Kustavin Rahin Kotieläinpihalla karvaiset eläinystävät viihtyvät

Sateisen päivän kotiseutumatkailua: kohteena Kustavin Rahin kotieläinpiha. Tämä lämminhenkinen koko perheen vierailukohde oli avoinna jo viime kesänä, mutta itse piipahdin täällä vasta nyt. Piha tarjosi kivan tutustumishetken maatilan eläimiin, mutta myös hieman eksoottisempiin eläinystäviin. (Harmi, että päivä oli sateisen pilvinen, joten kuvat eivät ole aurinkoisia.)

 

Eniten itseäni yllätti eläinten määrä. Olin jotenkin ajatellut, että muutama poni, kana ja lammas siellä huseeraavat, mutta karvaisten kaverien kirjo olikin yllättävän laaja. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti yksinäinen musta kana, jonka nimesin "nokipullonharjaksi", se näytti niin huolettomalta ja kanajengin leppoisimmalta kuokkijalta. Ihastusta minussa herättivät myös mystistä vihreää hohtavat ja veikeästi kävellessä vaappuvat mustat ankat. 

 

Suloisimpia kavereita olivat tänä kesänä syntyneet karitsalapsukaiset. Ja tietenkin pikkuiset kanipienokaiset, joista kuvat jäivät ottamatta. Räyheämmistä olemuksista vastasivat reippaasti metelöivä herra kalkkuna ja lupsakka minipossu, joka kooltaan kyllä oli sikamaisiin mittoihin yltävä. 

 

Ei ole maatilaa ilman leppoisia lehmiä ja suloisia vasikoita. Olga, Ruis ja Pakkastyttö. Ne ovat niin rauhallisia heinänmassuttelijoita. Pitäis ottaa rentoa elämänmallia niistä. 

Myös kavion koputtelijat kuuluvat kuin nenä päähän tänne: Tilalla on myös siis aaseja, poneja ja hevonen. 

Tutustuin tällä reissulla myös uljaaseen riikinkukkoon, pieniin viiriäispiipertäjiin, luppakorvakaneihin ja moniin muihin eläinystäviin, myös moniin siipeilijöhin (siis lintuihin). Eksoottisimmasta päästä oli tämä terraariossa makoileva lisko. Sen viereisessä altaassa ui muuten rouheahampaisia piraijoita! 

PS. Kotieläinpihalle on vapaaehtoinen pääsymaksu, jolla katetaan eläinten hoitoa ja ruokintaa.  

- Merikaisla

Juttu kirjoitettu rakkaudesta Kustaviin – toivotan lähiseudun matkailualan yrittäjille menestystä!

Geta – Ahvenanmaalla meri kohtaa taivaan

Piipahdimme kesäreissulla Ahvenanmaalla. Tällä matkalla mieleenpainuvimman kokemuksen ja maiseman tarjosi jälleen luonto itse. Toivottavasti nämä kuvat antavat pienen tunnelmapalan hetkestä, jonka koimme Getassa, Havsviddenissä, pääsaaren pohjoisella rannalla, jonka punagraniittisia rantakallioita meri hyväilee. 

"Täällä meri kohtaa taivaan ja sinisen eri sävyt ovat henkeäsalpaavat. Maalaukselliset sadepilvet roikkuvat tänään matalalla. Taivaanranta tummenee. Myrsky on nousemassa ja ukkonen jo kumeana jyrähtelee horisontissa. Kallion pinta on vielä lämmin auringon kosketuksesta. Vielä hetken valo leikkii muotojen reunoilla. Tuulenvire voimistuu. Pian kaiken raikastaa viileä kesäsade." 

Merikaisla

Kokosin myös Youtubeen muutamia kuvia, videota ja tunnelmia:

Merenhiomista pyöreistä torneja kivistä moni jättää pienen muiston itsestään. Niin myös meidän perhe teki pienet kivipyramidit kallion kupeeseen. 

Näissä maisemissa silmä lepää, hetki viivähtää ja mieli rauhoittuu. 

Kivinen aallonmurtaja suojelee vierasveneläisiä. Havsviddenissä sijaitsee siis kaunis vierasvenesatama ja todella upea hotelliravintola.

- Merikaisla

PS. Ahvenanmaalle pääsee muuten Kustavista mukavasti saarihyppelyllä ja lauttojen avulla. Ensin Vartsalan Vuosnaisista Åvaan, sieltä Brändöseen jne. Kokemisen arvoinen reissu sekin!

Lintujen laulukonsertteja - käenpiika ja laulujoutsen

Voi, mitä laulusirkusta koko kevään jälleen! Tässä teille muutama lyhyt tunnelmapala kevään lintujen konserteista. Olen ottanut siis tavakseni oppia ainakin yhden lintuäänen per kevät. Mahtoivatko mennä oikein?

Käenpiika on lähes äänensä käheäksi asti kaiuttanut kantavaa soidinlauluaan koko kevään. Vielä juhannusviikollakin sen ääni kantautui lahden yli. Mietin pitkään, että tämä olisi palokärki, kyseisellä kaverilla kun on samantapainen lauluääni, ja näitä mustanpuhuvia tikkalintuja on niinikään pihapiirissämme vieraillut. Vaan näin käenpiian lopulta koivunlatvassa itse teossa, eli "kiekumassa". Parin vuoden takaa on myös meidän pihallamme varma pesintähavainto. Poikaset raksuttivat kuin moottorisaha vanhassa pöntössä emon tuodessa niille muurahaisherkkuja. Seuraavana vuonna oli kotipönttö vaihtunut toiseen. Tässä konsertissa taitaa muuten livertävä peipponen vierailla.

Koska en ole lintubongari, enkä saa millään hyviä kuvia näistä konserttien pitäjistä, joudutte tyytymään Youtube-videoissani merellisiin kuviin. Piirroskuva on vanhasta lintuopaskirjasta.

Käenpiian laulua. 

Toisen iltakonsertin pitää teille laulujoutsen ja sen rakastuneet soidintanssihuutelut. Ensimmäistä kertaa lahtemme keväisen taistelun voittivat keltanokkaiset ja suorakaulaiset, ylväät laulujoutsenet. Aiempina vuosina kyhmyjoutsenpariskunta on ollut lahden ainoita joutsenpesijöitä. Näitä uljaiden lintujen taisteluja on jopa hieman pelottava katsoa, kun välillä mahtavankokoiset valkoiset linnut kolistelevat päin soutuveneitämme, toisen ajaessa pois kilpailijoita reviiriltään. Siipien lätkytys ja räpylöillä pitki vettä juoksu kohti vihollista on mahtipontista. Näinpä muutama vuosi jopa taistelujen melskeessä kuolleen lintuparan meressä ajelehtimassa. Itse videolla tiira päivystää poijun päällä.

Jos tämä jonkun ammattilaisen kuulemana onkin kyhmyjoutsen, niin otan kiitollisuudella vastaan tiedon.

Joutsenen laulua. 

Kaikki konsertit eivät siis tältä keväältä ja alkukesästä ole peruuntuneet. Korvat auki ja luontoon! Aikaisin aamuyöstä ja illalla tuulen tyyntyessä soitanta on kauneimmillaan.

Keskiyön auringon juhlaa kaikille!

Merikaisla tuulessa

Tuunaus: Kaksi säilytyspurkkia sytytyspaloille

Vaikka usein teenkin itse sytykkeitä mm. steariinista ja kävyistä, ovat kaupasta ostetut sytytyspalat ihan näppäriä käyttää. Meillä kun takka lämpeää lähes päivittäin. Kaupan pahviset purnukat vain ovat omaan makuuni turhan värikkäitä ja rouheita punakeltaisine tulikuva-aiheineen, ja siten sisustukseeni istumattomia. 

Pahviurkkien tuunaus

Tuunasin ja maalasin purkit, toisen mustaksi, toisen valkoiseksi. Näihin riitti muutama kerros spraymaalia. Koristeluun käytin valmiita sapluunoita. Näissä kahdessa purkissa kuviointi on siis samaa harmaata, vaikka ehkä näyttää hieman eri sävylle. Tällä kertaa käytin mattaista harmaata tuputettuna superloonin palalla muovisapluunan läpi. 

Purkkien koristeaiheet ovat eli saploonalla tehty, mutta molemmat henkivätkin mennyttä aikaa. Valkoisessa on ripaus nostalgiaa ja romantiikkaa, mustassa mystistä merihenkisyyttä. 

Sapluunan läpi tuputtamalla saa kivan rouhean näköistä jälkeä. 

Nämä purkit toki sopivat moneen muuhunkin pikkutavaran säilytykseen. Itse valjastin ne alkuperäiseen käyttöön. Musta purnukka meni saunalle ja valkoinen tuvan takan reunalle.

- Merikaisla 

Pikasimaa vapuksi – tämä valmistuu lähes tunnissa

Meillä on tänä vuonna väritykseltään mustakeltainen vappu. Ja mitäpä olisi vappujuhlat ilman kullankeltaista simaa? Sitruunainen pikasima on aika kiva keksintö, se kun valmistuu melkein tunnissa. Ja on valmis juotavaksi heti. Lisäksi tässä simassa ihanuus on, että se ei sisällä hiivaa. Juoman voi tehdä myös ennakkoon odottamaan vapun tarjoilua. Tämä sima on siis pohjajuoma, johon lisätään kuplivaa tarjoilun yhteydessä.

Pikasima (hiivaton)
2 sitruunan kuori

Sitruunan viipaleita

2,5 dl fariinisokeria

2 rkl hunajaa
Muutama viinirypäle

1 l vettä

Loppujuomaan
n. 0,5 - 1 l kivennäisvettä (tai kuohuviiniä)

Keitä kattilassa vesi. Pese sitruunat ja kuori ohuelti niiden keltainen kuori. Leikkaa sitruunasta muutama viipale. Murskaa viinirypäleet (rypäleet voi jättää myös pois). Laita kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta, kunnes sokerit ovat liuenneet. Siirrä kattila liedeltä kylmään, odota kunnes juoma on täysin kylmennyt. Siivilöi ja säilö juoma pulloihin odottamaan tarjoilua. Säilytä viileässä. Tarjoilua ennen, lisää pulloon tai laseihin kivennäisvettä tai kuohuviiniä.

Itse en ole kovin makean juoman ystävä, joten käytän aika paljon kivennäisvettä. Sima toimii siten kivasti seurustelujuomana. Kuohuviinistä tulee tietenkin lisää makusävyjä. Kuplivaa kannattaa lisätä siis oman maun mukaan, kuinka makeaa juomaa sitten haluaakaan.

Koristelin lasiset simapullot koristeteipillä ja liitutussilla tekstin mustalle liitutarrateipille. Jätin tarkoituksella pullot vajaaksi, jotta kuplajuoma mahtuu mukaan, kun tarjoilun aika koittaa.

Vappuna on siis meillä tarjolla kullankeltaista simaa. Vappuaattoon kuuluu myös munkinpaistoa ystävän kanssa. Isoja juhlia kun tänä vuonna ei sovi järjestää, niin nautitaan keväästä, auringosta ja nostetaan maljat ystävien kesken virtuaalisesti!

Keltaista ja aurinkoista vappua kaikille!  

- Merikaisla