Minun kesälukemiseni: vanhat luontokirjat

Sain anopilta vanhoja kirjoja: Värikuvakasvio, Hyönteiset värikuvina ja Linnut värikuvina. Vuodelta 1953. Ovat ollet kuulema hänen ensimmäisiä kirjoja, jotka on itse ostanut. Tässä siis tälle minun kesälleni lukemista, ja samalla kivaa opiskelua. 

Västäräkki. Kaikille tuttu lintu. Niiaileva pariskunta on tehnyt jo useampana kesänä pesän laiturimme alle. Tiirat ovat vähentyneet. Täällä niitä onneksi on, niiden nauru ja kirkuna voi olla jonkun korvaan ikävän kuuloista, mutta minulle se kertoo sinisen meren läheisyydestä. 

Rantasipi, tämänkin kirkas laulu on soinut rannallamme.

- Mitä tutkit, uteli koiramme ja tuli nuuskimaan. - Käenpiikaa. Hassunoloinen lintupariskunta on pesinyt pari kertaa tontillamme vanhassa pöntössä. Hassu raksuttava ääni poikasten elämöidessä pöntössä. Toivottavasti tulee vielä uudelleen. Palokärjellä on ison kokonsa lisäksi tunnistettava kantava lauluhuuto. Kyllä vain, sekin liikkuu pihapiirissämme ja ilakoi usein lähistöllä. 



Merikotka! Varo vain pikkukoira! Näitä lentelee ja näkyy täällä Kustavissa lähes päivittäin. Parhaimmillaan on samaan aikaan niitä kaarrellut tonttimme yllä jopa seitsemän (!) samaan aikaan. Komea lintu, mutta sinulle, koiraseni, vaarallinen. 

Hauskaa, oikea ötökkä! Keskellä kirjaa siis ihan aito koppakuoriainen. Mikäköhän tämä nyt siten on. Tukkimiehen täi? Ei. Se taitaa olla Havupuunkantojäärä, Rhagium inquisitor. Laji ei onneksi aiheuta tuhoja. Kaveri kipitti ylempänä kalliolla, ei aivan rannan tuntumassa. 







On mukava tutkia luontoa, lintuja ja ötököitäkin. Tuonnehan se tiirakin tuli istuskelemaan laiturin uimaportaille, ja vartoimaan merta yhdessä koristemajakkani kanssa.  

Mukavia luontohavaintoja ja kesää toivottaa, 

- Merikaisla