23. helmikuuta 2019

Kynttilälyhtyjä punamultaisen varaston nurkkiin



Tänään lumi suli kohisten ja aurinko paistoi. Nämä talviset kuvat ovat jo muisto parin viikon takaa, kun lunta oli vielä hirmuisen paksusti. 

Wanha puinen soutuvene oli pukeutunut valkoiseen, pehmeään viittaansa. Samoin puiset marjapensaiden tuet.




Laitoimme uudet takorautakoukut punamultaisen varaston eri kulmiin. Ne saivat kaverikseen uudet, mustat kynttilälyhdyt. Mustaa löytyy myös varaston takorautaisesta ovenkahvasta ja vanhoista saranoista, jotka maalasimme metallimaalilla jo jokin aika sitten. 

  

 

Vielä sytyttelemme kynttilöitä pimeitä iltoja ilahduttamaan, sekä ulos että sisälle. Miten teillä?

Vaikka nämä kuvat olivat hyvin talvisia ja meren lahti on vielä jäässä, taitaa talven selkä olla viimeistään tänään taittunut, jipii! Kohti aurinkoa mennään!  

- Merikaisla

10. helmikuuta 2019

Miten rosvopaisti valmistetaan?


Viime syksynä, elämäni ensimmäisen kerran, sain itse valmistella ja herkutella aitoa lampaanlihasta tehtyä rosvopaistia. Lihat saivat muhia maahan kaivetussa tiilihaudassa monen monta tuntia - koitan muistella yli vuorokauden kestäneen herkullisen urakan kaikki vaiheet. 


Maakuoppa lihalle

Hauta kaivettiin soraan ja uunipesä rakennettiin tulenkestävistä reikätiilistä. Puita ja oksia poltettiin kuopassa monta sylillistä neljän tunnin ajan. Kunnes pohjalla oli paksu hiillos. Tulialue ja hauta suojattiin tuulelta ja kipinöitten sinkoiluilta aaltopelleillä. Ranta ja sammutusvesi sijaitsivat aivan haudan vieressä, joten vaaratilanteisiin oli varauduttu.  

Joku tuli tarkkailemaan touhujamme. Kuokkavierasko? Pieni rupisammakko etsi syksyn viileydestä lämpöä ja loikki haudan lähistöllä. Hui, pois siitä, ettei tule liian kuuma!

 


Liha valmistelu

Tulen vartioinnin välissä valmistelimme lihat. Tällä kertaa emäntä oli tilannut päälihaksi valmiiksi suolattuja karitsanviuluja, mutta mukaan mahtui myös possua ja hirveä — 20 kiloa erilaisia lihoja. Paljon mausteita lihoihin ei tarvittu: puukolla tehtyihin koloihin upotettiin valkosipulin kynsiä. Possun ja hirven pintaan hierottiin suolaa. Osaan lihoja pippuria, ja siinä se. Tällä kertaa ei laitettu yrttejä, vaan lihojen maut haluttiin pitää yksinkertaisina.  

Lihat käärittiin ensin folioon, sitten paksulti märkään sanomalehteen. Kaikki lihan palat erikseen omiin paketteihin.  


 



Tämän jälkeen ne pakattiin vielä isoon yhteispakettiin: vahvaan alumiinieristyspaperiin. Sen ympärille käärittiin kanaverkkoa, jotta paketti varmasti pysyy koossa. Lopulta tulen roihuttua tarpeeksi kauan, rosvopaisti pääsi hyvän hiilloksen syleilyyn ja lämpöön. Koko komeus peitettiin reippaalla soralla. Soran ja uunin päälle sytytettiin uusi nuotio, jota poltettiin vielä n. 3 - 4 tuntia. Sen jälkeen maukas lihapaketti sai muhia rauhassa maan uumenissa yli yön.

Seuraavana päivänä hauta vihdoin purettiin ja lihapaketti kannetiin kottikärryillä (eikös ole muuten ihana, vanha kottari!) suoraan kohti ulos katettua ruokapöytää. 



 


Niin nämä juhla t saivat vihdoin alkaa. Voitte uskoa, kuinka murenevaista liha oli ja , hyvälle se maistui.  

Näissä 60 hengen juhlissa nautittiin myös riistalihapullia, kevätkääryleitä ja erilaisia salaatteja.





 


Syksyinen rosvopaistijuhla oli todella onnistunut ja rosvopaistilihat saivat ylistystä kaikilta. Kyllä oli herkullista. 

Kiitos vielä oppitunnista juhlien isännälle ja emännälle! 

Kippis! 

- Merikaisla