Kustavista viehättävälle Iniön saarelle

Kesä ja saaristo kauneimmillaan. Upea päivä tehdä retki "Kustavin naapuriin" Iniön saarelle. Tälle kesäiselle saaristoretkelle lähdimme Kustavin Parattulasta yhteysaluksella (Heponiemi-Kannvik). Päivä alkoi aurinkoisena, taivas oli täynnä upeita cumuluspilviä. En voinut olla niitä kuvaamatta kohti Iniötä matkatessamme. Illaksi lupasivat sadetta ja pilvien alla sateen alku jo odotteli tummana, vaan merituuli oli vielä kesäisen lämmin. Lokit kaartelivat kauempana kalastusaluksen ympärillä ja tuuli tuiversi hiuksia, kun yhteysalus jurnutti läpi sinisen meren kohti seikkailuja.

Yhteysaluksella ja auto mukana? Todella hyvä vaihtoehto tälle retkelle, sillä halusimme kulkuvälineen mukaan, jotta pääsemme mukavasti kiertelemään saarta. Yhteysalus saapuu ensin Iniön Jumon saarelle, jonka läpi pitää matkata, ja hypätä sitten vielä pienelle lossimatkalle, jotta pääsee itse Iniön pääsaarelle.

Yhteysaluksen starttisatama Kustavin Heponiemessä.

Vierailukohteitamme Iniössä

Yksi must-vierailukohde meille oli Iniön plokimuseo Norrbyssä, joka ikäväksemme oli kiinni. Napsin kuitenkin rohkeasti pihapiiristä kuvia ja jäin tällä kertaa vain unelmoimaan, minkälaisia (kuulema satoja) erikokoisia plokeja museo mahtoikaan kätkeä sisäänsä. Siispä pakko päästä tänne uudestaan. Ulkona oli onneksi yksi suuri puinen ploki. Bongattu! Museon tunnistaa kivasta tienvarsikyltistä ennen kirkkoa ja kylään saapumista. 

Maakravuille tiedoksi (hih!): ploki on siis purjelaivoissa ja -veneissä köysien vetämiseen käytetty väkipyörä.

Iniön plokimuseossa on myös muuta merellistä esineistöä.

Vanhat kirkot ovat kiehtovia, kurkkaan usein reissuillani niiden sisälle tai vaellan hetken hautausmaalla. Tämä Iniön kivikirkko on rakennettu 1700-1800-luvun vaihteessa, ja sitä koristaa kaunis, punainen puutapuli. 

Iniön kyläraitti on kuin suoraan menneiltä vuosilta. Iniöläiset ovat varmasti ylpeitä alueen kauniista miljööstä ja maisemasta. Kylän läpi halkovaa tietä reunustavat niityt ja pirtsakkaat kukkaset. Harmaakäenkukka on ehdoton suosikkini, kukka ylitse muiden. Tämä perinnekasvi kiehtoo voimakkaalla, jopa hämmästyttävällä aniliininsävyllään. Ja ne päivänkakkarat. Pienet ilopillerit. Ne kuuluvat vankkumattomasti tähän maalaismaisemaan.

Herkuttelua Iniössä

Aamukahvit joimme yhteysaluksella. Pienet merelliset lauttakuppilat ovat jokseenkin sympaattisia, vaikkakaan eivät ”luksusravintoloita”, mutta meri ja näköala korvaavat puutteet. Lounaspaikaksemme valikoitui vierasvenesataman kupeessa olevassa sympaattinen Merideli Leonella: pizzaa ja hampurilaista  ja olihan toki tarjolla muitakin ruokia. Kuvat jäivät ottamatta, kun nälkä vei mennessään, mutta herkullista oli ja koirammekin viihtyi terassilla.

Jälkiruoalle piipahdimme raitin varrella sijaitsevaan kahvila Cafe Gamla Bankeniin. Mukava, pikkuisella terassilla varustettu kahvila on perustettu vanhan pankin tiloihin. Sisällä kahvilassa on viehättävä, pieni pieni sisustuspuoti. 

Iniön vierasvenesatama

Tässä maisemassa viihtyy helposti pitkään, vaikkapa vain mietiskellen ja tuijottaen merelle. Iniön kaunis vierasvenesatama kutsuu mm. purjeveneilijöitä. Rannan punaiset, pyöreät kivet näyttävät tosi kauniille. Ovat kuin suoraan taulusta.

 Loppuun tärkeää asiaa. Yhteysaluksen kyltti sen kertoo. Pidä saaristo siistinä. Tätä Inön sataman seinältä löytynytta Suomen roskakalat -julistetta jäin tosissani tutkimaan. Katsopa tarkkaan (klikkaa kuvaa), tunnistatko sinä nämä kalat?

- Rakkaudesta saaristoon, Merikaisla

Yksinäinen Örön linnakesaari meren syleilyssä

Kun talven maa on musta, ja elämme vuoden pimeimpiä aikoja, on ihana palata kesään ja meren tuoksuihin. Tässä tunnelmia Linnakesaari Örön luonnosta ja merellisistä maisemista. Yksinäinen Saaristomeren kansallispuiston saari (Kemiö) on täynnä historiaa – jopa Venäjän tsaarin ajalta. Rannikkopuolustuksen ajasta kertovat mm. suuret tykit ja kasarmialueen monet rakennukset.

Hiljattain vieraille avatussa saaressa on nykyään mukava vierasvenesatama. Rannan niityillä työskentelevät mustat ja valkeat lampaat. Pienen vajan edessä on merenkäyntiin liittyviä esineitä, mm. kaunis vanha ankkuri.  

Saaren luonto on todella vaihteleva. Kallioiden vastapainona saaren länsi-puolella on pitkät hiekkarannat. Paahteisilta nummilta löytyy mm. rauhoitettuja kylmänkukkia. Mutta: kertaa tarjoan teille vain pienen tunnelmapalan saaren luonnosta: Sen kauniita kasveja ja upeita silokallioita. 

Meri on täällä puhdasta, rannan kallioita hyväilevät myös kauniit vihreät levät. Niiden keinuntaa on kaunis katsella. Nämä eivät siis ole sinilevää, vaan vaaratonta viherahdinpartaa. Kalliot viettävät pehmeästi mereen. En voi olla ihailematta peruskallion pintoja, ne ovat niin kauniita eri kivilajeista muodostuvine kuvioineen. Persoonallisia. Miljoonia vuosia vanhoja. Miten ihanaa onkaan astella niillä paljain jaloin ja tuntea samalla niiden karhean sileyden ja auringon lämmön. Istahtaa hetkeksi, pysähtyä meren äärelle. Katsoa horisonttiin ja unohtua maiseman keskelle. 

Saaren vaatimattomat, mutta värikkäät kukat ilahduttavat kulkijaa. Liila asteri on tehnyt kotinsa kallion koloon, suolainen merivesi ei sitä näköjään haittaa. Ajoruohomatot, hohtavat samoin vaaleanliiloine kukkineen. Ajuruoho on yksi lempikasvini, rakastan sen vaatimattomuutta, mutta samalla voimakasta oreganontuoksua. Keltaisissa kukissa viihtyvåät myös ja vihreää hohtavat kärpäset ja keltakannuksessa söpöt kimalaiset.

Voiko kuihtuvien kukkien kauneutta ylistää? Minusta voi! Onkohan tämä hentojen rantaheinien ympäröimä violetti kasvi kissankello? 

Fuksian väriset ohdakkeetkin näyttävät kauniilta karussa saaristossa. Kimalaisen ystäviä nekin. Valkoinen ojakärsämö on vaatimaton, mutta jotenkin kummaa rauhaa henkivä. 

 

 

Merimatkan varrella näemme tietenkin myös monia merilintuja, mm. paljon puhuttaneita merimetsoja ja kanadanhanhia. Joutsenia ja lokkeja. Kaikki sulassa sovussa samalla luodolla. Kaikilla nokka kohti länttä, mitäköhän ne odottavat? 

Ilahduttipa meitä jopa merikotkakin (vai onkohan tämä sääksi, kun ihan ei riittänyt kameran objekti tarkkaan kuvaan). Pariskuntako se siinä istuu kelopuussa kaloja tähystämässä? 

Rannikolla on monia kummeleita ja sektorivaloja. Ohitsemme lipuu myös kaunis, vanha puupurjelaiva. Eugenia on näemmä hänen nimensä. 

On siis  vihdoin aika palata päiväreissultamme kotiin. Auringonsilta kimmeltää hopeoiden meren. Voi tätä miljoonien timanttien loistoa! Sen katselemiseen ei väsy koskaan. 

Öröstä voit lukea lisää vaikkapa täältä >>

- Aurinkoa odottaen, Merikaisla, meren tyttö 

Kustavin linnakesaari: Katanpää

Linnakesaari Katanpää on osa Kustavin Lypertön saarta. Vielä jokin aika sitten sinne ei ollut veneilijöillä asiaa, vaan saari oli varusmieskäytössä. Saarella on pitkä historia, joka ulottuu 1800-luvulle. Sotilastoimintaa, vankeja, kivenlouhintaa, tykkipattereita… Mutta: saari tarjoaa historiansa lisäksi myös kaunista luontoa ja huikeita merimaisemia. Nykyään siis veneilijät ja vierailijat saavat nauttia Katanpään aidosta tunnelmasta ja näköaloista.  

Katanpäästä aukeaa aava ulappa Ojansuunaukolle. 

Suojaisaa satamaa reunustaa matala valli.

Sisääntulo satamaan. 

Ströömin reunamilla sijaitsevan Katanpään vierasvenesatama sijaitsee suojaisassa lahdessa. Satamasta katsottuna, matalan vallin takaa aukeaa aava. Jossain horisontissa siintää Kustavin Isokarin majakkasaari. 

Syvät meriväylät ja 4 metriä syvä satama-allas laskevat myös purjeveneet turvallisesti sataman syliin. Vaikka en itse olekaan purjeveneilijä, on niiden valkeita, aalloilla keikkuvia kupeita, jylhiä mastoja ja hohtavia purjeita upea katsoa.

Pieni, mutta tunnelmallinen satamakahvila tarjoaa parastaan vierailijoille: aitoa, kermaista lohisoppaa ja sen kanssa vaikkapa ehtaa Katanpään tummaa bitteriä. 

Kahvilan kupeessa olevassa pikkupuodissa on mukava piipahtaa samoin hieman kauempana mukulatien varrella  olevassa  taidenäyttelyssä. Tänä kesänä 2019 esillä on Katanpään yrittäjä Merja Siekkisen omaa taidetta.

Taidenäyttely sijaitsee kauniissa tiilirakennuksessa. 

   

Kiviset, venäläisten vankien taidolla rakentamat mukulakivitiet kulkevat läpi saaren ja kasarmialueen. Tiessä voi nähdä jopa keskiväylän merkit. 

Alueen mielenkiintoisin rakennus lienee vanha puinen pumppukaivo ja vesitorni. Kaunis rakennus. Sen alla on 60 metriä (!) syvä porakaivo ja tornissa todella iso vesisäiliö. Opastaulu sen kertoo.

Ströömi. 

Katanpään maasto on vaihteleva. Auringonpolttamilla kallioilla viihtyvät mm. tuulen ja sään pieksämät katajat. 

Suosittelen kohdetta kesäiselle veneilyretkille. Ehkäpä toisella kertaa kerron, mitä Katanpään läntinen ja pohjoinen puoli tarjoavat. Sielläkin on paljon nähtävää. 

Nyt takaisin kohti Ströömiä ja kotia!

Merikaisla


Tämä juttu on tehnyt rakkaudesta Kustaviin ja saaristoon. Katanpään historiasta voit lukea täältä. Jollet ole veneen omistaja, niin vinkkinä: Saarelle risteilee kesäisin myös Vesibussi Aavatar Kustavin Kivimaan laiturista ja Kaljaasi Olga Uudestakaupungista. Toivottavasti myös kesällä 2020.