21. marraskuuta 2022

Varis, suosikkilintuni – syystunnelmia rannalta


Juuri muutama päivä sitten, ennen ensi pakkasten puraisua, kävelin luonnossa ja rannalla, ja mietin, kuinka kaunis syysluonto osaakaan olla näin syksyllä. Vielä pihakalliolla lepäsi yksinäinen juhannusruusun lehti, joka sateen jäljiltä loisti tulenpunaisena. Pian sen värit veisi pakkanen tullessaan. Ja niinhän se sitten tulikin pari päivää sitten: ensi pakkanen ja lumi.

Juhannusruusun lehti, syysruska




Variksen seurailua

Ennen marraslunta ranta oli vielä avoin. Aurinko välkehti meren pinnassa kellertävän sinertävissä sävyissä. Jäin seuraamaan varista. Se oli vetänyt mustat saappaat jalkaansa, kiillottanut nokkansa. Pörheät rintasulat oli jääneet sukimatta, mutta siitä viis. Siinä se tepasteli verkain askelin ees taas rannalla. Aikaa oli riittämiin. Se tuntui olevan huoleton ja peloton. Sellainen minäkin haluaisin olla!

Varislinnut ovat suosikkejani Suomen siivekkäistä. Ne ovat viisaita ja kekselijäitä. Oli sitten kyse suuresta raakkuvasta mustasta korpista, joita tällä usein lentelee, tai nappisilmäisestä kirkhakkisesta. Ai mikä on kirkhakkinen? Hakkinen, eli naakka, joka lounaisen Suomen murteissa on saanut tämän nimen. Ja kun usein asustelee kirkon torneissa yhdyskunnittain, niin siitäpä tulee kirkhakkinen.  

Paras on kuitenkin mielestäni tämä ihan "perusvaris", harmonisen sävyinen. Jotenkin lystikäs. Päätään hauskasti kallisteleva, vetävin askelin etenevä kaveri. Tilasinpa muutama vuosi sitten taiteilija Kari Majamäeltä varistaulunkin itselleni, koska en päässyt naivistisen taulun rohkean pikkuvariksen ilmeestä irti. Siitä lisää täällä.



Talvi tulee. Jo laitoimme pikkulinnuille auringonkukan siemeniä. Saapuivat tintitkin jo uteliaina pyrähtelemään. Olisipa mukava pongata tänäkin talvenakin harvalukuiseksi käynyt töyhtötiainen tai muita erikoisempia lintuja.

Mikä on sinun lintusuosikkisi?

– Merikaisla