5. marraskuuta 2018

DIY: Vaa'an punnuksesta oven stoppari



Uusimme terassin joku aika sitten. Sen yhteydessä vanhalta terassilta lähti vanha oven pysäytin. Niinpä tuunasin kesällä sen tilalle jykevän oven stopparin

Uusi oven stoppari-idea syntyi vanhan navettavaa'an punnuksista. Iso 5 kg:n paino oli sopiva ulos, sillä sen paino riittää pitämään oven avoinna tuulellakin. 

Ensin pesemällä navetan pölyt ja isoimmat ruosteet pois. Ja sitten töihin!


Koska punnus on kovaa metallia, piti sitä tähän tarkoitukseen "pehmentää", jottei ovi kolhiinnu. Hommaan tarvittiin siis narua ja liimaa sekä tietenkin sakset. 

Siispä narua kieputtelemaan punnuksen ympärille kahteen kohtaan, ja hiukan liimaa alle kiinnitykseen. Narua kahteen kohtaan siksi, että "5kg" teksti jäi näkyviin. Narun alut ja loput ujuttelin kierrosten alle. 

Lopuksi pohjaan huopatassut. Pyyhkäisin vielä lopuksi ihan ruokaöljyllä pahimmat ruosteet pois. Samalla oven pysäytin sai pienen kiillon pintaansa.






Innostuin tekemään myöhemmin pienempään 2 kg -painoon vastaavan köysikieputuksen. Tämä paino on nyt sisäoven stopparina. Koitan ottaa siitäkin kuvan joskus tänne. 

Siinä se punnus nyt nököttää oven pielessä: jykevä stoppari, joka kestää kaikki sään vaihtelut. 




Nämä pelargoniat on syksy jo vienyt, mutta näin pimeinä syysiltoina on kiva muistella kesää. Koskakohan se ensilumi saapuu saaristoon?

- Merikaisla 

21. lokakuuta 2018

Syksyllä veneen noston aikaan.




Eräs syksyinen aamupäivä Kustavissa. On aika nostaa vene. Aurinko koittaa lämmittää, vaan pilvet verhoavat sen loiston. Avarimmilla vesillä auringonsilta kimmeltää ja häikäisee. 

Päätimme siis samalla tehdä kauden viimeisen veneajelun  ennen veneen talviteloille vientiä. Miltä näyttikään syksy saarissa ja rannoilla? Hiljaiselta. Kalastajia oli jonkin verran liikkeellä, huviveneilijöitä ei muita. 



Stöömiä valvovat hiljaiset, valkoiset"pikkumajakat", sektoriloistot. Niissä on jotain sympaattista. Ne ovat vuosikymmenten - ehkäpä vuosisatojen ajan opastaneet samoilla paikoilla merenkävijöitä. Luulenpa, että ne osaisivat kertoa monta jännittävää tarinaa merimiehistä ja ohitse purjehtivista aluksista. 





 


Valkoisista kivistä kasattu kummelikin hohtivat valkoisena kalliolla. Ströömin luodoilla ei syksyn väriloistoa juurikaan näy. Siellä ovat pääroolissa saariston käkkäräiset havupuut. Tuntuu kuin kuvat olisi otettu aivan eri päivänä. 



Rannan kaislat sentään hehkuiva kultaansa. Kaislikossa aurinko ja pilviverhot heittivät peilikuvaa tyynen meren pintaan. 


Katiska majailee puun alla. Vanhat uimatikaat nojailevat puuhun. Ja siellä se itserakentamani pikkumajakkakin valvoo kalliolla. 






Tämän syksyn ruska on ollut melko vaimea. Kuiva kesä muutti monien puiden lehdet jo ennenaikojaan ruskeansävysiksi. Seuraavana päivänä aurinko sentään jälleen pilkotti ja tuuli keinutti keltaisia rantapuiden lehtiä. Kotirannalla jokunen koivu loisti kullankeltaisena. Pihlaja oli ainoana pukeutunut oranssiin.



Illan tullen aurinko hopeoi meren. Mitkä värit teillä hehkuvat luonnossa tänä syksynä? 

Kullankeltaisia syyspäiviä!

- Merikaisla 


14. lokakuuta 2018

Saariston syyssatoa ja pirteitä sävyjä



Onpas ollut kyllä vähäsatoinen loppukesä ja syksy kaikin puolin. Puolukoita ja mustikoita ei ollut nimeksikän. Kantterelleja ja rakastamiani suppilovahveroita ei juurikaan ole näkynyt tänä syksynä vakiopaikoillani, mutta muita sieniä kyllä. Voitatteja sentään kasvaa pihallemmekin.

Näitä punavalkoisia, kaikkien tuntemia sieniä ei tietenkään syödä, mutta kaverukset ovat kyllä todella pirteän värisiä. Kuin suoraan sadusta. 

Nämä kärpässienet nostivat päätään aivan rantakallion vieressä. Tuntuu hassulta, että kasvavat aivan rannan tuntumassa, jonne varmasti merivesikin välillä pärskähtää.

Rannan tyrnipensaissa sentään oli oranssissa hehkuvia marjoja. Ne rakastavat kasvaa meren äärellä, eivätkä välitä, vaikka juuristot joutuvat meriveden hyväilemiksi syystulvien aikaan.

Ihan vesi herahtaa suuhun, kun maistaa näiden vitamiinipommien kirpeän maun! 





Karpalosuolla oli hyvin vähän marjoja vielä pari viikkoa sitten. Muutamia sentään löytyi kuivuudesta huolimatta. Taidan painella tulevalla viikolla isommalle suolle katsomaan, kunhan nuo alueen hirvimiehet vain eivät eksy sille suunnalle. Olivat eilen kaataneet yhden hirven.




Satunnaisia sudenkorentoja näkyy vielä. Nämä rakastaviset keimailivat karpalosuon reunalla kelopuulla; kun katsot tarkkaan näet tosiaan kaksi korentoa.

Mukavia, kuulaita syyspäiviä  Täällä saaristossa keltainen ruska on hiipinyt jo puihin, mutta maaruska vasta aloittelee väriloistoaan.

- Merikaisla