Pikkupakkasta oli viikonvaihteessa. Emäntäni kameran linssiin tarttui ojan pajuja, jotka olivat kasvattaneet itselleen valkoisia lumipiikkejä. Koittivat ehkä matkia lumisia kuusia. Koivujen oksat olivat nekin rakentaneet lumesta koristehileitä.
Vaaleanpunainen toppapuku on mielestäni aika chic! Eipähän tule kylmä. Kuonokarvat on koko ajan kyllä märkänä, kun kaikkea pitää haistella ja nuuhkia, mutta se ei tahtia haittaa. Täällä metsässä kivointa on, kun saa liikkua ilman remmiä.
Tämän reissun jälkeen emäntäni oli sitä miltä, että näytän leijonalta. Päätti tehdä trimmauksen ja pesun. Ei muuta kuin "kauneushoitolaan tuunattavaksi". Pidän kyllä pesusta, kun samalla turkkia hierotaan. Ja föönaus se vasta mukavaa onkin - tuntuu kuin kesäinen tuuli puhaltaisi. Mutta märkänä pyyhkeen suojassa ei ole kovin kiva olla ja odotella kuivausta. Ilmeeni ehkä kertoo sen. Tuolla viimeisissä kuvissa näette lopputuloksen. Tällainen minusta sitten tuli. Koska on talvi, toivon ettei liian lyhyeksi turkkia leikattaisi. Ja etteivät vaan luule poikakoiraksi.
Mahdankohan nyt olla tarpeeksi söpön näköinen?
Taidan pyytää herkkua, kun olin niin kiltisti emäntäni käsittelyssä. Tassu on jo nousemassa.
Muistakaa nauttia luonnosta. Iloista tammikuuta kaikille!
Luonnossa on nyt kauniita ykityiskohtia,kun lumi muovaa oksia.Söpö koira sinulla.
VastaaPoistaKiitos Aikku. Huomenna tänne päin tupruttaa reippaasti lunta. ❄️ Saa nähdä pysyykö sitä olemaan kuvaamatta luonnon kauneutta - ja nimenomaan niitä yksiyiskohtia. 😀
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi toista, hän on aivan hurmaava! Meillä on cottoni eli coton de tulear, pieni koiruus hänkin vaikkakin suuri luonteeltaan;) - tosin lempeä ja leikkisä ja sydämet valloittava kuten varmasti teidänkin koiruli. Kaipaisi myöskin turkin huoltoa, mutta en henno ihan karitsaksi leikata talvenkylmän takia.
VastaaPoistaIloa tammihetkiisi♥
Cottonit on ihania! Taitavat olla samanlaisia, kuin yorkitkin, eli aluskarva puuttuu. Kylmä tulee talvella helpommin. Siksi meidän tyttökin joutuu käyttämään toppa-asua. 🐶
PoistaOi, miten ihana blogi sinulla - jotenkin tuli aivan kummallisen rauhallinen ja tyyni olo tässä lukiessa ja kauniita kuvia katsellessa, vaikka lukuympäristönä onkin yliopiston hälyisä kirjasto. :)
VastaaPoistaJa voi, miten hurmaava koira! ❤
Voi kiitos Anna. Tulikin tässä "vahingossa" tehtyä kaksi luontopostausta: on vissiin joku talvi-intoilu päällä, kun lumi ja pakkanen vihdoin saapuivat saaristoon. Seuraavaksi laitan kyllä jotain sisustukseen liittyvää.
PoistaKoiruli heiluttaa sulle takaisin päin (häntää) 😀.
Ihania kuvia <3
VastaaPoista