17. marraskuuta 2019

Karpaloita, vahveroita, sammalta ja syksyn kauneutta



Sadepäivä. Se ei estänyt matkaa lähitienoolle sienimetsään ja karpalosuolle. Siispä kumisaappaat jalkaan ja sadeviitta päälle ja reippain askelin kohti metsän siimeksiä, sadepisaroiden ropistellessa tahtia. 

Kalliolla sammalten joukosta nousi pikkuruisia keltaisia sieniä, mitä lie? Nämä eivät ole syötäviä, mutta pirteän sävyisiä. Pienet yksityiskohdat ja värien kirjo vahvistuu sateella, varsinkin sammalten vihreys korostuu. Puhumattakaan syksyn ruskasta ja lehtien väriloistosta.




Puolukanvarpuja ja jäkälää. 
Harmaat jäkälät ovat suosikkejani. Puolukanmarjoja oli enää harvakseltaan.

Pikkuriikkiset valkoiset sienet (ei syötäviä) olivat valloittaneet koko kuusimetsän. Ne näyttivät pienoismaailmalta, joiden alla pikkumenninkäiset ja keijukaiset asuvat. Taisi metsän kansa olla niiden alla piilossa, sateelta suojassa.





Nautin todella paljon metsässä ja luonnossa olosta. Kaikki aistit ovat hereillä, haistan kostean metsän ja sateen tuoksun. Suon happamat turpeet, kun saappaat uppoavat suotupaksiin. Värit, valot ja varjot. Metsän pienet yksityiskohdat.


Karpaloita oli yllättävän paljon, pian astiat olivat täynnä luonnon kirpeää herkkua. Mitenkäs sieniä sitten? Suppilovahveroita, Jippii! Muutama kanttarellikin vielä vakiopaikassa. Näistä saa hyvän piirakan tai keiton.



Karpaloita suolla.

Suppilovahvero


Iltapäivä kului herkkuja putsatessa ja paistellessa sekä pakastaessa. Niin –nämä kaikki olivat n. 100 metrin säteellä kotipihasta! Kyllä saaristossa ja luonnon helmassa on mukavaa.

- Merikaisla