Tankarin majakkasaari tarjoaa myös kiehtovaa merihistoriaa

Tässä jälleen yksi majakkabongaus ja retki Kokkolan ulkosaaristossa sijaitsevalle Tankarin majakalle. Vahva suositus majakoita ja merta rakastaville! 

Aurinkoinen päivä kutsui merelle ja päiväretkelle kohti Tankarin majakkaa. Matkasimme sinne Kokkolan Yxpihlajan vierasvenesatamasta M/S Jennyllä. Mukavan kokoinen alus, jonka kanttiinista sai pientä purtavaa ja istumapaikkoja oli myös kannella. Tankar sijaitsee noin 15 km päässä mantereelta, ja matka taittui aurinkoisessa säässä mukavasti.

Opastettu kierros ja majakka

Mukavan merimatkan ja rantautumisen jälkeen pääsimme opastetulle kierrokselle, joka kierrätti meitä saaren eri paikoissa ja kertoi paikan mielenkiintoisesta historiasta. Tankar tunnettiin aiemmin Tankokarina: merestä pilkistävällä ulkoluodolla oli aluksi 1750-luvulla vain kummeli, jota oli korotettu tynnyreillä, eli kansan suussa luodolla seisoi tanko. 

Maan noustessa luodosta muodostui saari. Nykyinen saarella seisova uljas punavalkoinen majakka valmistui vuonna 1889. Noin 30 metrisen majakan runko on raudasta valmistettu. Peltikuorinen torni on rakennettu ilman välitasanteita ja huipulle pääsee kierreportaita nousten. Askelmia kertyy yhteen suuntaan huimat 122. Majakan ikkunoista näkee mukavasti alueen rakennukset ja tietenkin meren aina horisonttiin asti. 

Tankarin maisemat ja museo

Pieni polku kulkee kylän ja asutuksen läpi kohti majakkaa: Sen varrella on kauniita harmaantuneita mökkejä ja punamultaisia rakennuksia. Saarella onkin toiminut luotsien lisäksi kalastajien oma kyläyhteisö. 

Matkan varrella sijaitsee myös pieni hylkeenpyyntimuseo, jossa voit nähdä kalastukseen ja hylkeenpyyntiin liittyvää esineistöä. Luotsit asuivat saaren pohjoisosassa luotsiasemalla. Nämä elinkeinot elivät karulla saarella rintarinnan. Tietenkin saarella asuivat majakan valmistuttua myös majakkamestari ja majakanvartijat. 

Tankarin vanha puukirkko

Majakkasaarelta oli pitkä ja vaarallinenkin merimatka lähimpään mantereella sijaitsevaan kirkkoon. Niinpä luoto sai oman pienen puukirkon. Tankarin kirkko on pystytetty vuonna 1754. Sen penkeissä voi nähdä aikalaisten kaivertamia puumerkkejä. Jokaisalla arvostetulla kävijällä, ns. kirkonmiehellä, oli oma paikkansa kirkossa, josta merkit kertovat. Jos pappi ei sään vuoksi päässyt saarelle pitämään saarnaa, sen piti satamavouti.

 

Saarella ei ollut helppoa elää. Myös onnettomuuksia kohdattiin. Vuonna 1855 Tankarin luotsiasemaa kohtasi suuri menetys. Luotsivene upposi työtehtävissä kovassa myrskyssä ja saaren kaikki luotsit menehtyivät.

Tämä muistolaatta ei kerro siitä, vaan se on pystytetty luotseille ja aseman henkilökunnalle, jotka eivät hyväksyneet venäjän keisarin käskyä luotsitoiminnan venäläistämisestä, vaan erosivat tehtävistään. Laatan tekstissä lukee vuosiluku 1912 sekä "Muistomerkki niille, jotka eivät alistuneet ryssän sortoon."

Kallioinen saari on noussut merestä vuosien saatossa. 

Vinkkini Tankarin majakkareissuun

Vinkki 1. Suuntaa keskiviikkona saareen, silloin majakka on auki ja pääset sisälle uljaaseen majakkaan.

Vinkki 2. Jos haluat käydä majakassa, suuntaa heti opastetun kierroksen jälkeen ensin majakalle, jotta pääset varmasti vierailemaan huipulla. Majakalle on tapana kertyä jonoa ja majakka on auki vain pari tuntia iltapäivällä. Sisälle pääsee vain 5 henkilöä kerrallaan. Majakkaan on pieni pääsymaksu.

Vinkki 3. Saareen voi jäädä myös yöksi ja majoittua viehättävässä vieradsmajassa, Majakkamestarin talossa tai luotsiaseman hostellissa. Saarella voi vierailla tietenkin myös omalla veneellä. 

Vinkki 4. Omat eväät maistuvat aina varmasti. Saarella on myös pieni anniskeluoikeuksin varustettu Cafè Tankar -kahvila, josta saa mm. sämpylöitä. Mutta, jos haluat tarjolla olevan lohikeiton, se tulee varata ennakkoon.

• Liput majakkaristeilylle

• Lisätietoa majakasta

Toivottavasti vinkkini auttavat, jos aiot bongata tämän edelleen toiminnassa olevan majakan. Tanka-majakan valokiila viistää edelleen yössä ja luo kirkasta kajoaan ja turvaa kaikille merenkulkijoille! 

- Merikaisla 

Söderskärin Majakka Porvoon edustalla – vihdoin sinne pääsee!

Söderskärin majakalle Porvoon ulkosaaristoon on vasta muutaman hetken aikaa päässyt vierailemaan kesäaikaan. Söderskärin saariryhmä on rauhoitettu luonnonsuojelualue ja Natura 2000 alue. Vaikka majakkasaarille on kielletty maihinnousu 1.5 - 31.7. lintujen pesintäkauden aikana, on Pörtö Line saanut Ympäristöministeriön luvalla tehdä sinne yleisöristeilyjä kesällä. Ne starttaavat Helsingin kauppatorilta, Vuosaaren Aurinkolahdesta sekä Sipoon Kalkkirannasta. Itse valitsimme lähtöpaikaksi Sipoon. Sipoosta lähtevä vene oli pieni ja hyvinkin "autenttinen keskimoottorivene" ja ilman suurempia palveluja, ja merimatka kesti puolisentoista tuntia. Helsingin suunnalta tuleva saaristoalus olisi tarjonnut enemmän istumapaikkoja ja pienen kahvilan palvelut. Huomiona jo tässä kohtaa, että saarella ei ole wc:tä eikä palveluita, joten veneiden varustelut tulevat tarpeeseen. Ota siis mukaan omat eväät. 

Vesilinnut tervehtivät tulijoita ja sukeltelevat kallioiden tuntumassa. Ne saavat rauhassa pesiä ja kasvattaa poikueitaan saarella. Saari on haahkojen valtakuntaa, ja täällä voi nähdä myös riskilöitä, kalatiiroja ja lapintiiroja. Karulla saarella yllättyy myös saariston kukkien monista sävyistä, täällä kasvaa mm. kauniita fuksiansävyisiä rantakukkia ja liiloja rantatädykkeitä. Paljaat ja sileät kallioiden pinnat kertovat omaa tarinaansa meren aaltojen hyväilyistä. Ylempänä ne ovat jäkälien ja maksaruohojen kuorruttamia. 

Rantatädyke


Rantakukka

Saarelle tulija huomaa heti rannan tuntumassa suuria halkorakennelmia. Ne muistuttavat ajasta, jolloin tulen avulla viestitettiin ja ne toimivat myös merkkivaloina. Suuret tulet näkyivät kauas. 

Söderskärin saariryhmä

Varsinaisen majakkasaaren nimi on Mattlandet ja sen vieressä on pienempi kallioluoto, Bastulandet, joka on ollut luotsien päivystyspaikka. Punainen pieni luotsitupa muistuttaa näistä ajoista. Saaria yhdistää lähes 60 metrinen riippusilta. Tälle saarekkeelle emme päässeet matkamme aikana, sillä koko saari oli rauhoitettu lintujen pesintäajaksi. Muita majakkaa ympäröiviä saaria ovat Kokkomaa ja Synnertslanden sekä Nätkobben ja Reevit: nekään eivät kuuluneet vierailukohteisiimme. 

Kahdeksankulmaisen majakkatornin huipulla 

Elettiin Nikolas 1 Suomen suurruhtinaskautta. Majakan perustaminen Söderdskäriin sai alkunsa, kun Glosholmin majakan huomattiin olevan väärässä paikassa, liian lähellä manteretta, sisäsaaristoa ja vieläpä matalikkojen keskellä. 1851 senaatti antoi määräyksen uuden majakan rakentamisesta Söderkärin saarelle, entisen pookin tilalle. Myrsky oli kaatanut puisen pookin jo vuonna 1847. Ohjeena oli, että majakan pyörivän valon tulisi olla 125 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Majakan alustavat piirustukset piirsi arkkitehti Carl Albert Edefelt, tunnetun kansallistaiteilijamme isä. Lopulliset piirustukset teki Ernst Lohrman. 

Majakan piirustukset Söderskär-kirjan sivuilta kuvattuna.

Noin 40 metriä korkean majakan huipulla on kuparikattoinen lyhtykoju. Majakan alaosa on kahdeksaan metriin asti graniittia, mutta loppuosa oli aluksi tiilirakenteinen, sillä kiveä ei riittänyt rakentamiseen. Majakka kuitenkin huojui kovilla tuulilla ja se oli jopa kallistunut hieman tiiliosastaan. 1900-luvun alkupuolella sitä vahvistettiin ratakiskoista, rautavanteista ja betonista rakennetulla ”rautakorsetilla”. Nykyisin sen yläosaa somistaa siis punertavankellertävä betoninen kuori. 

Matkalla torniin, pääsi ihailemaan ikkunoista maisemia ja pienet huoneet oli somistettu ajan henkeen ja seiniltä löytyi mm. Tove Janssonin Muumi-tauluja. Sanotaankin, että Jansson oli 

 saanut virikkeitä kirjaansa Muumipappa ja meri Söderkärin edeltäjältä, pyöreätorniselta Glosholmin majakalta. 

Ympäri vuoden asutusta 

Majakanvartijat ja majakkamestari asustivat perheidensä kanssa Mattlandetissa ympäri vuoden. Heidän punamultaiset rakennuksensa ovat edelleen pystyssä, mutta nykyään yksityiskäytössä, eikä saaren eteläiselle alueelle meillä turisteilla ollut asiaa. Saari siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2023. Sitä ennen saari toimi myös riistantutkimusasema. 

"Söderskärin valo sytytettiin merimajakoiden parhaaseen kulta-aikaan 1862. Se sammutettiin lopullisesti 1989, mutta yhä majakka sekä luotsi- ja majakkaväen vanhat rakennukset uhmaavat aikaa luodoillaan."

Ote Söderskär-kirjasta (Mikander, Westback, Häilä) , jonka suosittelen lukemaan.

– Merikaisla 

PS. Kurkkaa Instasta sähäkkä perhostoukkavideo. Asialla neitoperhoset. 

Merikaisla vai järviruoko?

Kaisloja lammikossa Kustavissa.

Sain kunnian kirjoittaa Vesilinniemen Vesiensuojeluyhdistys - Vevesin nettisivujen blogiin jutun. Valitsin blogiin hauskasti nimeeni liittyvän aiheen: tarinaa siis merikaislasta ja järviruo'osta. Usein ruokoa nimitetään virheellisesti kaislaksi. Tunnistatko sinä nämä rantojen kasvit? 

Oletko muuten sinä keksinyt jotain kivaa käyttöä järviruo'olle?

Lue juttuni Vevesin sivuilta: www.veves.fi

Oi, suvi suloinen, saavuit jälleen! Ihanaa kesän alkua, niin voisin jo sanoa. Pääskyset ovat jo saapuneet saaristoon ja viikossa vihreä lehahti puihin. Vene on laskettu, nyt odotellaan vain lounatuulten tuomaa lämpöä. 

Merikaisla

Kustavin Vuosnainen tarjoaa elämyksiä: koe luontopolku, taidenäyttely ja maista shakshukaa

Kustavin keskustan tuntumasta lähtevän pienen lossimatkan päässä häämöttää Vartsala. Matkaa Vartsalan lossiasemalta läpi saaren länsirannalle kertyy reippaat 6 kilometriä. Olet perillä Vuosnaisissa, jossa sinua odottavat monenlaiset elämykset. Täältä lähtee myös yhteysalus Ahvenanmaan saaristoon. Vietin päivän Vuosnaisten kallioilla. Maisemat hivelevät aisteja, mutta tänä kesänä tänne kannattaa suunnata myös kauniin luontopolun, puhuttelevan taidenäyttelyn ja tietenkin suussasulavien ravintolaruokien takia. Ai mikä ihmeen shakshuka? Se selviää jutun lopussa. 

Luontopolku hulppeissa maisemissa

Kustavin Vuosnaisiin avattiin reilu vuosi sitten upeamaisemainen luontopolku. Polku lähtee Ravintola Spaunan / Vuosnaisten lauttasataman vierestä, ja kaartaa heti uljaita kallioita pitkin merellisiin maisemiin. Jo alkuvaiheessa voi ihailla jykeviltä silokalliolta aukeavaa sinistä merta ja tuntea raikkaan merituulen tuiverruksen. 

Polku jatkaa rannan tuntumassa ja esittelee paikalle pystytetyin kyltein saariston luontoa, kasvillisuutta ja eläimiä. Kallioihin on piirtynyt jääkauden merkkejä. Ruohosipuli kasvaa täällä villinä. Ehkäpä voit nähdä taivaalla kaartelevan ihan oikean merikotkan. Matkan varrella on paljon mielenkiintoista nähtävää. Lopulta oranssein nauhoin merkitty kumpuileva polku kaartaa hieman sisemmälle saareen ja takaisin Vuosnaistentielle. Matkaa kertyy yhteensä noin 1,3 kilometriä. 

Merkitty luontopolku on mielestäni loistava teko myös luonnolle: se antaa lähellä asuville linnuille pesimärauhan, eikä kuluta kasvillisuutta laajemmin, koska kävijät kulkevat kaikki yhtä ja samaa reittiä.

Suvi Nurmen taidenäyttely 

Tälle kesälle Spaunan kallioille (luontopolun alkuosaan) on pystytetty  taitelija Suvi Nurmen taidenäyttely nimeltään Meriperhosen päiväkirja. Kallioilla kohoaa suurikokoisia kierrätetystä ja ruostumattomasta metallista hitsattuja patsaita. Aurinko palvoo näitä teoksia, ja säteet välkkyvät häkellyttävän kauniisti teräksen pinnoilla.Tarkkakatseinen veneilijäkin voi kiikarilla nähdä muutaman teoksen korkeilla kallioilla. Taideteoksia on lisäksi itse Spaunan sisätiloissa. Näyttely on avoinna 3.7. 2021 - 29.8.2021.

Opus 1 & 2. Veistosten nimet on kerrottu teoksen viereisissä pyöreissä kivissä. 

"Mitä jos voimat loppuu? Mitä jos kotka tai korento vie? Mitä jos joutuu myrskyyn? Mitä jos siivet onkin epäkuntoiset ja jotenkin oudot ja toiset nauraa ja pilkkaa? Onneksi on joku kuka kannustaa ja auttaa alkuun" (Ote Suvin nettisivujen Meriperhosen päiväkirjasta, Perhoskuiskaaja)

Omaksi suosikikseni vajaan parinkymmenen teoksen joukosta nousi Perhoskuiskaaja. Kaunis, vahva teos, samalla kuitenkin niin herkkä. Tämän patsaan äärelle viivähdin tovin ja jäin katselemaan kaunista merimaisemaa ja auringon välkettä. Tässä muutama lähikuva taideteoksesta: 

"Useimmat teokset ovat vahvasti tarinallisia ja sisältävät paljon symboliikkaa", kertoo Suvi. "Teräs on kylmää ja kovaa, mutta haluan saada sen näyttämään pehmeältä." Totta, siinä taiteilija on todella onnistunut. Taideteokset syntyvät ajan kanssa. "Teosten tekeminen on voimia vaativaa työtä ja yhden työn tekemiseen voi mennä useita kuukausia", valottaa taiteilija.

On todella hieno idea pystyttää näyttely ulos. Teokset näyttäytyvät eri tavalla pilvisenä ja aurinkoisena päivänä.

 

Spaunassa herkuttelua

Luontopolun ja näyttelyn jälkeen nälkä jo kurnii mahassa. Viereisessä Ravintola Spaunassa on tarjolla monenlaisia herkkuja, ja täällä voit kokea vaikkapa tuulahduksia Lähi-idästä. Maistamisen arvoinen on ravintolan isännän kotimaan herkku, Shakshuka-pannu, jossa on vihanneksia, tomaattia, kananmunaa ja lammasmakkaraa. 

Kysyin Spaunan Minna Haranilta, mitä muuta ruokaa hän suosittelisi.

"Vaikkapa pizzojamme. Teemme pohjat itse italialaisista jauhoista. Täksi kesäksi toimme leipurin Israelista, joka oli mieheni opettaja leipien ja pizzan teossa. Hän tekee meillä hapanjuurileipiä ja leivonnaisia." (Kyseinen tuore leipä muuten lähti tietenkin mukaamme Spaunan pikkupuodista). Jälkkäriksi Minna ehdottaa tämän kesän uutuusherkkua, vohveleita. Niitä syödessä kyllä suu sulaa.

 

Tässäpä siis täydellinen päivä, taidetta, luontoa, pientä liikuntaa ja herkkuja. Kannattaa kurkata myös Meriaseman vierasvenesataman kuhina. Illan tullessa satunnainen matkaaja voi jäädä vaikkapa yöksi yhteen Spaunan hirsimökeistä, josta on näköala merelle.

 

Rakkaudesta saaristomatkailuun,

Merikaisla 

Maailman merien päivä – muoviroskat kuriin!

Maailman merien päivää (World Oceans Day) vietään 8. kesäkuuta. Maailmanlaajuisella YK:n alulle panemalla teemapäivällä halutaan muistuttaa merten tärkeydestä ekosysteemimme, sen monimuotoisuudesta ja erityisesti suojelusta. Todella paljon itseänikin huolestuttavat muovijätteet, joita myös meressä ajelehtii huimia määriä muovia. 

Tiesitkö, että muovin hajoaminen meressä kestää satoja vuosia! 

Ote WWF:n sivuilta: 

"Muoviroskasta on tullut maailmanlaajuisesti yksi vakavimmista uhkista vesiekosysteemeille. Merieläimet takertuvat ja tukehtuvat isokokoiseen muoviin, kuten hylättyihin kalastusvälineisiin. Pienempiä muovinpaloja päätyy lintujen ja kalojen ruuansulatukseen, ja mikromuovia on löydetty jopa merenpohjan eliöistä ja arktisten lintujen munista.

Tupakantumppi on yleisin muoviroska kaikilla maailman merillä, myös Itämerellä. Tupakantumpin hajoaminen vie noin viisi vuotta. Muovipillin hajoamiseen menee 200 vuotta, ja esimerkiksi muovipullo voi kellua meressä jopa 450 vuotta."

Muovin kierrättäminen on minulle tärkeää, siksi kiinnostuin kysymään Remeolta muovin kierrätyksestä. Ilahduin, kuinka paljon jo tällä hetkellä muovia menee uusiokäyttöön. 

"Tähän mennessä Suomessa on saavutettu 65-70 % kierrätysaste, tänä vuonna tavoitteena on saavuttaa 75 % kierrätysaste kerätyistä kuluttajamuovipakkauksista. Loppuosa kuluttajilta kerätyistä muovipakkauksista päätyy energiahyötykäyttöön kotimaassa. Sekajätteeseen päätynyt muovi, päätyy suoraan energiapolttoon. 

Muovijalostamolla kerätyistä kuluttajapakkauksista valmistetaan primäärimuovia korvaavaa uusioraaka-ainetta lähinnä kotimaisen muovituoteteollisuuden käyttöön. Esimerkkejä tuotteista, joihin sitä käytetään ovat kukkapurkit, kastelukannut, muoviprofiilit, muovikassit, muovikalvot ja muoviputket."

 

Kierrätähän sinäkin muovit, ja tietenkin myös muut kierrätyskelpoiset lasit, metallit, pahvin ja paperin? 

On rentouttavaa kuunnella ja katsella meren aaltojen ääniä ja hyväilyjä kallioihin. Katso videolta, miten kallioiden levä, jota tyrskyt eivät vielä ole ehtineet huuhtoa pois, värjäytyy miltein fosforin väriseksi. 

Lue lisää Maailman merien päivästä (YK). Lisää muoviroskasta meressä löytyy mm. WWF:n sivuilta. 

Pidetään meret puhtaina ja nautitaan niiden tarjoamista elåämyksistä ja monimuotoisuudesta! 

- Merikaisla