin Saariston rengastietä matkatessasi silta näkyy oikealla puolella tietä, ennen Taivassalon keskustaa. Jos pidät historiasta, käy ihmeessä katsomassa pieni, aikaa vastaan urheasti taistellut, kaunis kivisilta. Aikansa mestarirakennelma. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde.
Matkavinkkiterveisin, naapurin tyttö: Merikaisla Kustavista.
Ihana tarina, kiitos! Ja kuvatkin on kauniita <3
VastaaPoistaOlipa kiva tietää tuokin historia taivassalosta,mielenkiintoinen, kun se on suht lähellä turkua, ei olla koskaan siellä käyty, muutamissa on kyllä tullut käytyä, kuten kustavissa, velkualla,paraisilla,kemiössä...
VastaaPoistaOlipa mukava lukea Muntin sillan historiasta. Satoja kertoja olen tuosta ohi ajellut ja aina katseeni on hakeutunut tuon romanttisen sillan puoleen. Vaan koskaan en ole sillan luo pysähtynyt.Ensi kerralla aion ehdottomasti käydä tutkailemassa tuota siltaa tarkemmin. Ihanaa viikonvaihdetta <3
VastaaPoistaUpeat kuvat ja aivan mahtava kertomus!Loit taitavasti aivan autenttiselta tuntuvan hetken sillalle,kuljetit lukijan aidosti historiaan kuvien tueksi.❤
VastaaPoistaPaikat ovat oikeita, mutta muuten keksittyä tarinaa 😀 Historia kiinnostaa minua, olisi ollut kiva olla kärpäsenä lehvällä, kun siltaa rakennettiin.
PoistaIhana postaus! Rakastan historiaa ja tässä sai mukavasti kehystietoa sillan ympärille. Usein on sillan ohi kuljettu ja sitä auton ikkunasta ihailtu, mutta aina on kiire eteenpäin.
VastaaPoistaMyös pikkutarina elävöitti hauskasti sillan kertomuksen. Sulki vain silmät ja oli sivustakatsojana sillanpielessä itsekin.
Kiitos tästä postauksesta ja oikein hyvää syksyn sävyttämää viikonloppua 🎃🍂🍁
Harvoin olen nähnyt sillan kupeessa väkeä. Tai ehkä en ole vain katsonus sillä silmällä. Samaan aikaan kun pysähdyin, tuli nuori pari myös kuvailemaan siltaa. Oli kiva huomata, että historia kiinnostaa myös nuorisoa.
PoistaTämä oli kiva lukea, pala historiaa.
VastaaPoistaFiktiivistä, mutta voisihan siinä palanen olla tottakin. Sillat ovat yhdistäneet seutuja ja kulkijoita.
PoistaUpea silta ja ihana tarina:) On hieno asia, kun vanha silta on saanut säilyä. Mulle tuli mieleen entisen kotipaikkani Pomarkun silta-asia. Sielläkin oli vanha silta, ei ihan noin vanha kuin sun jutussasi, mutta komea kivisilta sekin. Arvostan suuresti sitä, että se tehtiin uudelleen samannäköiseksi, kun oli pakko sille haaverin jälkeen jotain tehdä. Tänä vuonna valmistui, mutta juhlat on joskus myöhemmin. Kirjoitin sillasta vuosi sitten blogissani: https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/10/silta.html
VastaaPoistaNiin paljon on historiallisia paikkoja ja rakennuksia tuhottu uuden tieltä. Harmi.
PoistaKiitos vinkistä, kiinnostaa todella. Käyn heti lukemassa!
Huomasin vasta nyt, että olin laittanut tuohon linkin Lieksan siltajuttuun, vaikka Pomarkku piti olla. Moka tuli siitä, kun silta-sanalla olin niitä juttuja etsinyt ja huolimattomasti jutun alusta katsonut, että tuossa se on, vaan eipä ollutkaan se. No, tässä Pomarkun siltatyömaalta v. 2017: https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/07/pomarkku-siltatyomaan-ja.html
PoistaValmistunutta siltaa en ole vielä nähnytkään paikan päällä, sillä tänä kesänä emme siellä käyneet. Ja Lieksassa puolestaan ei ole vielä silta-asiassa tapahtunut mitään näkyvää. Kaarisilta kuitenkin aiotaan purkaa ja tehdä uusi.