Saariston syyssatoa ja pirteitä sävyjä

Onpas ollut kyllä vähäsatoinen loppukesä ja syksy kaikin puolin. Puolukoita ja mustikoita ei ollut nimeksikän. Kantterelleja ja rakastamiani suppilovahveroita ei juurikaan ole näkynyt tänä syksynä vakiopaikoillani, mutta muita sieniä kyllä. Voitatteja sentään kasvaa pihallemmekin.

Näitä punavalkoisia, kaikkien tuntemia sieniä ei tietenkään syödä, mutta kaverukset ovat kyllä todella pirteän värisiä. Kuin suoraan sadusta. 

Nämä kärpässienet nostivat päätään aivan rantakallion vieressä. Tuntuu hassulta, että kasvavat aivan rannan tuntumassa, jonne varmasti merivesikin välillä pärskähtää.

Rannan tyrnipensaissa sentään oli oranssissa hehkuvia marjoja. Ne rakastavat kasvaa meren äärellä, eivätkä välitä, vaikka juuristot joutuvat meriveden hyväilemiksi syystulvien aikaan.

Ihan vesi herahtaa suuhun, kun maistaa näiden vitamiinipommien kirpeän maun! 

Karpalosuolla oli hyvin vähän marjoja vielä pari viikkoa sitten. Muutamia sentään löytyi kuivuudesta huolimatta. Taidan painella tulevalla viikolla isommalle suolle katsomaan, kunhan nuo alueen hirvimiehet vain eivät eksy sille suunnalle. Olivat eilen kaataneet yhden hirven.

Satunnaisia sudenkorentoja näkyy vielä. Nämä rakastaviset keimailivat karpalosuon reunalla kelopuulla; kun katsot tarkkaan näet tosiaan kaksi korentoa.

Mukavia, kuulaita syyspäiviä  Täällä saaristossa keltainen ruska on hiipinyt jo puihin, mutta maaruska vasta aloittelee väriloistoaan.

- Merikaisla

Koristemajakka pihalle ja venevanhuksen elämä

Yksi kesän projekteista oli koristemajakka pihalle. Sen suunnittelu alkoi tietokonepiirroksella. Sitten betoniliikkeeseen ostamaan sopivia betonista tehty ojarumpu ja muita "betonipalikoita". Majakan inspiraationa oli Kustavin Isokarin majakka, vaan ei punaraitaisena vaan harmaaraitaisena.

Maaliksi valitsin betonin päälle soveltuvan sokkelimaalin, valkoista ja tumman harmaata. Maali osoittautui mukavan mattaiseksi. Ensin tein maalarinteipillä raitoja varten rajaukset, sitten harmaata maalia ja lopuksi valkoinen raita.

 

 

Majakan parveke on tehty kierrätysmateriaalista, ison maalipurkin kannesta (!), johon "liimasin" Plastic Paddingilla metalliverkosta leikatun suikaleen. Pari kerrosta mustaa spraytä, ja parveke oli valmis. Ikkunat ja oven maalasin käsituntumalla mustalla maalilla, ensin lyijykynällä hahmottelemalla ja pikkuisella pensselillä maalaten. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ne pois? Noh, käännellään tuota lopullisessa sijaintipaikassa rannassa sitten niin, että ikkunat näkyvät, vaikkapa merelle päin. Lupaan laittaa kuvia, kun majakka on kannettu rantakalliolle. Myös majakan valo on vielä hakusessa, näissä kuvissa on valkoinen myrskylyhty, mutta tarkoitus on laittaa valoksi aurinkokennovalo. 

Löysin muuten kirpparilta hienon wanhan kalaverkon, joka kertoo omaa tarinaansa menneiltä ajoilta. Se lojuu kuvissa tuossa majakan vieressä, mutta löytänee paikkansa jostain muualta. Ideoita? 

Venevanhus kuivalla maalla

Taustalla näkyy toinen menneen kesän projektini, joka jäi kesken, vai jäikö? Sain wanhan soutuveneen lahjana kustavilaiselta herralta. Venevanhus oli lojunut monta vuotta kumollaan hänen rannassaan ja oli jo osin lahonnut. Se oli maalattu valkoisella lateksimaalilla, joten maali rapisi jo reippaasti.

Tarkoitukseni oli alun alkaen hioa maali pois ja kyllästää vene jollain öljyllä. Laittaa siihen multaa ja kukkia. Vaan kun sitä tuossa kalliolla olen katsellut, niin se näyttää niin kauniille silmissäni, että jääkööt siihen toistaiseksi kaunistamaan kalliota. Maali rapiskoot pikkuhiljaa itsekseen pois. 

Mitä mieltä olette, kukkapenkiksi? Vai ihan vaan koristeena?

Tänään sateen jälkeen kehkeytyi kuulas, aurinkoinen syysilta. Aurinko tuntui häikäisevältä, kuiskien ihania muistoja helteisestä kesästä. Rakastan syksyä, ihan jo odotan syyslehtien punertumista. 

- Merikaisla