DIY: Suolakidehuurretta lasin pintaa

Huurretta ulkona, huurretta sisällä. No ei ihan sisällä asti, mutta sitä se näyttää! Pakkaspäivien iloksi tuunasin suolalla suolakidehuurteisia kynttilänjalkoja pieniin coctailpikareihin. Suola kristallisoituu veden avustuksella lasin pintaan ja näyttää kuin jäähuurteelle. Tämän tekeminen on niin helppoa, että se onnistuu keneltä tahansa. Mukavaa puuhaa myös lasten kanssa. Aikaa suolahuurteen muodostumiseen menee muutama päivä, mutta on mukava seurata, miten kiteet alkavat muodostua. 

Kokeilin näitä eri suolalajeilla: merisuolaa, tavallista ruokasuolaa, sormisuolaa. Kaikista tuli hieman eri näköisiä. Myös veden ja suolan määrä voivat vaikuttaa, miten suola muodostaa eri tavalla ja eri paksuisia kiteitä.

Suolahuurrelasit - maailman helpoin ohje

Laita lasin pohjalle suolaa, kaada päälle vettä. Sekoita hieman. Jätä kiteytymään. Siinä se! 

Jo samana päivänä kiteet alkavat muodostua rajapintaan. Jää seuraamaan kiteiden muodostumista ja suolan huurteista matkaa pitkin lasin pintaa. Mikäli vesi kuivuu ennen kuin suola on kristallisoitunut haluamallesi tasolle, lisää hieman vettä. 

Omiin coctaillaseihin riitti pari suokalusikallista suolaa ja vettä n. puoli desilitraa. Lisäsin osaan hieman vettä, joihinkin jopa suolaa matkan varrella.  

Lasin pohjalla ruokasuolaa ja vettä.

Eri suolalajien kritallisoitumista. 

Suolakiteet voivat jatkaa matkaansa myös reunan ulkopuolelle, jopa pöydälle asti, kuten tässä yllä olevassa lasissa. Suojaa siis herkät tasot ennen kuin aloitat projektin. 

Oma suosikkini: paksu suolakerros on kiteytynyt tämän lasi pintaan sekä sisä- että ulkopuolelle. Kun talvi on ohi, nämä lasi joutavat pesuun ja palvelevat jälleen omassa käyttötarkoituksessaan. 

Huurteista valoa kaikille talven iltoihin, 

Merilaisla 

Vuosi alkoi aurinkoisena

Niin alkoi vuosi aurinkoisena. Tauon jälkeen uusi vuosi on jälleen minullekin uutta puhtia täynnä. 

Kuvat uuden vuoden päivältä. Aurinko paistoi matalalta taivaanrannassa. Se värjäsi oranssinhohtoikseksi talven sylissä nukkuvia lepän urpuja, ja miltei antoi niille jo lupauksen: Kyllä minä jälleen tulen keväällä uudestaan teitä hellimään.

Kevääseen on vielä pitkä matka, mutta minä uskon auringon lupaukseen. Valo antaa voimaa ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta – pitkän pandemiajakson toivottavasti jo pian loppuessa. 

Nyt on kuitenkin aika nauttia talven kauneudesta ja lumesta. Mukavaa kun saaristossakin on jälleen lunta! 

Myös talviset yöt ovat täynnä mystiikkaa. Kurkkaa Instagramistani huikea öinen täysikuu ja halooilmiö. 

Hyvää tammikuuta ja uuden vuoden alkua 2022, 

Merikaisla

Auringonkukkameren väriloistoa

Illat jo pimenevät syksyn saapuessa, mutta vielä jaksaa syyskukkaloisto ilahduttaa. Tämä upea auringonkukkameri, kullankeltainen auringonkukkapelto, ilahdutti satunnaista matkailijaa Kustavin Vartsalassa. Ja mikä mukavinta: pellon omistaja oli laittanut mukavan kyltin keskelle peltoa: "Saa poimia!". 

Täyttä väriterapiaa! Muutama kimalainen vielä etsi mettä kukinnoista.  Tässä loisteessa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan.  

Nappasin maltillisesti muutamia auringonkukkia päiviäni piristämään. Pellon reunassa pirskahtelivat väriloistollaan myös oranssit kehäkukat ja taivaansiniset ruiskukat, jotka tarttuivat kamerani linssiin. 

Kiitos tilan omistajille ihanasta yllätyksestä!

Aurinkoista, pirtsakkaan keltaista syksyn alkua kaikille! 

- Merikaisla 

Ranta, rannan kukat, kallio - tuntevatko ne minut?

Suljen silmät, mitä näen? 
- Utuisen kesäaamun harson, läpi luomieni. Hiljaisen hetken. 

Miltä se tuoksuu? 
- Kainosti suolaiselle, meri on läsnä. 

Mitä tunnen? 
- Kyynärvarsieni alla karheaa. Ikuisuuden. Ikuisen kallion. Merituulen lempeän hyväilyn poskillani. 

Siristä silmiäsi. 
- Kultakehrän uteliaan valon. Säkenöinnin. Hennon lämmön tulvivan sisälleni. 

Avaa maisema.  
- Karu vehreys. Matalat, vaatimattomat. Värejään toistavat. Elämää hehkuvat. Tuulenpieksämät. Meren rakastelemat. 

Siinä ne ovat. Mielenmaisemassani.
- Rantani, kallioni, kasvit ja kukat. Luontoni. Luonteeni. 

Minä tunnen.  
- Tuntevatko ne minut? 

Hetken tunnelmia hopeisen aamun lumossa. 

- Merikaisla

Isokarin majakkasaari tarjoaa mielenkiintoista historiaa ja kaunista luontoa

 

Kustavin Isokarin majakka on uljas merestä nouseva merimerkki ja upea vierailukohde, mutta todella mielenkiintoinen on myös koko saari ja sen historia. Matkasimme saareen veneellä aurinkoisena, mutta aika tuulisena päivänä. Miltä tuntuisi olla puhurin puhallellessa majakan huipulla? Pian se nähtäisiin. 

Matka oli kaikkineen upea kokemus, ja käynti majakassa palkitsi kaikki odotukset. Liity seuraani tutustumaan majakkasaaren ihmeisiin! 

Taivalsimme vierasvenesatamasta kävellen läpi saaren kohti majakkaa, alkuun meren hiomien kivien täyttämää polkua pitkin. Ihastelimme maisemia ja luontoa: rannikkotykki, suomenpihlaja, jännittävä lähes magrovemetsämäinen tervaleppäluhti. Matkan varrelle osui myös tämä vanha, erään luotsin itsensä rakentama asunto, nyt jo parhaat päivänsä nähnyt sympaattinen asumus.  

 

Siinä se sitten lopulta oli, lähes 50 metriä meren pinnasta kohoava komistus. Itse majakka on seissyt kalliolla jo vuodesta 1833. Valmistumisvuosi on korkeaan jättilaisoveen kyltitettynä. Uhkea ovi; sisään mennessä ei siis juurikaan tarvinnut kumarrella.

Kapusimme lähes 200 askelta ylös puisia portaita kohti majakan kärkeä. Ikkunoista kajastivat aurinko, meri ja saaren maisemat. 

 

Perillä

Tuuliselle valolyhdylle päästyämme aukesivat upeat maisemat auringonkultaamalle merelle ja horisonttiin, sekä saaren eri kolkkiin. 

"Tunnelma pysäyttää, ja hetki hiljentää kävijän. Raikas merituuli suhisee korvissa, maisema salpaa hetkeksi hengityksen. Lyhtykoju kimaltelee selän takana ja silmät sulkiessaan voi nähdä sen verkkaisen valokeilan kiitävän läpi öisen maiseman."
- Merikaisla tuulessa

Keltainen, punainen vai raidallinen majakka?

Muutama fakta majakan historiasta. Tiesitkö sinä nämä? 

• Isokarin majakalla on ollut monta eri väritystä. Valmistuttuaan majakan ulkokuosi oli ensin punatiilinen. Sitten keltaiseksi maalattu. Sitten punavalkoraitainen, mustavalkoraitainen, ja jälleen nykyvärinsä mukainen raikas puna- ja valkoraitainen. Mielestäni se on ainoa oikea sävy tälle majakkavanhukselle. 

• Itse lyhdyssä on aikoinaan poltettu mm. hamppuöljyä, naurisöljyä ja pirtua (noh, se hävisi kyllä osin parempiin suihin).

• Alunalkaen saaren omisti Kustavin Kaurissalon Itätalon isäntä. Majakan ensimmäiset asukkaat olivat tilalta saareen määrättyjä renkejä, jotka paimensivat karjaa ja tarvittaessa luotsasivat laivoja. Isokari kuuluu edelleen Kustavin Kaurissalon kylään.
• Hui! Majakka meinattiin talvisodan aikana räjäyttää kappaleiksi. 

Saaren luonto tarjoaa parastaan

 

Isokarin luonto on monimuotoinen. Aallonmurtajan suojissa pesii mm. hauska punajalkainen riskiläyhteisö. Rantakäärmeiden määrä on vähentynyt reippaasti alueella, kun vuoden 2018 alkutalvella korkea merivesi nousi murtajalle ja lähes koko käärmeyhdyskunta hukkui. Voi, miten surullista. Lehdot kätkevät sisäänsä myös monia lintuystäviä, mm. kerttuja ja suloisia peukaloisia. Tämän ja monta muuta mielenkiintoista faktaa kuulimme saaren oppaalta.

 

Mielenkiintoinen on myös saaren kasvillisuus: karuilla kallioilla kasvavia saariston omia kasveja, on metsää, niittyjä, lehtoja ja jopa suota, sekä pieni järviruokojen valtaama järvimaisema. Länsipuolen paljailta tuulenpieksämiltä kallioilta voi nähdä auringonsillan ja upean auringonlaskun. 

Tupasvilla

Kihokki

Kallioilla kasvaa ihana, pörhöinen tupasvilla, sekä myös jännän eksoottinen, kärpäsillä herkutteleva kihokki. Matalat katajaryppäät ovat myös saaren tunnusmerkkejä. On kalliokieloja, kauniita heiniä ja erilaisia putkilokasveja. Yksi saaren kolmesta ruususta, orjaruusu, kukkii heinäkuussa heleän vaaleanpunaisena. Rannan tuntumassa hehkuu fuksianpunainen, aika harvinainen ketoneilikka. 

Orjanruusu

Ketoneilikka

Opastus saaren saloihin

 

Itse majakkaan ei turvallisuussyistä pääse ilman opasta, ja oppaan palveluihin kuuluu myös kaunis luontopolkuopastus saaren halki. Oli todella upeaa kulkea opastettu reitti ja kuulla monia mielenkiintoisia tarinoita saaren historiasta ja luonnosta. Meille valikoitui oppaaksi nuori mies Jussi. Kiitos hänelle asiantuntevasta ja kivasta opastuksesta.

 

Jos sinulla heräsi mielenkiinto lähteä Isokarin saareen, tehdään sinne matkoja sekä Kustavin Kivimaalta että Uudenkaupungin vierasvenesatamasta.

- Merikaisla 

 

Lisätietoa löytyy saaren omilta sivuilta www.isokari.fi.

Yhteistyössä Visit Kustavi.