Minun kesälukemiseni: vanhat luontokirjat

Sain anopilta vanhoja kirjoja: Värikuvakasvio, Hyönteiset värikuvina ja Linnut värikuvina. Vuodelta 1953. Ovat ollet kuulema hänen ensimmäisiä kirjoja, jotka on itse ostanut. Tässä siis tälle minun kesälleni lukemista, ja samalla kivaa opiskelua. 

Västäräkki. Kaikille tuttu lintu. Niiaileva pariskunta on tehnyt jo useampana kesänä pesän laiturimme alle. Tiirat ovat vähentyneet. Täällä niitä onneksi on, niiden nauru ja kirkuna voi olla jonkun korvaan ikävän kuuloista, mutta minulle se kertoo sinisen meren läheisyydestä. 

Rantasipi, tämänkin kirkas laulu on soinut rannallamme.

- Mitä tutkit, uteli koiramme ja tuli nuuskimaan. - Käenpiikaa. Hassunoloinen lintupariskunta on pesinyt pari kertaa tontillamme vanhassa pöntössä. Hassu raksuttava ääni poikasten elämöidessä pöntössä. Toivottavasti tulee vielä uudelleen. Palokärjellä on ison kokonsa lisäksi tunnistettava kantava lauluhuuto. Kyllä vain, sekin liikkuu pihapiirissämme ja ilakoi usein lähistöllä. 



Merikotka! Varo vain pikkukoira! Näitä lentelee ja näkyy täällä Kustavissa lähes päivittäin. Parhaimmillaan on samaan aikaan niitä kaarrellut tonttimme yllä jopa seitsemän (!) samaan aikaan. Komea lintu, mutta sinulle, koiraseni, vaarallinen. 

Hauskaa, oikea ötökkä! Keskellä kirjaa siis ihan aito koppakuoriainen. Mikäköhän tämä nyt siten on. Tukkimiehen täi? Ei. Se taitaa olla Havupuunkantojäärä, Rhagium inquisitor. Laji ei onneksi aiheuta tuhoja. Kaveri kipitti ylempänä kalliolla, ei aivan rannan tuntumassa. 







On mukava tutkia luontoa, lintuja ja ötököitäkin. Tuonnehan se tiirakin tuli istuskelemaan laiturin uimaportaille, ja vartoimaan merta yhdessä koristemajakkani kanssa.  

Mukavia luontohavaintoja ja kesää toivottaa, 

- Merikaisla

Tee se itse: kalanperkauspöytä vanhasta grillin rungosta

Kukkaistutuspöytä, aputaso, kalanperkauspöytä… vanha kaasugrillin runko sopii kivasti uusiokäyttöön. Tässäpä rannalle itsetehty kalanperkuupöytä – tietenkin kokonaan kierrätysmateriaaleista. Kivointa on, että pyörät helpottavat kivasti tämän pöydän siirtelyä.

Ensimmäisenä kalana sen pääsi "testaamaan" katiskasta löytynyt komea lahna.

Startti ja ajatus 

Vanha grillimme oli jo hieman ruostunut, eikä kelvannut enää grillaukseen. Puinen runko oli kuitenkin ehjä ja tukeva. Kierrätyskäyttöön siis sopiva.

Meillä tämä kivasti pyörillä siirtyvä taso tehtiin lähinnä rannan kalanperkaustarkoitukseen. Eipä tarvitse isännän enää kyyristellä kalliolla kaloja putsatessaan. Täytyy tunnustaa, että ennen tähän alkuperäiseen käyttöön siirtoa, käytin kyllä tasoa moninaisiin askareisiin, kukkaistutustasona ja hiomapöytänäkin. 

Työvaiheet

• Irrota itse grilliosa ja kaikki metalliset osat pidikkeet. Ne tietenkin metallikeräykseen (!) Irroita pyörät, jotta työ helpottuu.

• Hio runkosta pois lakka, karhenna ja puhdista pölystä. Maalaa sen jälkeen runko.

• Ruuvaa haluamasi kokoinen taso kiinni runkoon ja asenna pyörät takaisin.

Valitsin tasoksi ”nurkasta löytyneitä” kovapuisia leveitä lautoja (teak), jotka kestävät hyvin säätä. Lauta oli jo valmiiksi hienosti harmaantunut, sillä se oli ollut ulkona auringossa talven yli. Niitä en käsitellyt, sillä en halua, että kaloihin eksyy vieraita aineita. Ehkä joskus käsittelen tason luonnonmukaisella öljyllä, mutta nyt se saa toisaiseksi olla naturelli.

Tason isot laudat jätin kiinnittämättä, sillä silloin ne on helppo huuhdella kalan perkauksesta jääneistä suomuista vaikka meressä. Päätylaudat ruuvasin kiinni runkoon, niiden välissä tasot pysyvät hyvin paikallaan. Rungon maalasin mustalla öljymaalilla. Halusin oranssinvivahteisen kirsikkapuusävyn pois ja väreiksi luontoon ja kallioiden sävyihin sopivan tummat sävyt.

Lopulta taso löysi tiensä siis rantaan ja alkuperäiseen tarkoitukseensa. Alatasolle voi jättää vaikka ämpärin kumolleen ja runkoon ruuvata koukkuja, joihin voi ripustaa kalankäsittelyssä tarvittavia välineitä. Isäntä laittoi vielä muutamanvalkoisen ylijäämäpaneelilaudan välitasoksi: hmm, se ei niin kaunis, mutta ehkä käytännöllinen.

Olen tehnyt aiemmin vanhasta grillin rungosta myös keittiötason terassille. Kurkkaa myös sen tekovaiheet. Löytyykö lisää vinkkejä grillirungon käyttöön?

- Merikaisla tuulessa

Jurmo, pieni saari Ahvenanmaalla

Kevät ja avomeri, olette jälleen täällä! Piti käydä veneilyikävän taltuttamiseksi katselemassa kesäisiä, merellisiä muistoja. Oma veneeni odottaa vielä vesille laskua.

Naapurisaaremme, Ahvenanmaan puolella sijaitseva pikkuinen Jurmo, on ollut useamman kerran merellinen kesäretkemme. Tuo pieni saari saa jostain erityisestä syystä sydämeni sykkimään. Sen idylli ja sympaattiset punaiset venevajat ja kauniit rantakalliot kutsuvat merenkävijää historialliseen miljööseen, mutta samalla elävään saaristolaiskylään.

Kaivoin kuvakätköistä vanhoja kuvia: ne ovat vuodelta 2012. Jatko-osan kuvat on jo otettu. Näette niitä lisää kesän lähestyessä. 

Tästä saarella söpösti kallellaan olevasta kaivonsuojasta (kurkaa rakennusprojekti) sain muuten idean oman porakaivoni kanneksi. Punamultainen väri istuu saariston maisemaan kauniisti. 

Vierasvenesatamassa sijaitseva Jurmon karttataulu.

Kaksi Jurmoa

Tiesitkö, että Jurmon saaria on Turun saaristossa kaksi.  Toinen etelämpänä Korppoossa, Utån lähellä ja sitten tämä toinen, "minun" Jurmoni, joka sijaitsee Kustavin lähellä, Åvan saaren vieressä, Ahvenanmaalla. 

Jurmon silokallioiden kauneutta

Tämänkin saaren, kuten lukuisten muidenkin saariston rantojen yksi ihanuus on meren hyväilemät rantakalliot: niiden pinnan muotoja on mukava kuvata. Karheassa pinnassa näkyvät jääkauden jäljet, ikiaikaisen marrerjään ja moreenin naarmuttamat monimuotoiset urat. 

Jurmon kallioiden värimaailma, kaunis kuviointi ja harmonia saavat nekin sydämeni sykkimään. Auringon lämmittämillä kalliolla, meren äärellä, istun usein omallakin rannalla horisontiin katsoen mietteisiin vaipuneena. 

- Merikaisla