20. toukokuuta 2018

Verkkoja laskemassa ilta-auringossa


Niin ne illan suussa lähtivät isännät kalaan. Verkkoja laskemaan. Auringon silta rakentui häikäisevänä ja kullankeltaisena meren pintaan. Hiljaisessa illassa kalastajien matkaa säesti rauhaisa airojen narina ja vesilinnun yksinäinen kutsu ylitti tuulen väreen. Tuuli ei tänä iltana tyyntynyt täysin, vaan keinutti pieniä aaltoja. Tuuli humisutti rannan keltaisia kaisloja. 

Eivät puhuneet, toinen souti ja toinen laski toiveikkaana, tottunein ottein verkkoa meren syliin. Notkuvasta kalasaaliista unelmoiden. 

Niin tuli aamu ja jälleen he lähtivät, nyt verkkoja kokemaan. Ja antoihan se Ahti saalista, leveitä lahnoja ja väkäleukaisia haukia. 








Niin päätyivät lahnat savustukseen ja hauki mehukkaiksi pyöryköiksi. Sai saariston asukki särvintä tuoreeltaan pöytään.

Oli kuin aika olisi pysähtynyt ja katsonut kalamiesten elämää kauan aikaa sitten. Niin se on samana pysynyt. Kuin mustavalkoisina muistoina. 





Rakastan meren tuoksua. 
Sen rauhaa, sen tyyneyttä. 
Sen voimaa ja arvaamattomuutta.
Sinisyyttä.
Suurta syliä, joka vie ja antaa. 

- Meren lapsi, Merikaisla

12. toukokuuta 2018

Tuunaus: Sydän-koriste sai merellisen kuosin sapluunalla


Rantavajan ja sen huussin oven pikkuikkuna kaipasi jotain piristystä. Jotain merihenkisistä, mutta romanttisin ottein, sillä ikkunan verhona on pitsiä. Verho on itseasiassa wanha pitsipöytäliina, joka on saanut uuden elämän ikkunassa. 

Pienen mietinnän jälkeen lähdin tuunaamaan ikkunaan sydänkoristetta.  Kirpparilöytö: eurolla vaalean vihreä puulevystä tehty liitutaulusydän, jossa oli myös vihreä ripustusnaru. Harmi, etten ottanut aluperäisestä kuvaa. Mutta sitä siis tuunaamaan.

Työvaiheet

Ensin hiontaa hiekkapaperilla ja värinpoistoa maalipesulla. Sen jälkeen valkoista spraymaalia (matta) sydämen molemmin puolin. Sitä piti laittaa kyllä aika monta kerrosta, ettei vihreä väri puskenut läpi. 

Koristemaalina toimi tällä kertaa harmaa jauhekalkkimaali, joka pitää itse sekoittaa veteen. Sapluuna esiin ja pehmeällä maalisudin kärjellä töpöttelyä. Superlontupolla ehkä olisi tullut tasaisempaa, mutta siitä viis, koska itse sapluunassa oli jo valmiina rosoisuutta. Nappasin sapluunasta eri kohtia ja jätin tarkoituksella osan kuviosta sydämen reunojen ulkopuolelle. Töpöttelin molemmille puolille, jotta koristelusta tuli kaksipuoleinen. Ikkunassa roikkuessaan se siis näkyy sekä sisälle että ulos.

Lisäksi vanha narunpätkä, jolla sydän ripustettiin ikkunaan. Töpöttelin myös siihen hieman harmaata maalia, jotta sain sen sävyyn sopivaksi. Kalkkimaali toimi hyvin: narusta ei tullut jäykkää, vaan se jäi taipuisaksi. 

Mukava pikkutuunaus oli valmis. Kuvissa luonto heijastuu ikkunasta kirkkaana. Nyt tulee kesä kyllä kohisten, kun lämpö ja aurinko saapuivat! Koivun hiirenkorvat loistavat raikkaan vihreinä ja meren sini hivelee mieltä. Ihan kohta jo pääsee veneilemään. 





Sapluunani on ostettu Tallinnasta, mutta kyllähän näitä Suomestakin löytyy. Innostuin töpöttelemään samaa kuviota hieman enemmänkin erilaisiin esineisiin, mutta niistä lisää myöhemmin. Mitä kaikkea te olette sapluunoilla tehneet, olisi kiva saada vinkkejä?

Aurinkoista ja lehtivihreän heleää toukokuuta kaikille! Ja hyvää äitienpäivää! 

- Merikaisla

8. toukokuuta 2018

Perhosten kevätlentoja ja koivun mahlaa


Aurinkoinen päivä ja kevättä ilmassa. Ja perhosia. Suruvaippoja on lennellyt jo muutamia päiviä, tänään myös ensimmäiset nokkosperhoset ilmaantuivat. Ne hyörivät ja pyörivät naapurin koivujen ympärillä; isäntänä oli leikannut ja muotoillut  koivuja, joten mahla houkutteli kauniit siipeilijät paikalle.


Nokkosperhonen ja suruvaippa talvehtivat aikuisena, joten ne ovat kevään ensi perhosia. Taitavat olla vähenemään päin nekin, mutta vielä niille riittää elintilaa täällä saaristossa. Kesän tullen niitä näen toivottavasti taas useita lajeja.





Suruvaippoja oli kymmenisen parveilemassa koivun ympärillä ja ne istuivat koivun rungolla, rinnallaan nokkosperho.

Pikkukoiramme ihmetteli pieniä siipien värisyttäjijä. Mitäs nämä oikein ovat, joita emäntä kuvaa? Piti oikein päästä nuuhkimaan, mutta kun ne pyrähtivät lehtoon, otti hämmentynyt karvaturri pari pelästynyttä loikkaa taaksepäin. Oikein rupesi naurattamaan. Olisi pitänyt saada tuo videolle.

Taitaa olla tuo suruvaippa perhosista oma suosikkini, tai sitten kesäinen pikkuinen sinisiipi. Mikäs sinun?

- Merikaisla

30. huhtikuuta 2018

Orvokit ja Marketat - ihanat kesäkukat



On jälleen aika ensimmäisten kesäkukkien istutusten. Sehän sopii näin vappuun, kun värit tuovat vielä niin harmaaseen pihaan iloista väriään. Taitaa vielä olla välillä hallanvaara öiseen aikaan, mutta onneksi orvokit kestävät pikkupakkasta.  Valkoiset "pitsireunaiset" peltipurnukat saivat täksi kesäksi eri liilan ja valkoisen sävyisiä orvokkeja. Pinnalle koristeeksi pieniä meren pyöreäksi hyväilemiä kiviä ja muutamia simpukoita. Pysyy kosteuskin tasaisempana. Nämä tulevat kuistille. Ja pieniin sinkkiämpäreihin istutetut eri puolille pihaa.





Kesäkukka Marketta löysi tiensä myös sinkkiseen ämpäriin. Sen koristeena on monivuotista maahumalaa, joka vihertyy kesän lähestyessä. 





Taustalla näkyy vanha sinkkitynnyri, joka nykyään hoitaa vedenkeräilyä kuistin vieressä ja vasemmalla toinen mokoma, uusi, muovinen. Kukat kastellaan siinä ekologisesti sadevedellä, ja juuri hankkimallani vaaleanpunaisella (!) kastelukannulla.

Tänään mökin yllä kaarteli 5 merikotkaa. Ei taida pikkukoiraa uskaltaa päästää yksin ulos… Palokärki huutaa nyt solkenaan soidinhuutoaan. Lokit ovat palanneet kirkuvina ja nokikanat, silkkiuikut ja sotkat ja sotkat uiskentelevat keväisten rakastuneina pareittain. Pikkulintujen sirkutus on uskomatonta. Eilen näin ensimmäiset peipposen ja västäräkin. Kesään siis vielä västäräkistä vähäsen

Riemuisaa kevättä kaikille ja iloista vapun aikaa!

- Merikaisla

22. huhtikuuta 2018

Kevään merkit on...


Sain joku aika sitten blogihaasteen "Kevään merkkejä" ihqulta blogistilta Mirjam-Matildalta. Terveisiä sinne ja kiitos elämäni ekasta haasteesta!

Mietin hetken, mitä kuvia nappaisin, mutta koska tuntuu, että saaristossa kevät on niin myöhässä, eikä lähistöltä löytynyt "edes leskenlehtiä", päädyin ottamaan rannan kasveista ja jään lähdöstä muutamia kuvia. Tässä teille lyhemmittä puheitta muutamia kustavilaisia kevään ensiaskelia.



Laulujoutsenet vielä tepastelivat jäällä viime viikolla, nyt sama kohta kimmeltää sinisenä. Lauantai-iltaan mennessä tuuli ja aurinko olivat sulattaneet jään kokonaan lahden perältä.

Keltamaksaruoho ojentelee jo vihreitä muotojaan. Joutsenen untuva on lehahtanut sitä ja rannassa villinä kasvavan ruohosipulin hentoja varsia kutittelemaan. Toinen korkeammaksi kasvava isomaksaruoho on vielä kuin pieni maankätköistä nouseva arka vaaleanpunainen nuppu. Siinä ne sulassa sovussa ruohosipulin kanssa kohottautuvat kohti aurinkoa.



Hieman kauempana rannasta on ruusukkeinen mehitähti valloittanut alueen, vierivieressä ne jo punertavat ja vihertävät. Kaverikseen ne ovat saaneet muutaman valkoisen kotilon, joita olen sinne heitellyt piristystä antamaan.



Katiskan pystyi jo heittämään avoimeen rantaveteen: tuloksena vain pari ahventa, jotka vielä pääsivät takaisin kesää ja kutuaikaa odottelemaan.


Päivällä auringossa jo tarkeni, mutta sunnuntai-iltana sää jälleen viileni lähelle nollaa ja merisumu, jota myös hauskasti  hylkeen pieremäksi mainitaan, valloitti lahden ja tienoon. Niin se lämmin kevät vielä antaa hetken itseään odottaa.

Mikä sinusta on kevään ihanin merkki?

- Merikaisla

PS. Haastan samalla kevät-aiheella  Kolmas luonto ja SisustEllen -blogit.