Vanhaintavaraliikkeen ihanuuksia

Antiikkiliike, vanhaintavaraliike, osto- ja myyntiliike... Monta nimeä rakkaalla lapsella. Mikä mahtaisikaan sopia parhaiten tälle eilen vierailemalleni  liikkeelle? Sitä miettiessäni sukelsin siis ihanaan puotiin, jota olisi voinut myös sekatavaraliikkeeksi nimittää. Vanhojen kierrätystavaroiden liikkeistä voi löytää vaikka mitä ihanuuksia sisustukseen.

 

Sisään tullessa ihanan ruostepatinan saaneita maitotonkkia ja vanhoja kalaverkkoja. Seinillä nojaili kauniiksi kelottuneita harmaita heinäseipäitä odottamassa - ne kuiskivat: ota mukaan ja keksi meille uutta käyttöä.

Tavaroiden paljous pursui liikkeen sisällä. Pöydillä kauniita punertavia kuparipannuja kymmenittäin. Keittiövälineitä, posliinia, lusikoita ja haarukoita. Ja pieniä suloisia hopea ja –alpakkalusikoita. Ja paljon, paljon muuta. 

Tällä kertaa hehkuva kuparipannu jäi vielä odottamaan ostoa, mutta mukaani tarttui keittiön somisteeksi vanha Karhulan lasitehtaan lasinen purkki "Karhu-keittiötölkki 3 L" sekä vanha tummaksi paahtunut puurokauha. Mukaan pyysi saada tulla myös pieni hopeapatinoitunut alpakkaruusutarjotin - se tulee ihan käyttöön - ehkäpä se pian saa toimia pikkupipareiden sylinä. Kaksi pientä kahvilusikkaa lähtivät myös kotimatkalle: niistä aion myöhemmin kokeilla jotain koruja tai muuta DIY-koristeita.

 

Kuvissa ostosten kanssa on naistenpäivänä saamani keltainen narsissi. Kyseisenä päivänä tapahtui muuten aika hellyttävä pikkusöpöily, kun piskuinen tyttökoirulimmekin sai samanmoisen, mutta hiukan pienemmän narsissin lahjaksi – miehetkin osaavat joskus todella yllättää ja hassutella. ❤️

Shoppailumatkalla ylitin joen, joka merta kohti alati virtaa, talven palkkasillakin jäätymättä. Siinä se solisi ja kuiskutteli – kevät tulee pikkuhiljaa…  

Virrataan mekin täysin rinnoin kohti kevättä!

- Merikaisla

Lasipullojen ja maljojen välkettä

Hyvää naistenpäivää kaikille! Kurkataanpa sen kunniaksi vähän valossa välkehtiviin lasi- ja kristalliesineisiin. 

Saaristolaistuvassani punaisena lankana - vai pitäisikö sanoa valkoisena lankana, kun rakastan valkoista 😀- on vanhan kunnioittaminen ja esineet, jotka kertovat tarinoita menneiltä ajoilta. Joskus mukaan tupsahtaa toki uudempikin esine. Sulassa sovussa soljujat siis wanha ja uusi. 

Vanha lasi ja kristalli ovat kiehtovia esineitä. 

Sokerikko ja kermakko ovat todella vanhoja, käsittääkseni 1940-luvulta ainakin. Sävykin hieman keltainen. Mariskoolin tunnistattekin. Isoimpana esineenä on uusvanha maljakko. Ja sitten nuo suloiset pikkupullot, jotka todennäköisesti ovat sisältäneet apteekkarin mikstuuraa. Sillivati löytyi antiikkiliikkeestä. 

Kuvissa näkyvä pitsi on isoäitini jäämistöä, vanha tyynyliina. Hieman rikki, mutta kaunis: etsii uutta käyttökohdetta. 

Nämä esineet ovat minulla kaikki arkikäytössä ja yleensä eri puolilla taloa, ei piilossa kaapissa. Nyt ne koottiin yhteen pesua ja puhdistusta varten. Rupesin miettimään, että onhan noita apteekin pulloja enemmänkin, eli minne niitä voisi laittaa esille. Hih, juurihan aiemmin sydänhyllyn pikkuaarteet postuksessa mietin, että en ole pienten esineiden keräilijä ja nyt jo pohdin pullojen lisäkeräilyä. Antiikkiset pullot pienine ilmakuplineen ovat omalla tavallaan viehättäviä. 

Niin se mieli on ailahtelevainen, mutta sisustuksessa ei kannata tehdä liian tiukkoja rajoja. Pienikin on kaunista, eikö vaan?

Iloista kansainvälistä naistenpäivää 2018 kaikille!

- Merikaisla

Talvinen päivä saaristossa

Talvinen päivä saaristossa. Hyvä päivä ulkoiluun, hiihtämiseen jäällä – ja pilkille lähtöön. Yöllä lähes 20 astetta pakkasta, auringon lämmittäessä siitä ei ole tietoakaan. Mukava pakkassää. 

Rannassa söpöt jäljet, iso jänis meni, pikkujänis tuli. Kenenkähän jäljet nämä toiset ovat, pienen supikoiran? Jää oli täynnä eri eläinten jälkiä, ja lopulta tietenkin meidän tekemänä suksien suihkinnan jälkiä - sekä pilkkireikiä. Naapuri oli ajellut mönkijällä pilkkipaikoilla.

Pikkukoiramme oli innoissaan. Hau - hau! Äkkiä nyt se kairareikä! 

Taisi haukku pelottaa kalat pois, kun niitä ei lopulta pilkillä ja reiästä noussut ainuttakaan. 

Lopuksi rannassa makkaranpaistoa. Räystäältä roikkui muutama kaunis jääpuikko. Taivas loisti henkeäsalpaavan sinisenä. 

Pääasia pilkillä käymisessä ei mielestäni ole kalan saaminen ☺ vaan nimenomaan raikkaasta säästä nauttiminen. Päivän lopputulos siis: nolla kalaa, paljon aurinkoa ja talvista ilmaa.

Auringontäyteisiä päiviä kaikille! 

- Merikaisla